”Ruskotatteja. Kolmen tähden sieniä! Nämä ovat tosi söpöjä. No, kaikki sienet ovat söpöjä”, Tuomas Lilleberg sanoo ja poimii puun juurelta ruskotatteja koriinsa. Hänen vasemmassa korvassaan killuu kärpässienikoru.
”Nyt on hyvä sienisyksy, ja sieniä on kaikkialla.”
Oppaamme neuvoo, että sieniä löytyy usein näin puiden juurilta. Hän poimii sienen niin, että mukaan tulee myös jalan tuppi. Näin sieni on helpompi tunnistaa. Useimmista sienistä voi syödä sekä lakin että jalan.
Ympäristöbiologiksi valmistunut Lilleberg työskentelee biologian ja maantieteen aineenopettajana. Lisäksi hän toimii luonto-oppaana Vantaan Ympäristökeskuksen ja yrityksensä kautta. 29-vuotias Lilleberg on sienestänyt lapsesta lähtien.
Sienestystä aloittelevia hän neuvoo pyytämään tuttavapiiristä mukaan jonkun kokeneemman, joka voi opettaa muutaman turvallisen ja myrkyllisen sienilajin tuntomerkit. Varusteeksi kannattaa ottaa myös sieniopaskirja. Toinen hyvä tapa aloittaa on mennä järjestetylle sieniretkelle.
Sienestystä varten ei edes tarvitse matkata kauas. Sienestämme nyt Vaskivuoren metsässä, joka on vain parinsadan metrin päässä Vantaan Myyrmäen juna-asemalta.
”Yleensä etsin metsästä vanhoja kuusia. Etsiydyn myös rinteiden alapuolelle, koska rinteiltä valuu alas kosteutta, mistä sienet pitävät.”
Alueella ei kannata sienestää, jos sen maa on kulunut, se on autotien vieressä, teollisuusaluetta tai siellä on paljon koirankakkaa. Sienet kun keräävät itseensä ympäristömyrkkyjä ja likaa.
Lilleberg vinkkaa kaupunkilaisia käyttämään netin karttapalveluita ja sellaista karttatasoa, joka näyttää viheralueet. Kartasta voi vielä valita esimerkiksi metro- tai junaratakarttatason, jotta näkee miten metsään pääsee.
Mukaan kannattaa ottaa ilmava kori, jossa sienet pysyvät tuoreina. Korin pohjalle pannaan sanomalehteä, jonka avulla kori jaetaan ainakin kahteen osaan. Osiin voi lajitella erityyppisiä sieniä ja niitä sieniä, jotka poimija haluaa tarkistaa paremmin kotona.
Joskus mukaan kannattaa ottaa jopa kompassi ja kartta. Jos katse on maassa, ei tule välttämättä havainnoineeksi suuntia, jolloin eksyminen on helppoa.
Kyykyssä ollessa alkaa huomata sieniä helpommin kuin kävellessä tai seisoessa.
”Näin sienestäessä usein tapahtuu: löydät yhden sienen, ja sitten alat nähdä muitakin.”
Vanhan, homeisen tai huonokuntoisen näköiset sienet kannattaa jättää poimimatta. Lillebergillä on mukanaan sieniveitsi, jonka toisessa päässä on harja. Hän halkaisee hyvännäköisen sienen kahtia veitsellä ja tarkistaa, ettei jokin hyönteinen ole jo ehtinyt apajille. Sienen voi hyvin poimia, vaikka sen lakista olisi purtu palasia. Jos ötökät kuitenkin ovat tehneet sienen sisälle koloja ja ulostaneet sieneen, sieni alkaa hajota ja homehtua.
Tarkistuksen jälkeen Lilleberg puhdistaa sienen roskista harjalla.
Aloittelijan ei kannata poimia valkoisia sieniä, koska mukaan saattaa vahingossa tarttua valkokärpässieni tai muu myrkkysieni. Yleensä noviisin kannattaa aloittaa kanttarelleista ja suppilovahveroista, jotka on helppo tunnistaa.
”Jätän joka kohdasta yhden sienen poimimatta, jotta se voi levittää itiöitä. Tämä vahvistaa sienen selviytymistä ensi vuodelle.”
Jos sientä ei tunnista varmasti, se kannattaa jättää keräämättä. Osa sienistä on tappavan myrkyllisiä. Lilleberg vinkkaa Lasse Kososen tekemästä Sieniopas-sovelluksesta, jonka voi ladata älypuhelimeen viiden euron hintaan. Facebookista löytyvät myös ryhmät Suomen sieniseura ry ja Suomen sieniryhmä, joista voi pyytää tunnistusapua. Myös Luontoportin nettisivuilta löytyy hyvä ja ilmainen siententunnistussovellus.
Lilleberg puraisee yllättäen kädessään olevaa haperoa.
”Teen makutestin pureskelemalla sientä suuni etuosassa ja koskettelemalla sitä kielelläni. Makutestillä voi päätellä syötävyyden myrkyttömissä sienisuvuissa.”
Näin voi varmistaa kelpaavatko sellaisetkin sienet, joiden kunnosta ja mausta ei ole ihan varma. Lilleberg kertoo maistelevansa enintään puoli minuuttia ja sylkemällä sitten kaiken pois. Mausta ei voi päätellä sienen myrkyllisyyttä, ainoastaan maun miellyttävyyden.
Lilleberg neuvoo erottelemaan kotona sienet, jotka pitää keittää ennen paistamista, kuten rouskut.
”Muuten niiden maku on aika karu.”
Sienet säilyvät jääkaapissa ilmavassa astiassa kahdesta kolmeen päivään. Sienistä kannattaa kuitenkin tehdä ruokaa mahdollisimman nopeasti, koska entsyymit alkavat pian hajottaa sienen solukkoa.
Sieniä ei tarvitse pestä vedellä, elleivät ne ole todella likaisia.
Paistettuja sieniä voi esimerkiksi laittaa leivän päälle, tehdä niistä kastiketta, pastaa tai munakasta tai lisätä pataruokaan. Sienet voi myös pilkkoa palasiksi ja kuivata asunnossa lämpimässä kohdassa sanomalehden päällä. Tällöin sienet säilyvät käyttökelpoisina pitkään. Sienet voi myös suoraan pakastaa tai umpioida eli säilöä kuumennuksen ja ilmatiiviin astian avulla.
Sienestyskausi alkaa elokuussa ja kestää lokakuun puoleenväliin tai loppuun.
”Kerään suppilovahveroita, hallavahakkaita ja talvijuurekkaita joskus jopa ihan joulukuussa. Jäätyneitäkin sieniä voi kerätä.”
Sienet nousevat yleensä sateiden jälkeen kolmessa tai neljässä päivässä.
Lilleberg neuvoo olemaan kärsivällinen, koska ensimmäisellä sienestyskerralla ei välttämättä löydä vielä mitään. Mutta pian sieniä alkaa näkyä.
Sieni on sitkeä sissi ilmastonmuutoksessa
Ympäristöbiologi Tuomas Lilleberg erittelee ilmastokriisin vaikutuksia sienten kasvulle:
”Sienet sekä hyötyvät että kärsivät ilmastokriisistä. Ilman hiilidioksipitoisuuden nousu tehostaa puiden yhteyttämistä. Puun juuren ja sienen välinen yhteys voi parantua niin, että sienenkin kasvu tehostuu. Toisaalta pilvisyys ja runsaat sateet voivat lisääntyä, jolloin yhteyttämiseen tarvittavaa auringonvaloa saadaan vähemmän.”
Ilmaston lämpeneminen muuttaa lajistoa.
”Sienet hajottavat entsyymeillä maassa olevaa eloperäistä ainesta. Jokaisella entsyymillä on oma optimilämpötilansa ja optimaalinen pH-arvonsa. Jos ilmastokriisin myötä optimilämpötilan aika kasvaa, se saattaa jopa tehostaa lahottajasienien ja puiden juurisienien kasvua.”
Kun ilmaston lämpötila nousee, Etelä-Suomeen tulee enemmän lehtimetsää ja uusia puulajeja, ja samalla niiden juurisieniä.
”Tällä on kompleksinen vaikutus sienten väliseen kilpailuun. Havupuiden juurisienten määrä vähenee. Osa sienistä toimii kumppaneina useiden puulajien kanssa. Esimerkiksi valkokärpässieni voi olla sekä kuusen että koivun kanssa, joten ilmaston lämpenemisen myötä se vain vahvistaa kumppanuuttaan koivun kanssa. Tämä lisää kilpailua muiden koivun kumppanisienien kanssa”, Lilleberg ennustaa.
”Lämpeneminen saattaa lisätä homesieniä ja muita puiden tauti- ja tuholaissieniä. Myös osa vain Etelä-Suomessa tavattavista myrkkysienistä, kuten maailman vaarallisin kärpässieni, kavalakärpässieni, saattaa levitä pohjoisemmaksi.”
Kavalakärpässienen itäisin esiintymisalue on nykyisin Lohjan tienoilla.
Elisa Helenius
