Olli Tammilehto esittää joukon vääriä väitteitä jutussaan Venezuela öljyvallan kuristuksessa (Voima 3/2019).

Heti aluksi hän väittää, että Juan Guaidón puolue Voluntad Popular olisi äärioikeistolainen. Mutta puolue on lähinnä sosiaalidemokraattinen ja myös Sosialistisen internationaalin jäsen. Guaidó on muuten tällä hetkellä riippumattomien mielipidetiedustelujen mukaan monta kertaa suositumpi kuin presidentti Nicolás Maduro.

Tammilehto väittää myös vailla mitään perustetta, että oppositiojohtajat Leopoldo López ja Henrique Capriles – hekin lähinnä sosiaalidemokraatteja – olisivat osallistuneet väkivaltaisiin vallankaappausyrityksiin. Väite on silkkaa Venezuelan hallituksen propagandaa.

Maa on muodollisesti diktatuuri eli siellä ei ole vallanjakoa, vaan korkein oikeus ja vaalilautakunta ovat täysin hallituksen käsissä.

Capriles on kaappauksen sijaan ollut vaaliehdokkaana ja monta kertaa osallistunut neuvotteluihin hallituksen kanssa. López on tuomittu vankilaan ja kotiarestiin, koska hänen puheistaan löydettiin ”subliminaali” eli alitajuinen kehotus väkivaltaan. Samasta syystä voisi kaikki maailman ihmiset panna vankilaan.

Guaidó julistettiin Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi, koska hän on parlamentin puheenjohtaja. Hallitus on estänyt laittomasti parlamentin toiminnan. Maa on muodollisesti diktatuuri eli siellä ei ole vallanjakoa, vaan korkein oikeus ja vaalilautakunta ovat täysin hallituksen käsissä. Siksi ei ole takeita millään lailla oikeudenmukaisista vaaleista ja siksi niin moni maa ei ole tunnustanut Maduroa presidentiksi.

Tammilehdon loihtima Chávez-myytti on sekin propagandaa ja jo pahasti vanhentunut, Venezuelassakin se haalistu kovaa kyytiä. Suurin osa väestöstä näkee nykyisen kurjuuden syyn edesmenneessä ”Komentajassa”.

Syitä riittää. Hyvin moni sähköverkon parissa työskennellyt insinööri kertoo viimeaikaisten massiivisten sähkökatkojen johtuvat siitä, että verkko päästettiin pahasti rapistumaan jo Chávezin aikana. Muistan itse, miten asiasta varoitettiin jo kymmenen vuotta sitten. Korruptio oli silläkin alalla laajaa: ostettiin vanhoja laitteita ja pantiin rahat omaan taskuun

Chávezin aikana köyhyys toki väheni jonkin verran. Jakelupolitiikkaa harjoitettiin laajasti valtavien öljytulojen varassa.

Chávezin valtaantulon jälkeen väkivaltaiset kuolemat moninkertaistuivat ja tekivät Caracasista yhden maailman vaarallisimmista kaupungeista. Pienin syy ei ollut, että Chávez jakoi kannattajilleen joukon aseita, jotka ajautuivat sittemmin rikollisille. Tällaiset kansanmiliisiryhmäthän ovat perinteistä fasistista poliitikkaa.

Chávezin aikana köyhyys toki väheni jonkin verran. Jakelupolitiikkaa harjoitettiin laajasti valtavien öljytulojen varassa. Kun öljyn hinta oli 1990-luvulla vähän yli 10 dollari barreli, se nousi 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmeninä yli sataan dollariin.

1979-luvun öljybuumin aikana köyhyys väheni enemmän kuin Chávezin aikana. Jo silloin valtio paisutettiin kohtuuttoman suureksi: kun yleensä 5-8 prosentti on valtion palveluksessa, Venezuelassa 20 prosentti tekee töitä hallitukselle.

2000-luvun alussa luotiin ns. Tascónin lista, jonka mukaan valtion (lue: hallituksen) palveluksesta erotettiin niitä, jotka olivat äänestäneet Chávezia vastaan. Vastaavaa painostusta on harjoitettu myös köyhillä alueilla.

Valitettavasti mitään tarvittavia uudistuksia ei tehty 2000-luvullkaan. Rahaa oli valtavasti, mutta kaikki tuhlattiin tai se katsoi korruption ahnaaseen kitaan. Entinen talousministeri Jorge Giordani on kertonut, että ennen vuoden 2012 presidentinvaaleja, joissa Chávez valittiin taas kerran, hallitus käytti kaiken jäljellä olleen rahan voittaakseen vaalit eli ostaakseen ääniä. Äänestäjille lahjoitettiin kiinalaisia peruskoneita ja jääkaappeja ääniä vastaan.

Giordani on erotettu, mutta hänen sosialistiseksi nimitettyä talouslinjaansa jatketaan edelleen.

Hallitus kutsuu itseään bolivariaaniseksi. Vapaustaistelija Simón Bolívar kuitenkin esitti, että tulevassa Venezuelan valtiossa pitäisi vallita vallanjako. Bolívarin ohjelmaa ei ole noudatettu. Vallilautakunta oli kuitenkin chavistien hallussa jo 2000-luvun alussa. Vaalien lopullisessa ääntentarkastuksessa oli tavallisesti läsnä vain kolme chavistia, ja kunnon tarkistuslaskentaa ei järjestetty. Silti Chávez hävisi vuoden 2007 kansaäänestyksen. Sekin todistaa enemmistön ehdottoman kannatuksen olleen myytti. Kun Maduro viimeksi valittiin, kyse oli enää pelkästä farssista. Vaalihuoneet olivat tyhjiä, mutta presidentille uskollinen vaalilautakunta löysi jostain hänelle miljoonia ääniä. Kukaan järkevä poliitikko ei tahdo sellaisissa olosuhteissa vastaehdokkaaksi.

Yhdysvaltojen pakotteilla ei ole mitään tekemistä maan talouden romahduksen kanssa.

Jo Chávez nimitti itselleen mieluisen korkeimman oikeuden, jonka kaikki päätökset ovat olleet hallitusta myötäileviä ja laillista oppositiota rankaisevia. Poliittisia vankeja on satoja, ja on tuskallista lukea kidutettujen kertomuksia, joukossa myös mieltään osoittaneita opiskelijoita.

Painotustensa tähden Tammilehto on jutussaan lopulta opiskelijoiden ja miljoonien muitten mielenosoittajien sijaan sotilaiden ja diktatuurin puolella.

Yhdysvaltojen pakotteilla ei ole mitään tekemistä maan talouden romahduksen kanssa. Lisäksi Yhdysvallat on ainoa maa, joka on maksanut öljystä rahalla markkinahinnan ja siten se on ollut Venezuelan hallituksen suurin yksittäinen rahoittaja 20 vuoden ajan. Pakotteet kohdistuivat aluksi vain aluksi henkilöitä vastaa, ja syynä oli rahanpesu ja huumekauppa.

Presidentti Maduron vaimon veljenpojat jäivät pari vuotta sitten kiinni Haitissa 800 kokaiinikilon kanssa. Oikeudenkäynnissä Yhdysvalloissa he tunnustivat ja kertoivat harjoittaneensa huumekauppaa vuosien ajan. Kokaiini oli heidän mukaansa peräisin Venezuelan hallituksen liittolaisilta, kolumbialaisilta FARC-sisseiltä.

Hollanti julisti vuonna 2014 venezuelalaisen kenraalin Hugo Carvajalin persona non grataksi huumekaupan vuoksi, kun hänet haluttiin lähettää lähettilääksi Arubaan. Nyt Carvajal on puhunut ja vahvistanut massiivisen huumekaupan, jota kenraalit käyvät maan ylimmän johdon luvalla. Hallitusta paenneiden lähteiden mukaan kauppa pantiin alulle Chávezin toimesta. Sähkökatkokset johtuvat Carvajalinkin mukaan korruptiosta ja huollon puutteesta.

Koska maassa on valuuttasäännöstely, hallituksen edustajat saivat dollareita halvalla ja he myivät niitä kalliilla.

Öljyn tuotanto alkoi alentua jo Chávezin aikana, kun hän nimitti yhtiön johdon pätevyyden sijaan poliittisin kriteerein. Kun 20 vuotta sitten tuotanto oli yli kolme miljoonaan barrelia päivässä, se on nyt enää runsas miljoona barrelia.

Muukin tuotanto alkoi romahtaa jo Chávezin aikana. Muistan hyvin, että aina kun valtio takavarikoi jonkin yrityksen, sen tuotteet katosivat kaupoista. Jonkin aikaa kotimaisen tuotannot romahdus pystytiin korvaamaan tuonnilla öljyrahojen turvin. Tähän liittyi valtava korruptio. Koska maassa on valuuttasäännöstely, hallituksen edustajat saivat dollareita halvalla ja he myivät niitä kalliilla. Samoin he toivat ruokaa edullisen virallisen dollarin kurssin mukaan ja myivät sitä kalliilla, dollarin katuhinnan mukaan.

Tuhannet yritykset joutuivat lopettamaan toimintansa hintasäännöstelyn vuoksi. Koska tuotanto oli romahtanut, keskuspankki painatti niin sanottua epäorgaanistaa rahaa, jolla ei ollut tukea tuotannossa eikä valuuttavarannoissa (niitäkin oli tyhjennetty). Yritysten olisi pitänyt tuottaa tuotteita tappiolla. Maassa onkin enää jäljellä murto osa niistä yrityksistä, joita siellä oli ennen Chávezin aikaa.

Kun asuin Venezuelassa Chávezin aikana, en havainnut mitään todellisia parannuksia. Köyhät saivat apua hallitukselta, mutta eivät koskaan kunnon työtä ja kunnon palkkaa, jolla he olisivat itse voineet ostaa tarvitsemansa. On monta kertaa todettu, että tällainen politiikka kääntyy itseään vastaan ja aiheuttaa enemmän köyhyyttä kuin ikinä lieventää. Nykyään yli 90 prosenttia väestöstä elääkin köyhyydessä.

Syystä voi kysyä, onko Venezuela enää edes itsenäinen maa.

Tammilehto on huolissaan Yhdysvaltojen väliintulossa. Juuri kukaan ei sellaista kannatakaan. Tosin hänen siteeraamansa mielipidetiedustelu on sekin hallituksen palveluksessa toimivan Oscar Schemelin tekemä.

Tammilehdon ei tarvitse kuitenkaan olla invaasion suhteen huolissaan: edes se ei voi enää pahentaa tilannetta siitä, mihin chavistinen hallinto on maan ajanut. Sitä paitsi hänen tulisi johdonmukaisuuden nimissä vaatia Kuuban ja Venäjän invaasion loppua. Maassa on kymmeniä tuhansia kuubalaisia, joukossa on runsaasti tiedustelupalvelun edustajia ja sotilaita. Venezuela lahjoittaa runsain mitoin öljyä Kuuballe. Syystä voi kysyä, onko Venezuela enää edes itsenäinen maa. Myös Venäjän väliintuloa pitäisi johdonmukaisuuden nimissä vaatia, mutta Tammilehto ei jostain syystä sitä tee.

Jukka Koskelainen
Kirjoittaja on kirjailija ja suomentaja, joka seuraa aktiivisesti Venezuelan kulttuuria ja yhteiskuntaelämää.

Lisää aiheesta:

Venezuela öljyvallan kuristuksessa

Debatti: Toinen näkökulma Venezuelan tilanteeseen

Debatti: Osa Venezuelan oppositiojohtajista pyrkii väkivaltaiseen ratkaisuun

Venezuelaa siis vain englanniksi

Venezuelan tukijoita ja siitä kirjoittavia on monenlaisia