Aseista terävin on huumori

Red Nose Companyn Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama väittävät, että Don Quijote on hippi. Heidän esityksissään draama on klovneriaa, improvisaatiota, rockia ja toveruutta.

Esityksen alussa klovnit Zin (Timo Ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasama) intoilevat estoitta Miguel de Cervantes ­Saavedran vuonna 1605 ilmestyneestä klassikkoromaanista. Sen sisälle sukelletaan, kun Don Quijote (Zin) ja hänen apurinsa Sancho Panza (Mike) nähdään maantiellä matkalla seikkailuihin. Klovnit kuvaavat eloisan mimiikan keinoin vuoroin ratsastavia hahmoja ja heidän tarinoitaan kertovia ratsujaan.

Kun Don Quijote tanssii kuuhulluuden vallassa paljas takapuoli vilkkuen, hänen toverinsa vinoilee vilauttelusta arvovaltaisen yleisön edessä. Komiikan kierrettä lisää, ettei ole varmaa piikitteleekö Sancho isäntäänsä, Mike Ziniä vai näyttelijä Vasama kollegaansa Ruuskasta.

Esimerkit osoittavat käytössä olevat ilmaisukerrokset: on klassikon ja sen luennan perusta, klovnerian, mimiikan, improvisaation ja suoran yleisökohtaamisen tasot sekä maskien alla luuraava työparin veljellisyys.

Kaikesta huomaa panostuksen pohja­työhön ja kunnioituksen alku­teosta kohtaan. Samalla tyylilaji antaa spontaanille riskinotolle suojaa: klovni on elämän tragikomiikkaa heijastava hahmo, jolle hetkellinen epätäydellisyys on voimanlähde.

”On yritetty opetella epäonnistumaan oikein”, Ruuskanen nauraa. ”Jos kohtauksesta uhkaa kadota vauhti, voidaan pysäyttää tilanne vaikka kokonaan ja päätyä johonkin outoon.”

”Ja juuri noista tilanteista syntyvät usein esitysten hienoimmat ja hauskimmat hetket”, jatkaa Vasama.

Tekijät vertaavat esityksen ohjaajaa Otso Kauttoa urheiluvalmentajaan. Valmiiden kohtausten sijaan harjoitellaan enemmän tekniikoita ja taitoja, jotka mahdollistavat esityksen.

Vasama kertoo toisen harjoituskauden käynnistyvän ensi-illasta. ”Parhaat ideat syntyvät suorassa yleisö­kontaktissa. Siksi muokkaamme esitystä koko esityskauden ajan.”

Red Nose Company perustettiin vuonna 2005. Ryhmän ensimmäinen klassikkosovitus oli kymmenen klovnin voimin toteutettu Hamlet (2009).

Viime vuosina kiiteltyä huomiota ovat saaneet Ruuskasen ja Vasaman esittämät sovitukset Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiestä (2014), Ilmari Kiannon Punaisesta viivasta (2016) ja H. C. Andersenin Keisarin uusista vaatteista (2017).

Yhä Suomea kiertävistä esityksistä Juoksuhaudantien on tähän mennessä nähnyt jo yli 11 000 katsojaa ja Punaisen viivan yli 18 000. Viime syksynä omalle turneelleen lähti Minna Puolannon ja Hanna Sepän klovniparin sekä ohjaaja ­Marielle Eklund-Vasaman Babylon.

Juoksuhaudantie syntyi siitä, että meillä molemmilla on kokemusta koti­rintamataistelusta. Punaisen viivan kohdalla taas haettiin henkilökohtaiselle vastapainoa nimenomaan poliittisesta”, Ruuskanen kertoo.

”Kiannon elämäntarinan kautta teos puhaltui täyteen huumoria. Sitä emme ensin tunnistaneet köyhälistön oikeuksien ja tarinan traagisuuden painon takia. Tätä kautta saimme yhdisteltyä syviä virtauksia ja rapeaa pintaa”, Vasama täydentää.

Tämä inspiroi myös Don Quijotessa.

”Siinäkin on vahva polittinen eetos, mutta sen terävin ase on huumori. Se on syy siihen, miksi teos on säilynyt 400 vuotta”, hän jatkaa.

Ruuskanen löytää myös yhtey­den omaan elämään: ”Mekin ollaan loputtomalla pellerundilla jollain rämällä kulkuneuvolla. Toisaalta viehätti kuva keski-ikäisestä miehestä, joka oli saanut idealistisen ajatuksen, että maailmaa pitää parantaa.”

Sekään ei ole sattumaa, että esityksessä kitaralla, ukulelella ja melodikalla säestettävissä kappaleissa kuullaan hippikauden Bob ­Dylania, Jefferson Airplanea ja John Lennonia.

”Don Quijote on tavallaan hippi. Hänen kauttaan yritämme välittää hippiaatetta sellaisena kuin se koettiin eikä niin nukkavieruna kuin se usein näyttäytyy. Vaikka nykyään moni nauraa aktivismin surkuhupaisuudelle, hahmossa on jotain aidosti sankarillista”, Ruuskanen tähdentää.

Don Quijotessa sivutaan myös ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja.

”Teos kertoo kansojen liikkumisesta, ja se kysyy esimerkiksi kuka on eurooppalainen ja mikä on Eurooppa. Tämä riisuu aseita ahtaalta nationalismilta”, Vasama tuumii.

Ikoniset tuulimyllytkään eivät ole vain vertauskuva ylivoimaiselle tai kuvitellulle vastukselle. Teoksessa hyökätään katolisen kirkon maatalouden kautta harjoittamaa vallankäyttöä vastaan.

”Cervantes kirjoittaa inkvisition uhan alla rohkeasti ja sensoreita päähenkilönsä hulluudella hämäten. Kirkko on hänen hampaissaan tavalla, joka peilaa kamppailua yleensä mielivaltaa vastaan”, Ruuskanen selittää.

”Teos on viisas klassikko, joka ei saarnaa suoraan sitä, mikä on oikein ja väärin, vaan pikemminkin se paljastaa mitä on meneillään. Samalla se rohkaisee yksilöä toimimaan ja valaa uskoa siihen, että muutos on mahdollinen”, täydentää Vasama.

Hänen mukaansa visuaalisen ja virtuaalisen ajan yleisö kokee kaiken performatiivisempana kuin ennen, mikä vaikuttaa siihenkin, miten sekä teatteria että poliittisuutta tulkitaan.

”Mutta se, että esitys herättää ajattelemaan ja saa aikaan muutosta, on poliittista. Tämän äärelle haluamme joka ilta itsemme ja yleisön saatella.”

Myös Ruuskanen tunnistaa ajan merkit.

”Teatterissa ja yleisemminkin tuntuu olevan liikkellä poliittisuuden nälkää jonkinlaisen jääkauden alta kasvamassa. Siis kaipuuta seistä joidenkin asioiden puolella. Tässä meidän hommassa on se hieno puoli, että voimme tehdä lavalla mitä vaan: aina kun tulee fiilis, että tänään on jotain sanottavaa, voi esityksen vetää kuin joku Henry Rollins ja ryhtyä tykittämään.”

Red Nose Company: Don Quijote

Teatteri Avoimet Ovet 9.5. asti.
Sen jälkeen esitys jatkaa kiertueella.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä