Toukokuun alussa kyytipalvelu Uberin kuskit ryhtyivät maailmanlaajuiseen lakkoon. Kuskit vaativat itselleen muun muassa parempia työoloja ja suurempaa osuutta suorittamastaan työstä. Lakko alkoi juuri ennen Uberin osakeantia, jonka odotetaan tuottavan firmalle vähintään 100 miljardin euron voiton.

Uber-kuskien lakko kertoo paikkaan sidotun alustatyön tyypillisistä ongelmista. Mikäli työtä teetetään ilman työsuhdetta, eivät työntekijät voi vaikuttaa palkkioihinsa kollektiivisesti neuvottelemalla. Työnantaja ei myöskään ole velvoitettu vakuuttamaan työntekijöitä, kuten valtaosassa perinteisiä työsuhteita.

”Uber-kuljettajat ovat organisoituneet kansainvälisesti, mikä kertoo siitä, että alustatalouteen liittyy myös uudenlaista, ruohonjuuritason aktivismia ja kykyä organisoitua tehokkaasti”, alustataloudesta raportin julkaissut Maija Mattila kertoo.

Mattila toimii tutkijana Kalevi Sorsa -säätiössä. Hänen mielestään alustatalouden ilmiöitä ei saa jättää sääntelyn ulkopuolelle.

”Lakon seurauksena voi syntyä pieniä myönnytyksiä, mutta se ei korjaa sitä perusongelmaa, että työtä teetetään ilman työsuhdetta silloinkin, kun työ kaikin tavoin muistuttaa työsuhdetta. Yhteiskunnan pitäisi korjata tämä ongelma sääntelyllä. Toivottavasti lakko antaa sääntelylle pontta.”

Alustatalous tarjoaa mahdollisuuden tarkastella myös perinteisissä työehdoissa käynnissä olevia muutoksia.

”Alustatalous ja alustoille tehty työ ei itsessään ole vielä kovin laaja ilmiö. On kuitenkin nähtävissä heikkoja signaaleja siitä, että jotkut perinteiset henkilöstöyritykset olisivat menossa alustataloudelle tyyppillisten toimintatapojen suuntaan, etenkin kun ne muuttavat perinteisiä työsuhteita kevyt­yrittäjyyden muotoon”, sanoo Mattila.

”Alustatalouteen liittyvät käytännöt toimivat kuvaavina tapausesimerkkeinä laajemmista työelämän muutoksista. Ne kertovat työelämän periaatteista, joita kohti olemme mahdollisesti siirtymässä”, Mattila jatkaa.

Alustataloudessa palvelut monopolisoituvat helposti. Muun muassa kuljetuspalveluja välittävä Uber on vallannut suurimman osan markkinoista. Tähän vaikuttaa erityisesti alustatalouteen kytkeytyvä verkostovaikutus: mitä enemmän tiettyä palvelua käytetään, sitä enemmän se saa markkinoilla arvoa.

”Monopolisoitumisella on monenlaisia vaikutuksia. Kilpailun näkökulmasta on tietenkin ongelmallista, jos esimerkiksi kuljetusalalla on vain yksi toimija. Tällöin työntekijällä on aina lähtökohtaisesti huonommat vaihtoehdot neuvotella esimerkiksi työsuhteista. Toisaalta taas ilmiöön voi liittyä jotain positiivistakin. Jos alalla on vain yksi iso toimija, ei esimerkiksi valtion tarvitse käydä neuvotteluja useamman eri toimijan kanssa”, pohtii Mattila.

Alustoja käyttävien yritysten verotuksen säännökset ovat sinänsä kunnossa. Tulo- ja elinkeinoverolain mukaan kaikki rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot ovat veronalaisia. Ongelma onkin toisaalla.

”Tietojen saanti veronalaisista tuloista voi olla ongelmallista. Hotellit maksavat tuloistaan veroja vakiintuneiden käytäntöjen mukaan, mutta ilmoittavatko kaikki Airbnb-majoittajat vuokratulot oma-aloitteisesti verottajalle?” kirjoittaa Terhi Järvikare Valtiovarainministeriön internet-sivuilla julkaistussa kolumnissaan.

Verohallituksen teettämän tutkimuksen mukaan vain 44 prosenttia ihmisistä pitää todennäköisenä sitä, että digitaalisilla alustoilla toimivat palveluntarjoajat, yksityishenkilöt tai muut toimijat hoitaisivat veroasiansa lain edellyttämällä tavalla.

Mattila allekirjoittaa nämä huolenaiheet, mutta muistuttaa että joissain tapauksissa alustatalouden voimistuminen voi olla myös hyvä vaihtoehto verohallinnon näkökulmasta. Koska alustat toimivat digitaalisesti, kertyy niihin automaattisesti valtava määrä dataa.

”Esimerkiksi Airbnb:n kanssa voisi sopia, että se luovuttaa verottajalle tiedot sen kautta majoitusta tarjoavien tuloista”, kertoo Mattila.

Alustalla toimivien yritysten verotuksellista ongelmaa ei myöskään voida ratkaista ainoastaan kansallisella tasolla. Suurimmat näistä yrityksistä toimivat globaalisti, siksi ongelma on ratkaistava myös globaalilla tasolla.

”On selvää, etteivät yksittäisen valtion veroviranomaiset pysty käymään järkeviä neuvotteluja suurien alustayritysten kanssa. EU:ta on korostettu vapaana kilpailualueena, mutta tätä kilpailun korostamista olisi hyvä tasapainottaa korostamalla myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuutta. Toivon, että tämä nousisi esiin tulevissa EU-vaaleissa”, sanoo Mattila.

Mikäli alustoille tehtyä työtä ei teetetä työsuhteessa, työnantajamaksut jäävät keräämättä, mikä taas aiheuttaa suuren loven hyvinvointivaltion rahoitukseen. Siksi myös alustayritykset ovat Mattilan mukaan saatava maksamaan oma osuutensa hyvinvointivaltion rahoituksesta.

OECD:n marxilainen suunnanmuutos

OECD:n juuri julkaisema Employment Outlook 2019 raportti kertoo järjestön toiminnassa tapahtuneesta suunnanmuutoksesta, mutta myös laajemmin Eurooppaa koskevasta muutostilasta.

”Äärioikeiston nousu horjuttaa eurooppalaista arvopohjaa, mutta se muuttaa myös keskeisiä talous- ja työpolitiikkaa määrittäviä instituutioita kuten OECD:tä”, kertoo Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm.

OECD:n merkitys työelämän suhteiden muotoutumiselle on ollut keskeinen korkean elintason palveluyhteiskunnissa. Järjestön tutkimusten ja raporttien välityksellä ajatukset tulopolitiikasta ja myöhemmin esimerkiksi hintasääntelyn purkamisesta ovat levinneet tehokkaasti valtiosta toiseen.

Järjestön linjaukset ovat kiteyttäneet talouskriisin jälkeistä talouspoliittisen eliitin ajattelutavan uutta suuntaa. OECD on toiminut uusliberalistisen talous- ja työvoimapolitiikan moottorina vaatiessaan esimerkiksi sääntelyn ja normien purkamista.

Uusin raportti kertoo kuitenkin isosta muutoksesta.

”Aiemmin uusliberaalia työmarkkinoiden normien purkua ajanut OECD on alkanut ajaa työehtosopimusten tarjoamia etuja ja suojaa useammille palkkatyöläisille”, sanoo Bergholm.

Raportissa OECD muun muassa vaatii valtioita estämään työntekijöiden keinotekoisen muuttamisen itsensä työllistäjiksi, joilla ei ole samaa työlainsäädännön ja sosiaalivakuutusten tarjoamaa turvaa kuin palkkatyöläisillä.

Syyn suunnanmuutokselle Berglund löytää Euroopassa käynnissä olevista poliittisista murroksista, etenkin äärioikeiston noususta.

”Taustalla on eräänlainen vulgaarimarxilainen tulkinta työelämän ja tuotannon muutoksista ja niiden aiheuttamista poliittisista seurauksista. OECD:n taholla selvästi ajatellaan, että kun perinteiset teollisuuden alan työpaikat katoavat, alkavat esimerkiksi keski-ikäistyneet työntekijät radikalisoitumaan”, tulkitsee Bergholm.

Tietyissä suhteissa Employment Outlook -raportti kuitenkin jatkaa OECD:lle tyypillistä linjaa. Raportissa toistuu – sääntelyn palauttamisen korostamisesta huolimatta – kriiseihin, murroksiin ja hallitsemattomuuteen perustuva retoriikka.

”On erikoista, että raportissa lähdetään liikkeelle uhkakuvista ja kriiseistä, vaikka työllisyysaste on itse asiassa noussut. Muutospuheelle tai millekään hypermuutokselle ei ole empiiristä evidenssiä”, toteaa Bergholm.

”Numerot ovat ristiriidassa kuvitelmien kanssa. Höpinät huonosta työllisyysasteesta perustuvat erilaisten ajatushautomoiden julkaisuihin, jotka eivät puolestaan pohjaudu perusteelliseen tutkimustietoon. Käy helposti niin, että nämä hautomot alkavat viitata toinen toisiinsa, ja todellisuus työelämästä alkaa hämärtyä”, Bergholm jatkaa.

Employment Outlook kertoo joka tapauksessa OECD:n toiminnassa tapahtuneesta isosta suunnanmuutoksesta: sääntelyn purkamisesta kohti työehtosopimusten suojaa.

”Raportin pohjalta näyttää siltä, että äärioikeiston nousun myötä OECD:n aiemmin parjaama AY-liike saa pikemminkin järjestöltä tukea, kuin arvostelua”, Bergholm arvioi.