”Sähköpupu” - päähineiden alla ovat Marianne Kurki sekä Laura Törnroos, jotka ovat olleet tuottamassa Kontula Electronic -festivaalin markkinointia.

16 kilsaa Kontulaan

Kuvat Hanna Linnove

Kontula on itähelsinkiläinen lähiö, joka sijaitsee kuusitoista kilometriä Helsingin keskustasta. Siellä järjestettiin toukokuussa kokeellisen elektronisen musiikin festivaali Kontula Electronic. Voima raportoi paikan päältä.

 

Notkean Rotan mielestä Kontula ei ole kovin kaukana Helsingin ytimestä. Itse saavun Kontulaan tavanomaiseen tapaan metrolla. Asemalta kadulle noustessa kohtaan auringon ja ostarin betonihelvetin. Se on vinolla tavalla vetoava. Saan heti kylkeeni elämää nähneen herran, jolle sanon nopeasti heipat.

Sivukorvalla kuulen, että skeittihallin konserttia suositellaan myös toisille kävijöille. Hallin ovella jämäkät järjestyksenvalvojat muistuttavat sisääntulijoita, ettei sisällä saa juoda omia juomia. Tosin ei siellä kyllä myyntiäkään ole.

Hallissa on viileää ja siellä soi sähköinen musiikki. Muhkuraisista seinistä heijastuu värejä, mutta muuten valaistus on hämärä. Ihmiset istuvat riveissä ja kuuntelevat musiikkia antaumuksella. Hetken päästä huomaan nolostuvani, kun ymmärrän, että täällä pitääkin kuiskailla.

Skeittihallin valaistusta.

”Ideana ei ole, että joukko hipstereitä tuodaan sinne yhdeksi viikonlopuksi ja sitten kontulalaiset keräävät jälkeenpäin roskat”, Pekka Tuominen kertoo myöhemmin kalliolaisessa baarissa. Hän on yksi tapahtuman vapaaehtoisista järjestäjistä.

Tuominen on tutkinut Kontulaa antropologisesta näkökulmasta myös työkseen.

”Tarkoituksena oli tehdä uudenlainen kaupunkitapahtuma, joka on avoin kaikille. Hiukan yhtä avoin kuin Kontula muutenkin. Toiveena on se, että ihmiset eivät tuijottelisi aikatauluja, vaan tulisivat paikalle ja kuljeskelisivat ympäriinsä ja löytäisivät yllätyksiä. Suurin osa tapahtumista on maksuttomia ja maksullisilla osilla rahoitetaan maksuttomien järjestämistä,”

Alue nimettiin Kontulaksi 1960-luvulla, kun sinne rakennettiin halpoja asuntoja. Niitä tarvitsevia olivat esimerkiksi vähävaraiset kaupunkiduunarit. 1990-luvun lama ja 2000-luvulla vahvistunut monikulttuurisuus ovat vahvistaneet tämän päivän mielikuvaa itähelsinkiläisestä lähiöstä.

Kontula valikoitui kaupunginosafestivaalin paikaksi sen myötä, että muutama työryhmän jäsenistä asui siellä. He kokivat, että ostari on mielenkiintoinen miljöö monikerroksisuutensa vuoksi. Alusta asti oli selvää, että tapahtuma pitää tehdä Kontulan ehdoilla rikkomatta sen olemusta.

Paikallisten palaute onkin ollut lähes sata prosenttisesti hyvää.

”On myös sanottu, että jättäkää meidät rauhaan, mutta sekin pilke silmäkulmassa”, nauraa Tuominen.

Aurinko paistoi kirkkaasti.

Löydän kallion ostarin yläpuolelta. Sinne on kerääntynyt paikallisia sekä uusia Kontulan kävijöitä. Paikasta tulee heti lempipaikkani.

Aurinko lämmittää vielä. Kallion ympärillä kohoavat laatikkomaiset karut talot. Keskellä jököttää kelo, joka on kuin Lapista siihen tuotu. Edessä näkyy karhean sympaattinen betonihelvetti. Avaan oluen.

Kontulalla on melko rosoinen maine.

Pekka Tuomisen mukaan kontulalaiset ovat ottaneet nämä mielikuvat myös omaan käyttöönsä. ”Saatetaan sanoa toisille, että älkää vaan kertoko totuutta, vaan puhukaa paskaa niin paljon kun pystytte. Muuten meidän salaisuutemme paljastuu, että tämä on hyvä paikka asua. Kaiken maailman jupit tulevat tänne ja hinnat nousevat.”

Mopo-baarin edustalta, kun sinne vielä mahtui sisälle.

Kontula muuttuu kyllä tulevaisuudessa väkisinkin. Alkuperäiset kontulalaiset, jotka muuttivat alueelle 1960-luvulla ovat suureksi osaksi nyt kuolleet tai vanhainkodissa. On siis tilaa mitä täyttää uudella sukupolvella. Muutos on jo näkyvissä ostarilla. Osa baareista on muuttunut ravintoloiksi ja kahviloiksi. Saatavilla on Brooklyn-lageria hanasta ja lattea kauramaidolla. Ravintoloiden painopiste on taas Lähi-idän ruokakulttuurissa.

Uudet kontulalaiset ovat jo matkalla. ”Yhden metropysäkin päähän Myllypuroon tuli Metropolian kampus ja sen tuhansista opiskelijoista moni muuttaa Kontulaan tai muuten käyttää sen palveluita.”

Saatetaan sanoa toisille, että älkää vaan kertoko totuutta, vaan puhukaa paskaa niin paljon kun pystytte. Muuten meidän salaisuutemme paljastuu, että tämä on hyvä paikka asua.”

Juuri metrolla on suuri merkitys Kontulan toiminnan kannalta. Se on keskittymä, jonka läpi kulkee joka päivä 30 000 ihmistä. Kontula Electronicin kävijämäärää on vaikea arvioida, koska on epäselvää kuinka suuri osa heistä pysähtyy seuraamaan tapahtumaa. Moni kävelee ostarin läpi jo muutenkin, mutta ei välttämättä tulisi erikseen festivaaleille.

”Tavoitteena eivät ole suuret kävijämäärät, eikä sellaisia ostarille mahtuisikaan. Tapahtumalla on pieni budjetti eikä sitä voisi järjestää ilman paikallisten toimijoiden, kuten kirjaston, nuorisotalon ja uimahallin kanssa tehtävää yhteistyötä. Festaria tehdään niin pitkään, kun se on vapaaehtoispohjalta hauskaa”, kertoo Tuominen. Festivaalia on järjestämässä seitsemän hengen työporukka ja heitä on auttamassa vapaaehtoisia.

Otto B tuli katsomaan veljensä Ilev Luna keikkaa.

Oluen juotuani lähden kalliolta kiertelemään ympäristöä ja päädyn pian Mopo-baariin. Se on niin täynnä, että sinne on työlästä ujuttautua sisään. Pientä baaria hallitsee punainen valaistus. Keskellä on alue, jossa ihmiset tanssivat sen minkä mahtuvat. Liikkuviin hahmoihin osuu rahapeliautomaattien vilkkuva loiste.

Kohta löydän itseni jälleen suosikkipaikastani kalliolta. On täysikuu ja tupakka palaa. Tarkoitus oli olla jossain muualla, mutta tässä on nyt hyvä hetki istahtaa ja heittää läppää. Olen törmännyt täällä jo muutamaan kaveriin, joista yksikään ei asu Kontulassa. Alan ymmärtää tapahtuman vetovoimaa.

Kun takapuoli puutuu, yritän turhaan etsiä minulle jossain vaiheessa mainostetun Aapeli Baarin. Sen sijaan pian seison taas Mopo-baarin edessä. Paikka on pakkautunut täyteen. Musiikki kuuluu kuitenkin ulos saakka ja myös me ulosjääneet voimme helposti kokea olevamme osa baaria.

Kulman takana olevassa toisessa baarissa pauhaa trance. Sen seasta löytyy samaa musiikkia nuorena kuunnelleita nelikymppisiä miehiä. Heidän bodatut kropat pullistelevat tiukkojen t-paitojen alta. Tärkeä osa asukokonaisuutta ovat takaraivoilla olevat aurinkolasit.

Heidän vieressään on käynnissä nuorten kalliolaisten ensimmäiset Tinder-treffit.

Täysikuu valaisi kirkkaasti.
Pekka Tuominen arvioi, että festivaaleilla oli noin 4 000 kävijää per päivä.

Tuominen uskoo, että Kontula pysyy omaleimaisena paikkana myös tulevaisuudessa.

”Kontulassa asuu ihmisiä, jotka eivät viihdy keskustassa. Esimerkiksi monet maahanmuuttajat ovat kokeneet, että Kontula on paljon turvallisempi kuin keskiset kaupunginosat. Täällä ollaan uteliaita ja moniarvoisia ja suvaitaan paljon. Esimerkiksi kauppaan voi lähteä, vaikka aamutakissa. Kaikki tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että alueella on myös sosiaalisia ongelmia, joita ei voi sivuuttaa.”
Tuominen muistuttaa, että kaikkien alueiden kohdalla on hyvä kysyä mikä on mielikuva ja mikä todellisuus. On myös ihmisiä, jotka pitävät Kalliota liian rauhattomana.
”Kun Kontula Electronicia kommentoidaan sosiaalisessa mediassa, niin sieltä löytyy aina kommentteja, että eihän Kontula ollutkaan yhtään paha, ihan tavallista porukkaa siellä pyörii”.

Festivaali on veljesten suosiossa. Juho on tullut Turusta käymään Tuomas Ylikylän luona Töölössä. Ilman festivaalia ulkopaikkakuntalaisena hän tuskin olisi päätynyt Kontulaan.
Skeittihalliin oli pitkä matka alas.
Järjestyksen valvoja Tuukka Tiili muistutteli sisääntulijoita pitämään omat juomat laukussa.
Hienot valot saivat ihmiset ottamaan kuvia.
Baari-käytävän katto oli hämäävä.
Tiina Patronen ja Susanna Koivu Mopo-baarissa. Susanna oli festivaaleilla jo viime vuonna ja tuli nyt katsastamaan ne uudestaan. Tiina taas on kasvanut nuoruuden Kontulassa ja oli iloinen, että siellä järjestetään tällaisia tapahtumia.
Esiintyjät ja asiakkaat erotti lähinnä siitä, kummalla puolella pöytää olivat.
Kesä oli tulossa, sillä yöllä pärjäsi ohuessa takissa.
Kommentoi Facebookissa
Volter Kilpi 2019
Vocapeople