Kaisa Pylkkäsen mielestä stand up -komiikka on esitystaiteen punkkia.
Ravintola Bottan yläsaliin on ahtautunut noin sadan hengen yleisö, josta suurin osa on naisia. Kyse on All Female Panel -koomikkoryhmän tammikuun klubi-illasta.
Tällä kertaa illan emäntänä toimii Ida Grönlund. Hän lämmittelee yleisöä jutustelulla ja itseironialla ja haastamalla katsojia vuoropuheluun. Tässä mielessä koko illan kultakaivokseksi osoittautuu "espoolaiseksi louhintakonsultiksi” paljastuva eturivin komea nuori mies.
Saatuaan yleisön hörisemään Grönlund spiikkaa sisään Eeva Vekin. Tämä vitsailee vanhemmuuden haasteista ja erokriisistään. Hänen jälkeensä Saana Peltola etenee mustassa huumorissaan kuolema-aiheistoon asti ja Anna Rimpelä sorkkii vieläkin arempaa tabua: onnellista parisuhdetta.
Väliajan jälkeen Kaisa Pylkkänen paljastaa saaneensa kotiperinnökseen sekä uskonnollisia että psykoanalyyttisiä seksuaalitraumoja ja kertoo malliksi kaksimielisesti revittelevän joulukertomuksen. Sitä seuraavan vitsailun aikana lempeän piikikkäästi kyytiä saavat muutkin katsojat kuin eturivin louhintakonsultti.
Juuri Meksikon lomamatkaltaan saapunut Pylkkänen päättää settinsä pitkään kertomukseen meksikolaisista häistä. Siinä hauskuus perustuu Pylkkäsen eloisaan tapaan iskeä tarinaa.
”Minusta piti tulla elokuvaohjaaja, mutta kun opiskelin alaa Lontoossa, hoksasin että olen enemmän tarinankertoja kuin visualisti”, kertoo Pylkkänen myöhemmin.
Opintojen jälkeen Pylkkänen ehti rehkiä toistakymmentä vuotta suomalaisen televisiotuotannon parissa. Hän käsikirjoitti Salattuja elämiä ja Käenpesää ja poliittista satiiria Itse valtiaista YleLeaksiin. Aikanaan paljon huomiota sai myös kolmen vuoden valmistelun vaatinut 12-osainen draamasarja Uutishuone.
”Televisio on ollut pitkään vaikeassa jamassa. Kaikki raha tuntuu karanneen muualle, ja aina pitäisi tehdä puolet halvemmalla puolet parempaa. Minulle itselleni tuli sellainen piste vastaan, etten enää halua tehdä sellaisia juttuja, joita ei voi tehdä hyvin”, huokaa Pylkkänen.
”Stand upissa kiehtoo se, että siinä saa luoda suoran yhteyden yleisöön. Onnistuminen liittyy siihen, tuleeko nauru vai ei. Se selviää sekunneissa."
Historiallisesti stand up -komiikka palautuu amerikkalaisiin 1800-luvun minstrel- ja vaudeville-teattereihin ja niissä tyypillisiin etnisille eroille irvailuun. 1950-luvulta alkaen stand up eteni television viihdeohjelmiin. Edistyksellisellä 1970-luvulla vahvistuivat myös ennakkoluuloille ja poliitikoille piruilu sekä kaikenlainen räävitön rivous. 1980-luvulla vakiintuivat klubit.
Suomeen stand up tuli 1990-luvun alussa.
”Stand up on hyvin demokraattinen ilmaisulaji. Se on avoin kenelle tahansa, siihen ei ole muuta koulua kuin tekeminen, eikä mikään koulutus tai asema anna siihen statusta. Kysymys on siitä, että joko olet hauska tai et ole. Sen taas kertoo yleisö, ei kukaan muu", innostuu Pylkkänen.
Hän kehuu myös usein olemattomien palkkioiden voimin ja kimppakyydeillä maata kiertävien koomikkojen keskinäistä solidaarisuutta. Suosion lisäännyttyä alalle on tullut paljon uusia tekijöitä, joiden maailmankuvassa näkyvät myös ajan kriittisemmät arvot.
”Stand up on sananvapauden viimeisiä linnakkeita, jossa voi sanoa oikeasti mitä vain, koska kyse on vitseistä. Itseäni kiinnostaa tehdä huumoria siitä, mikä ympäröivässä maailmassa vituttaa ja ahdistaa. Yleisö voi kokea jonkinlaista katarttista huojennusta saadessaan nauraa asioille, jotka ovat ehkä muuten vaikeasti handlattavia. Silti paasaamista pitää varoa, koska se on harvoin hauskaa.”
All Female Panelia ideoivat alun perin Anna Rimpelä ja Saana Peltola, mutta se hyppäsi eteenpäin heidän kohdatessaan Pylkkäsen viime keväänä keikalla Porissa. Päällimmäisenä ajatuksena oli perustaa ”helvetin hyvä klubi", mutta taustalla vaikutti provosoituminen Stand Up for Women’s Rights -komediaillasta, jonne oli kiinnitetty vain mieskoomikkoja.
”Ajateltiin siinä, että mitä tästä kitisemään, tehdään itse toisella tavalla. Kuvaavaa silti on, että meillä ei voi olla muuta näkökulmaa kuin naisnäkökulma, koska me olemme naisia, mutta miesnäkökulmaa ei huomata miesnäkökulmaksi silloin, kun paikalla on vain miehiä”, virnuilee Pylkkänen.
”Yhtä lailla olen pöyristynyt siitä, kuinka nopeasti #metoo-keskustelu juuttui johonkin perseen nipistelyyn. Ei ole kyse vain siitä vaan vallankäytöstä laajemmin ja ihmisten typistämisestä seksuaaliseen haluttavuuteensa. Naisten kohdalla se alkaa lähes poikkeuksetta viimeistään kymmenvuotiaasta. Siksi olen lopen kyllästynyt siihen, että aina kun joku nainen avautuu traumaattisista raiskauskokemuksistaan, ei päästä alkua pidemmälle ennen kuin joku mies alkaa valittaa, kuinka hänenkin perseelleen on joskus käyty."
All Female Panelin keikalla stand upille ominaiseen roisiin seksipuheeseen tulee vahva satiirinen lisäkierre, kun naiset luovat sen kautta aktiivista katsetta miehiin. Samalla tämä tykittävä ilakointi tuntuu hiukan heteronormatiiviselta. Bottan klubi-illassa vain Pylkkäsen pitkässä häätarinassa vilahti sivulauseinen ajatus siitä, että aviolitto voisi viitata myös kahden naisen suhteeseen.
”Stand upissa jokainen tekee omaa tarinaansa, eikä monimutkaisempia valta-asemia voi joka vitsissä ruotia. Omissa jutuissani haluan haastaa ihmiset kyseenalaistamaan, ja aihepiirini pyörivät usein valtakysymysten äärellä muutenkin kuin feministisessä mielessä", Pylkkänen selittää.
"Tässä hommassa voi niin sanotusti näyttää persettä. Tai miksei sitä voisi näyttää ihan oikeastikin, jos vain haluaa. Stand up on esitystaiteen punkkia."
Kaisa Pylkkänen keikalla: 6.2. Paahtimo, Porvoo; 10.2. All Female Panel, Sellosali, Espoo; 17.2. Club Act One! Studio Pasila, Helsinki: 23.2. Happy Friends, Lauttasaari, Helsinki; 24.2. All Female Panel, Intro, Kuopio; 28.2. On the Rocks, Kallio, Helsinki; 2.3. All Female Panel, Manala, Helsinki
