Teksti Veikka Lahtinen
”Hahaa, menikö tunteisiin?” Näin huutavat aggressiiviset nuoret miehet internetin synkillä keskustelupalstoilla. Suomessa Ylilaudan, Yhdysvalloissa 4chanin ja muiden löyhän alt-right-fasistiliikkeen suosimien alustojen pahin synti on hauraus. Korkein hyve taas on välinpitämättömyys, se että asiat eivät tunnu miltään.
Hauraus lävistää nykyajan jokaisen huokosen. Tarvitsemme psyykenlääkkeitä tehdäksemme töitä, joista meille maksetaan liian vähän sopimuksilla, jotka voivat katketa koska tahansa. Odotamme kauhulla tulevaisuutta, joka voi romahtaa käsiimme koska tahansa, kun sukupuuttoaallot ja ilmastotuho etenevät. Kiinnepisteet käyvät vähiin, kun hyvinvointivaltion aikaa luonnehtineet vahvat identiteettikategoriat pomo, työläinen, mies, nainen, eläkeläinen, hetero liukenevat.
Äärioikeistolle hauraus on pelkkä kirous. Meille muille se voi olla myös vapautus. Vahvat identiteettikategoriat ovat myrkkyä kaikille, jotka eivät sovi niiden sisään. Siinä missä fasistit ja muut ylivallan agitaattorit marssivat yhden kansan puolesta, muille ajatus epävakaudesta tarkoittaa myös mahdollisuutta vaihtaa rooleja.
Haurauden varsinainen ongelma on elämän yleinen ennakoimattomuus. Tämä johtuu ennen kaikkea keinotekoisesta niukkuudesta, jonka kapitalismi luo elämiimme. Niukkuuden aiheuttamasta epävarmuudesta kärsivää työvoimaa on helpompi hallita kuin sellaista, jolla on resursseja päättää itse omasta ajastaan.
Keinotekoisen niukkuuden tilalle tarvittaisiin sellaista notkeutta, jossa riittävän rahan ja ajan turvin voi itse vaihdella olosuhteitaan.
Koska hauraus ulottuu elämän synnyn kosmisesta satunnaisuudesta aina arjen jokaiseen huokoseen, on varottava tekemästä siitä itsessään ongelmaa.
Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain ”Testaa kuinka haurasta maskuliinisuutesi on” -testin, jolla sai kokeilla, miten hyvin sietää traditionalistista maskuliinisuutta horjuttavia ilmiöitä. Toksisen maskuliinisuuden haurauden osoittaminen on tärkeää, koska se esittää itsensä vahvana ja hallitsevana. Tämän maskuliinisuuden vaihtoehdoksi ei kuitenkaan pidä tarjota jotain uutta yhtenäistä ja näennäisen vahvaa identiteettikategoriaa.
Kun osoitetaan herruuskategorioiden kuten maskuliinisuuden ja valkoisuuden keinotekoisuus ja hauraus, tullaan pulmien eteen: Miten kohdata nykyajan väistämätön hauraus ja samalla organisoitua kamppailemaan? Miten olla samaan aikaan vahva ja hauras?
Vuosi 2018 on epäilemättä vuosi, jona feministiset pohdinnat hoivasta, tunnetyöstä ja liikkeiden organisoimisesta ottavat uusia askeleita. Samalla on mahdollista kohdata oma haurautensa ongelman lisäksi mahdollisuutena ja pohtia, miten se voi olla kamppailujen lähtökohta.
