Kirjallisuus

Hanna Storm: Puhekielellä todellisuutta lähemmäs

Lukuaika: 2 minuuttia

Hanna Storm: Puhekielellä todellisuutta lähemmäs

Esikoiskokoelmasi kutsun itseni ­kylään (Aviador 2018) on tuore tapaus. Moni haaveilee oman runo­teoksen aikaansaamisesta – miltä se sinusta tuntuu?

Pikkuhiljaa tosi hyvältä. Hioin sitä aivan loppuun asti ja vasta nyt julkkarien jälkeen olen ehtinyt fiilistellä. Hienoa, kun sen sai valmiiksi.

Olet pujottanut runosi minä-muotoon. Miksi?

Koska se tuntuu luontevalta, vahvalta. Olen aiemmin kirjoittanut runoja myös muissa muodoissa ja ehkä varonut sitä, että runojen sisältö yhdistettäisiin suoraan kirjoittajaan.

Mitä tapahtuu, kun onnistuneesti esittää oman runonsa ääneen?

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Tuntuu, että aika pysähtyy siinä hetkessä, ja itsen ja yleisön välille muodostuu lyhyt yhteys. Pääsee itsekin tekstiin sisälle toisella tapaa ja joskus olenkin esityksen jälkeen kirjoittanut runosta uuden version.

Missä kohden runoilija ja performanssitaiteilija sinussa pitävät toisiaan kädestä kiinni?

Jos vaikkapa yleisö on rauhaton, pitää ottaa esiintyjän roolia enemmän, hidastaa, painottaa. Pitää vahvan tauon. Toisaalta rajoja ei ole, kirjassakin on pari tekstiä, jotka ovat olleet mukana myös runoperformanssissa.

Olet koulutukseltasi kirjallisuustieteen tohtori. Antaako analyyttinen tietomieli runoilijalle tilaa tulla ja olla?

Antaa, varsinkin nyt, kun lopetin tutkijan työn pari vuotta sitten. Ei se toki muutoinkaan ole pilannut omaa luomista ja teksteistä nauttimista.

Ovatko runouden ja myös muun taiteen ainoat todelliset kattoaiheet seksi ja kuolema?

No ei. Esimerkiksi Tua Forsströmin runoissa kuvataan pieniä hetkiä arjessa ja luonnossa ja väliin tehdään viiltäviä ihmissuhdekuvauksia. Toisaalta, voiko olla ihmisen tekemää runoutta, joka ei olisi ihmiskeskeistä?

Sää suasit aika karheenrohkeeta puhekiältä sun runoissas, kui nii?

Täysin kirjakielinen runo, jossa kuvataan vahvoja tunteita ja kokemuksia, ei toimi. Puhekieli on lähempänä todellisuutta.

Kokoelmassa toistuu muutamaan kertaan säe ”en haluu olla paha, haluun olla paha” – ratko hieman sen saumaa auki?

Tahdon antaa lukijalle täydet vapaudet sisällön tulkitsemisen suhteen, mutta itse pidän säkeestä, koska siinä on ne kaksi ristiriitaista halua samaan aikaan.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Mitä teet seuraavaksi?

Kirjoitan kahta eri kokoelmaa, se mille sain Taiken rahoituksen käsittelee globaalien uh­kien nivoutumista perhesuhteisiin. Toinen on salainen intohimo­kokoelma!

  • 19.7.2018