Voiko höpsön toimintaelokuvan ympärillä käytävä keskustelu olla oikeasti merkityksellistä?
Uusimman Marvel-filmatisoinnin, Black Pantherin, ensi-ilta nosti esiin yhteiskunnallisia jännitteitä Yhdysvalloissa. Kauan odotettu ja keskustelua jo etukäteen herättänyt elokuva sai sekä rasistit että Black Lives Matter -porukan liikkeelle.
”Rock the vote? Wakanda the vote.” -julistus on lennellyt #wakandathevote-ohjelman myötä. Kyseessä on Movement for Black Lives -kampanjaan liittyvä hanke, jonka puitteissa taistellaan rodullistettujen yhdysvaltalaisten oikeuksien puolesta. Hanketta johtavat Kayla Reed, Jessica Byrd ja Rukia Lumumba ovat käyttäneet Black Pantherin synnyttämiä mahdollisuuksia edistääkseen kaikkien mahdollisuuksia rekisteröityä äänestäjiksi.
”Tänä viikonloppuna halusimme tavata oman kansamme Wakandassa.” Byrd ja Reed kertovat ensi-iltaviikonlopun jälkeen.
”Tiedämme, että joillekin Black Panther on vain supersankari elokuva, mutta olemme tietoisia myös siitä, että maailma jonka ansaitsemme ei ole vieläkään valmis – ja me haluamme olla osana sen rakentamista! Tulevana keväänä käytävä keskustelu ja marraskuussa järjestettävät kongressin välivaalit ovat tärkeä askel kohti uuden maailman rakentamista ja me haluamme käyttää jokaisen mahdollisuuden rohkaista ihmisiä ottamaan osaa äänioikeuskeskusteluihin.”
Byrdin ja Reedin mukaan kampanja on saanut tukea yli tuhannelta ihmiseltä heti käynnistymisvaiheessaan.
ÄLÄ USKO KAIKKEA NETISSÄ. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvä 23-vuotias Michele Voller joutui väkivallan uhriksi Lontoossa vuonna 2017. Syynä oli mitä ilmeisimmin jalkapallon FA Cupin semifinaaliottelun lopputulos. Oikeanpuoleisessa kuvassa puolestaan on Snopes-sivuston mukaan kyse brittiläisen meikkitaiteilijan työnäytteestä.
Harmillista kyllä, vaikka kyse onkin pelkästä Marvelin leffasta, internetin trollit ovat saaneet siitä Amerikassa bensaa liekkeihinsä. He ovat lähettäneet twitteriin postauksia siitä kuinka he ovat joutuneet Black Panther leffaan mennessään väkivallan kohteiksi vain siksi, että he ovat olleet valkoisia. Useissa twiiteissä on pyörinyt kommentti, jossa tummaihonen pahoinpitelijä väitetysti ilmoittaa pahoinpitelyn vaaleaihoiselle uhrille, että ”This movie isn’t for you” (”Tämä elokuva ei ole sinulle”).
Useiden aiheeseen liittyvien artikkelien ja Los Angelesin poliisin ilmoituksen mukaan on kuitenkin selvää, ettei poliisille ole tehty yhtäkään ilmoitusta mistään rasismin takia aiheutetusta väkivallasta, joka olisi ollut mitenkään kytköksissä Mustan Pantterin leffaan.
T’Challa ja Killmonger hippasilla.
Mutta sitten itse aiheeseen. Black Panther on Marvelin supersankarileffa, joka keskittyy Mustan Pantterin, kuvitteellisen afrikkalaisen valtion, Wakandan kruununprinssi T’Challan (Chadwick Boseman) kotiinpaluuseen ja hänen kamppailuunsa saavuttaa murhatun isänsä paikka Wakandan kuninkaana.
Vaikka elokuvan kaikki tapahtumat sijoittuvat maapallolle, se on kertomus kahdesta eri maailmasta: nykyajasta ja Wakandan muinaisesta maasta. Wakandan ympäröimien viidakkojen kätköihin on rakennettu futuristinen kaupunki, jonka salaisuuksien paljastuessa ne saattaisivat vaarantaa koko ihmiskunnan tulevaisuuden.
Tapahtumien keskiössä on mystinen vibranium-metalli, joka Marvel-maailmassa tunnetaan etenkin Kapteeni Amerikan lähes tuhoutumattoman kilven raaka-aineena. Vibranium mahdollistaa äärimmäisen kehittyneiden sekä sitäkin tuhoisampien keksintöjen valmistamisen. Tätä kertomuksen henkilöt yrittävät luonnollisesti käyttää omiin – niin hyviin kuin itsekkäisiin – tarkoitusperiinsä.
Ulkoisilta puitteiltaan Black Panther kuuluu heittäen näyttävimpiin Marvelin julkaisemiin leffoihin. Varsinkin Wakandan kaupunki sekä sitä ympäröivä luonto eläimineen, viidakkoineen ja mahtavien kallioiden ympäröimine ruohoaroineen saavat silmän ja sydämen pakahtumaan ihmetyksestä.
Valitettavasti on sanottava: Moni kakku päältä kaunis. Ajoittain tuntuu jopa siltä, että leffan erikoistehosteisiin ja lavasteisiin on satsattu niin paljon rahaa, että studio on joutunut palkkaamaan kokemattomia kesätyöläisiä vastaamaan kertomuksen juonesta ja häpeämättömän kliseisestä dialogista.
Esimerkiksi T’Challan uuden kuninkaan taakkaan liittyvä angsti ja kertomuksen pääpahiksena toimivan Erik Killmongerin (Michael B. Jordan) toiminnan motiivit jäävät sekä avaamatta että työstämättä. Tekijöille on selvästi tärkeämpää rakentaa päähahmojen kuluneiden kaavojen mukainen vastakkainasettelu ja kliimaksinen lopputaistelu.
Meno on komeata ja vauhdikasta. Harmillisesti tarina kumisee tyhjyyttään.
Marvel-sarjakuvien, Kostajat ja Mustan Pantteri -sarjakuvafanin näkökulmasta leffassa ärsyttää myös se, että päähahmon uusi vibraniumin vahvistama puku tekee hänestä käytännöstä haavoittumattoman. Sen sijaan että hahmo käyttäisi kamppailussaan rikollisuutta vastaan yliluonnollista nopeuttaan, häkellyttävän tarkkoja aistejaan sekä salamyhkäisen metsästäjän oveluuttaan hän onkin muuttunut käytännössä tyystin toiseksi supersankarihahmoksi, Teräsmieheksi, johon luodit tai edes käsikranaatit eivät pure. Totta kai Marvelin sarjakuvissakin Pantteri käyttää vibraniumin vahvistamaa pukuaan, mutta se ei tee hänestä kuolevaisten keskuudessa lähes voittamatonta. Esimerkiksi Kapteeni Amerikka ja Daredevil ovat kiskoneet Pantteria enemmän tai vähemmän onnistuneesti turpaan jopa perinteisessä käsirysyssä.
Elokuva sivuaa monia haastavampiakin teemoja, kuten menneisyyden merkityksen korostamista, sekä sitä, että keskuudessamme vallitseva eripura johtaa lopulta vain väkivallan loputtomaan kierteeseen.
Harmi kyllä, kaikki kiinnostava tuntuu hukkuvan koko ajan eritysefektien ja tyhjänpäiväisen juonen johdatteleman melskeilyn alle.
