Selkärangaton, hyödytön, eksynyt, egoistinen ja epäsuosittu Putin-apologisti, jonka asenteet ovat dinosauruksilta; älylliseen konkurssiin joutunut naisten sortajien, homojen tappajien ja murhanhimoisten islamistien puolustaja, jonka suussa demokratia kuulostaa ydinaseelta. Tässä pieni otos siitä, miten Britannian valtavirran vasenta reunaa vartioivan Guardian-lehden kirjoittajat ovat määritelleet Labour-puolueen johtaja Jeremy Corbyniä. Oikeistotabloidien luonnehdinnat ovat olleet vähemmän ystävällisiä.
Syynä on se, että Corbyn ajaa taloudellista ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, jonka Britannian vallanpitäjät toivoivat karkottaneensa ikuisiksi ajoiksi poliittisen horisontin tuolle puolen.
Toisin kävi: Labour keräsi kesäkuun vaaleissa 40 prosenttia äänistä ja kansanedustajista. Nousu oli puolueen isoin sitten vuoden 1945, ja konservatiivit menetti enemmistön parlamentissa.
Labour on nyt Euroopan suosituin vasemmistopuolue. Se on myös mantereen isoin puolue: pelkästään voiton jälkeisenä kolmena päivänä Labouriin liittyi 150 000 henkeä, saman verran kuin konservatiivien koko jäsenmäärä.
Saavutus on erityisen merkittävä, kun ottaa huomioon, että kaikki valtavirtalehdet vastustivat Corbyniä kiivaasti kaksi vuotta – Guardian käänsi kelkkansa viikkoa ennen vaaleja Labourin noustua kohisten.
Tiedotusvälineet eivät kehystä maailmaa vain analyysillä ja mielipiteillä, vaan myös valikoimalla, mitkä faktat nostetaan esille. Labourin kamppailua median saralla avitti kaksi seikkaa.
Ensinnäkin ihmiset pystyivät ohittamaan median portinvartijat uusien ei-hierarkkisten joukkotiedotusvälineiden, kuten sosiaalisen median, kautta. Usein valitetaan, miten digitalisaatio uhkaa lehtiä. Demokratian kannalta on kuitenkin etu, että yritys- ja valtiomediat eivät ole kyenneet ottamaan haltuun internetin avaamia tiedonvälityksen kenttiä. Teknologian kehitys edistää tiedonvälityksen vapautta mahdollistamalla suoran viestinnän kansalaisilta toisille.
Toisekseen Britanniassa on lailla säädetty, että radio- ja tv-kanavien pitää olla tasapuolisia vaalien alla. Tämä vähensi puolueellisuutta ja pakotti antamaan aikaa Labourin johdolle. Kun ihmiset kuulivat, mitä Corbynillä oli sanottavana (sen sijaan että hän suodattuisi vastustajien ja nk. asiantuntijoiden kommenttien kautta), he huomasivat olevansa samaa mieltä. Usein valtion puuttumista tiedotusvälineiden toimintaan ajatellaan vain uhkana lehdistönvapaudelle. Britannian esimerkki kuitenkin osoittaa, että avoimesti päätetyt rajoitukset voivat tarkentaa tiedonvälitystä ja edesauttaa demokratian toteutumista.
Syksy Räsänen
