Kenneth Anger on tehnyt koko elämänsä elokuvia okkultismista ja homoudesta.
Teksti Janne Siironen
Helmikuussa 90 vuotta täyttäneen Kenneth Angerin julkaistujen elokuvien pituus on yhteenlaskettuna noin kolme tuntia. Ei kuulosta erityisen merkittävältä elämäntyöltä, jos ura on alkanut jo vuonna 1947. Angerin merkitystä ei kuitenkaan lasketa filmikelojen metrimäärissä.
Keväällä ruutuun palaava Twin Peaks ja sen luoja David Lynch ovat paljon velkaa Angerille. Niin myös John Waters, Pedro Almodovar ja Martin Scorsese. Nimekkäistä ihailijoistaan huolimatta ohjaaja on viettänyt itse koko elämänsä marginaalin marginaalissa, vaikka onkin ennen kaikkea Hollywoodin lapsi.
Kenneth Wilbur Anglemyer syntyi vuonna 1927 keskiluokkaiseen perheeseen Santa Monicassa Kaliforniassa. Angerin mukaan perhe ”vihasi” omaperäistä ja taiteellista poikaansa. Siskon lempinimi Kennethille olikin BCA eli Birth Control Accident (”ehkäisynnettomuus”).
Elokuvia rakastanut Kenneth esiintyi jo seitsemän vuoden iässä Warner Brothersin Kesäyön unelma -filmatisoinnissa. Warnerin omat arkistot eivät tosin tue väitettä, ja tämä onkin Angerin mystisen elämän ensimmäisiä tulkinnanvaraisia totuuksia.
Selvää faktaa on kuitenkin se, että Etelä-Kalifornian yliopistossa elokuvaa opiskellut Anger ohjasi lyhytelokuvansa Fireworksin 20-vuotiaana. Tätä ennen hän oli jo ehtinyt hurahtaa salatieteisiin, erityisesti ”maailman ilkeimmän miehen”, brittiläisen mystikon Aleister Crowleyn oppeihin. Hänet oli myös ehditty pidättää kertaalleen epäiltynä homoseksuaalisuuden harjoittamisesta.
Okkultismi ja homous ovatkin olleet Angerin elokuvien vahvimmat teemat.
Anger sai heti merkittäviä ihailijoita työlleen. Ohjaaja Jean Cocteau ihastui Fireworksin sadomasokistiseen kertomukseen nuorukaisesta ja häntä uhkaavista merimiehistä niin paljon, että kutsui nuoren elokuvantekijän vieraakseen Ranskaan.
Kenneth Angerin elokuvat eivät olleet kaupallisia, ja niiden teatterilevitys oli melkein mahdotonta. Esimerkiksi Anaïs Ninin tähdittämä, vuoden 1954 Inauguration of the Pleasure Dome oli surrealistinen tribuutti satanismiin yhdistetylle Thelema-kultille. Tämä oli hieman liikaa aikana, jolloin jo Elviksen lanteet saivat ihmiset haukkomaan henkeä.
Angerin uran suurin ja pakottavin ongelma olikin elokuvien rahoitus. Rahaa kerätäkseen hän päätti Ranskassa asuessaan käyttää hyväkseen eurooppalaisten julkkisjuorunälkää ja kirjoittaa paljastuskirjan. Anger oli kerännyt lehtileikkeitä Hollywoodin kulta-ajan hurjasteluista ja tragedioista pikkupojasta lähtien ja koosti teoksen Hollywood Babylon.
Vaikka Hollywood Babylon oli Angerille vain tapa tienata nopeaa rahaa, on teos jättänyt pysyvän muistijäljen Hollywood-folkloreen. Kaikkien kääk-juorujen äiti näytti tietä nykyiselle viihdesivustojen lokajournalismille. Ongelma Babylonissa on se, että kirja on pohjimmiltaan vain kasa urbaanilegendoja ja juoruja. Väitteet vaikkapa mykkäelokuvien supertähden Clara Bown joukkopanosta kokonaisen jalkapallojoukkueen kanssa ovat viihdyttäviä, mutta toisaalta näyttäytyvät tänä päivänä misogynistisenä hölinänä.
Täysin ilman meriittejä teos ei ole. Babylonissa Anger onnistui vilauttamaan unelmakaupunkia omaperäisen uhkaavassa sävyssä, joka esimerkiksi aikanaan rohkeana pidetyssä Hollywood-kuvauksessa Sunset Boulevard jäi vain vihjeeksi.
Niin tai näin, Hollywood Babylon oli menestys ja antoi Angerille taloudellista liekaa merkittävimpien töidensä Scorpio Rising ja Lucifer Rising tekemiseen. 60-luvun alussa kuvattu Scorpio Rising on nahkaa narskuva mestariteos, jossa moottoripyörän rassaus muuttuu ohjaajan maagisen katseen voimasta eroottiseksi rituaaliksi. Prätkäjätkien lisäksi elokuvassa erotisoidaan myös Jeesus ja natsit.
Myös Angerin tapa käyttää päivän hittejä elokuvan ääniraitana oli uraauurtava. David Lynch lienee nähnyt ainakin elokuvan Blue Velvet -kohtauksen.
Lucifer Risingin valmistuminen taas limittyi nuorisokultuurin nousuun, ja elokuva on Angerin tulkinta hippejäkin kutkuttaneesta uudesta ajasta, new agesta. Lucifer Rising on ohjaajan puhtaasti okkultistisin elokuva ja visuaalisesti selkeä esiäiti modernille musiikkivideolle.
Elokuvassa ”Lucifer” kuvataan myyttisenä valontuojana, joka toimii uuden aikakauden airuena. Monille Anger itse oli tuo valontuoja. Lucifer Risingin ja sen edeltäjän Invocation of My Demon Brotherin kuvaukset vetivät puoleensa Mick Jaggerin ja Led Zeppelinin Jimmy Pagen kaltaisia tähtiä.
Työryhmälle produktio tuntui sen sijaan kirotulta. Luciferia esittänyt Bobby Beausoleil sotkeutui kuvausten päätyttyä Mansonin perheen kuvioihin ja tuomittiin elinkautiseen murhasta. Naispääosaa esittänyt Marianne Faithfull taas vajosi vuosiksi heroiinihelvettiin. Angerille itselleen elokuva oli viimeinen ohjaustyö vuosikymmeniin.
Kenneth Anger aktivoitui uudestaan vasta 2000-luvulla elokuviensa uudelleenarvioinnin myötä. Joitain uusiakin teoksia on syntynyt, mutta ohjaajan tärkein työ on elämäntyöstään puhuminen ja kehujen kuunteleminen leffafestareilla.
Myös Angerin näkemykset okkultismista kiehtovat edelleen. Viime vuonna The Guardianin haastattelussa Anger totesi, ettei usko salatieteiden koskaan katoavan Hollywoodista. Nykyään magiikka vain pysyy maan alla.
