”Sanotaan, että ongelmamme on kansalaistottelemattomuus. Se ei ole ongelmamme. Ongelmamme on kansalaistottelevaisuus” historioitsija Howard Zinn totesi vuonna 1970. Zinn jatkoi: ”Meiltä kysytään: ’Mitä jos kukaan ei noudattaisi lakia?’ Mutta parempi kysymys on: ’Mitä jos kaikki noudattaisivat lakia?’ Ja siihen on paljon helpompi vastata: [– –] Se, mitä tapahtuisi, on se, mitä on tapahtunut, ja se, mitä tapahtuu parhaillaan.”
Zinnin havainto on avain suhtautumisessa kansalaistottelemattomuuteen. Jos on sitä mieltä, että elämme yhteiskunnassa, jonka mekanismeissa ei ole vikaa, niin kansalaistottelemattomuudelle ei ole sijaa. Voimme vain luottaa siihen, että viranomaiset tekevät työnsä kunnolla, tai korkeintaan yrittää vaikuttaa virallisia kanavia pitkin.
Tällaisessa kannassa ei ole kyse periaatteesta. Lakien rikkominen hyväksytään silloin, kun se tapahtuu kaukana ajassa tai paikassa: Venäjän sorron vastustaminen itsenäistyvässä Suomessa tai keskitysleireille lähetettävien juutalaisten piilottaminen poliisilta.
Sen sijaan laittomuus täällä ja nyt tuntuu kyseenalaiselta. Kansalaistottelemattomuuden tarpeen myöntäminen rikkoo sen uskomuksen, että yhteiskunnassa oikeudenmukaisuus toteutuu, jos kaikki toimivat normaalisti. Uskomus on niin vahva, että vaikka tietäisimme rattaiden jauhavan ihmisiä kuoliaaksi, ajattelemme, että kapuloiden heittäminen on väärin.
Suomessa normaali toiminta tarkoittaa panssariautojen viemistä Arabiemiraatteihin käytettäväksi Jemenissä. Emiraatit osallistuu siellä elämän edellytysten tuhoamiseen, minkä tuloksena 17 miljoonaa ihmistä kärsii ruuan puutteesta ja seitsemän miljoonaa on nälänhädän partaalla. Yhtä lailla on normaalia karkottaa sotaa ja vainoa pakenevia aikuisia ja lapsia kuolemanvaaraan.
Silti tehtaiden sabotoimista tai vankilaan murtautumista pakolaisten vapauttamiseksi ja piilottamiseksi pidettäisiin häiritsevämpänä kuin sitä, että tekee työtä käskettyä Patrialla, Migrissä tai poliisissa.
Sääntöjen seuraaminen tuntuu huolettomalta, ja niiden rikkominen ahdistaa. Meidät on koulutettu siirtämään vastuu virkavallalle tai esimiehille ja käyttämään moraalista tajuamme sen arvioimiseen, noudatetaanko normeja, ei siihen, mitkä ovat tekojen seuraukset.
Välittömän vaikutuksen lisäksi kansalaistottelemattomuus vaikuttaa normeihin, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa. Kaikki sääntöjen rikkominen ei ole rakentavaa, mutta ilman omakohtaiseen moraaliseen arvioon perustuvaa toimintaa yhteiskunta ei kehity inhimillisemmäksi. Howard Zinnin sanoin: ”Kansalaistottelemattomuus ei ole demokratian ulkopuolella. Demokratia vaatii kansalaistottelemattomuutta.”
Syksy Räsänen
