Lukuaika: 2 minuuttia

Vapauden suuri laulu

Elokuva tallentaa arvokasta kolttakulttuuria.

Teksti Iida Simes

Jo ensimmäisistä kuvista ymmärtää, että nyt katsotaan aarretta.

Ainutlaatuinen filmi­materiaali esittelee huvia ja arkea Lapissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kuvat todistavat melkein kadonneen kansan vahvasta sielusta.

Elämä vapaudessa oli arvokkaampaa kuin isot talot ja aidatut pihat.

Alussa koltat viettävät kuulasta talvipäivää joella ja ”leikkivät kuin lapset”, kertoo Kuun metsän Kaisa -elokuvassa sveitsiläinen seikkailija Robert Crottet (1908–1987). Elokuvassa nähdään hänen kuvaamaansa materiaalia.

Jos kolttasaamelaisten elämä on ­ollut myös työtä ja tuskaa, se ei ­kuvissa korostu. Tärkeintä on eläinten ja ihmisten rinnakkaiselo, luonnon kauneus ja kolttien valtava elämän­voima.

Elokuvan sankari on Kaisa Gauriloff, elokuvan auteurin eli käsikirjoittajan ja ohjaajan, Katja Gauriloffin (s. 1972) äidinäidinäiti.

Etenkin saamelaisille Kaisa Gauriloff (1884–1980) on legenda: tarinankertoja ja laulaja.

Kesäaikaan koltat vaelsivat pitkin itäistä Lappia ja metsästivät, kalastivat ja hoitivat poroja. Talvet he viettivät mökeissä talvikylissään. Silloin oli aikaa tavata toisiaan, kertoa tarinoita ja laulaa leuddeja, kolttien runo­lauluja.

Elettiin talvea 1938, kun saamelaisista kulttuureista kiinnostunut toimittaja ja kirjailija Robert Crottet saapui Petsamon Suonikylään. Crottetin ja Kaisa Gauriloffin välille syntyi vahva side. Elokuvataiteen taikojen ja Katja Gauriloffin ansiosta keskieurooppalaisen kirjailijan ja saamelaisen runonlaulajan yhteistyö kantaa kauas – ylitse kummankin kuoleman.

”Crottetin materiaalista näkyi elämänilo”, kertoo ohjaaja Katja Gauriloff puhelimessa.

Aikojen muuttumisen huomaa.

”Enää saamelaisista ei puhuttaisi niin romantisoivaan sävyyn, eikä heitä tosiaankaan nimitettäisi lapsiksi.”

Crottetin filmit eivät kohtele kolttia alentuvasti, vaan paljastavat ­Crottetin kaipuun luontoon, pakoon kuohuvan Euroopan huolia. Kolttakulttuuri näyttäytyy Crottetille viattomana ja puhtaana, mitä arvostetuimpana elämäntapana.

Rovaniemeläinen Katja Gauriloff löysi elokuvan materiaalia Euroopan toiselta puolelta. Hän oli kuullut, että Crottetin elämänkumppani Enrique Mendez oli hengissä ja asui Barcelonassa.

Gauriloff lähti Espanjaan hankkimaan filmikeloja. Materiaalia oli valtavasti.

Gauriloff käsikirjoitti Kaisan tarinan, joka onkin monta tarinaa: Kaisan henkilökuva, Kaisan kertomukset ja Crottetin tarina.

Elokuvassa polveilee jännittävä ja eroottinenkin Kaisan satu. Se on kuvitettu animaation keinoin. Kolttien sadut, kuten tarinat ryöstöretkistä ja sotatantereista, ovat myös arvokasta historiankirjoitusta.

”Koltansaamea alettiin kirjoittaa vasta 1970-luvulla. Siihen asti se oli vain puhuttu kieli.”, muistuttaa Gauri­loff, jolle suurena apuna oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto. Kaisa Gauriloffin aitoa laulua kuullaan elokuvassa.

Suomalaisilla on naurettava halu kuulla ulkomaalaisilta, mitä mieltä maastamme ollaan. Kuun metsän Kaisassa kuullaan sveitsiläisen kertojan ihailusta, jota tämä tunsi kolttasaamelaisia kohtaan.

”Kaisa on niin kaunis”, ­Crottet hehkutti Gauriloffin valloittavaa persoonaa.

Crottetin elokuvaääni on David Mauffretin. Näkökulman ansiosta suomalainen katsoja on pakotettu tajuamaan, miten arvokkaasta kulttuurista on kyse.

Sotien jälkeen Crottet organisoi kampanjoita evakkoon ajettujen kolttien hyväksi Lontoossa. Suomalaiset eivät tajunneet saamelaiskulttuurien arvoa, mutta hienot englantilaisrouvat kyllä availivat kukkaronnyörejä herkistyen vetoomuksille, joita brittilehdet julkaisivat.

Pitäisikö Suomen ratifioida YK:n työjärjestön ILOn sopimus 169, joka suojelisi alkuperäiskansojen oikeuksia?

”Ilman muuta pitäisi. Kaisan henkinen perinne pitää säilyttää. Ja saamelaisia pitää kunnioittaa enemmän. Yleensä kun suomalaiset innostuvat ’alkuperäiskansoista’, he ajattelevat Pohjois-Amerikkaa, eivätkä tajua mitä meillä on.”

Kuun metsän Kaisa esitettiin täysille katsomoille Torontossa HotDoc-­festivaaleilla. Gauriloffia innosti ”ihana, lämmin vastaanotto”.

Pian Gauriloff kohtaa taas festariyleisöä. Lähellä kotia ovat Torontoa vaativammat katsomot.

”Sodankylässä reaktio jännittää. Siellä onkin saamelaisia paikalla.”

Kuun metsän Kaisan Suomen ensi-ilta
on Sodankylän elokuvajuhlilla 15.–19.6.

Faktaa saamelaisista

• Suomessa puhutaan pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Pohjoissaamen puhujia on parikymmentä tuhatta, mutta inarin- ja koltansaamea taitavat vain muutamat sadat.

• Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistavaa ILO 169 -sopimusta. Sopimuksen tarkoituksena ei ole antaa alkuperäiskansoille uusia tai erityisiä oikeuksia vaan myöntää alkuperäiskansojen tarpeet sekä yksilöinä että kansana sekä taata heille samat oikeudet, jotka muulla väestöllä jo on.

• Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaiset täyttävät kaikki ILO 169 -sopimukseen kirjatut alkuperäiskansan tunnusmerkit.

Lähteinä saamelaisjärjestöjä ja Suomen YK-liitto ry.

Kommentoi Facebookissa
  • 8.6.2016