TaideKirjoittanut Ellen Eljaala

Rock vastaan rasismi!

Lukuaika: < 1 minuutti

Rock vastaan rasismi!

Mustavalkoisista valokuvista vyöryy läpi huutoa, naurua, hälinää ja rockia. Englantilaisen Syd Sheltonin valokuva­näyttely Rock Against Racism on vallannut Galleria Tiketin seinät, jotka ovat nyt täynnä eloa ja liikettä.

Tiivistunnelmaisista tilannekuvista voi nähdä saman kiihkon ja kapinan, oli kyse sitten keikkalavalle yleisön joukosta kiipeävistä punkkareista tai joukon ylle, yleisen vessan katolle nousseesta kansalaisvapausakti­vistista.

Rock Against Racism -valokuvanäyttely on ikuistus samannimisestä 70-luvulla syntyneestä rasisminvastaisesta liikkeestä ja sen huikeista keikka- ja festivaalihetkistä. Muusikot halusivat vastustaa näkyvästi rasismia yhteiskunnassa ja musiikkikulttuurissa. Kipinä syttyi muun muassa Eric Claptonin ja väitetysti myös ­David Bowien rasistisista lausunnoista. Tapahtuma kasvoi keikasta festareiksi, ja on sittemmin laajentunut Britan­niasta muualle. Suomen Rock Against ­Racism -konsertissa 1.6. esiintyivät muun muas­sa Tuomari Nurmio, Pää Kii ja Pelle Miljoona.

Kyynikko olisi voinut neljäkymmentä vuotta sitten sanoa, etteivät muutaman kitaraveikon musisoinnit paljon maailmaa muuta. Tapahtuma kuitenkin osoitti, miten suuri vaikutus esikuvalla on. Artistit olivat kovia, ja fanit halusivat olla heidän kaltaisiaan.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Muusikot eri kansallisuuksista esiintyivät yhdessä, ja musiikkityylit alkoivat ottaa vaikutteita toisistaan. Rock Against Racismilla on käännynnäisiäkin: entisiä skinejä ja rasisteja on siirtynyt tukemaan liikettä. Tämä ei todista ainoastaan musiikin vaikutuksesta, vaan myös sen, miten suuria asioi­ta on mahdollista saada aikaan, kun uskalletaan ja viitsitään vastustaa epäoikeudenmukaisuutta.

Rock Against Racismin suosio on taas hiukan hiljaisemman kauden jälkeen nousemassa, mikä ei sinänsä ole mikään ihme. Rasismi ei ole koskaan ollut mikään uusi asia, mutta tapahtuman kasvanut suosio kertoo ajankohtaisuuden lisäksi myös siitä, että rasisminvastaisella toiminnalla ja kulttuurilla on kannattajia.

Syd Sheltonin valokuvanäyttelystä jääkin päällimmäisenä mieleen yhteisöllisyys, uhma ja usko muutokseen. Rasismi ja sen ikuinen ajankohtaisuus on masentavaa, mutta kun joukko ihmisiä kokoontuu juhlimaan tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta, meno on useimmiten hyvä – kuten valokuvista näkyy. Sen lisäksi niin voidaan joskus muuttaa maailmaa.

Rock Against Racism -valokuvanäyttely Galleria Tiketissä 1.6.–2.8. Vapaa pääsy.