Niin valtiovarainministeriön (VM) kuin työ- ja elinkeinoministeriönkin (TEM) johtavat virkamiehet ovat esittäneet viime kuukausina kovia talouspoliittisia vaatimuksia. VM:n valtiosihteeri ja kansliapäällikkö Martti Hetemäki vaati heti kesälomien jälkeen suomalaisia hyväksymään palkkaerojen kasvun. TEM:n kansliapäällikkö Jari Gustafsson toisti syyskuun alussa samat linjaukset ja vaati matalapalkkaisempien töiden lisäämistä. Puoluetaustaltaan molemmat ovat kokoomuslaisia.
Kumpikin ulostuloista on poliittinen. Niiden taustalla vaikuttavat uusklassisen taloustieteen ja uusliberaalin politiikan tulkinnat. Ajatuksen palkkaerojen talouden ”dynaamisuutta” lisäävästä vaikutuksesta voi lukea esimerkiksi taloustieteilijä Milton Friedmanin teoksesta Capitalism and Freedom (1962). Nykyisin kaikki länsimaiset oikeistopoliitikot tarjoavat samaa lääkettä talouden ongelmien korjaamiseksi. Kyse on siis ideologisesta valinnasta.
Johtavien virkamiesten esityksissä ei ole mitään uutta, ja ne kulkevat VM:n viitoittamaan suuntaan. VM:n näkemys Suomen taloudesta on ollut vuosikymmeniä synkkä, elettiin sitten nousu- tai laskukautta. Tämän osoittaa esimerkiksi Jaakko Leinosen valtio-opin pro gradu Talouspolitiikan narratiivit, jossa hän tarkasteli VM:n virkamiespuheenvuoroja 1991–2015.
Valtion talouspoliittisten suositusten antaminen on epäilemättä vaikeaa. Virkamiesten on parempi olla pessimistisiä realistisia kuin optimistisia utopisteja. Toinen kysymys on kuitenkin se, paljonko johtavien virkamiesten tulisi esittää poliittisia linjauksia. Virkamiesten valinnoista ei voida äänestää, eikä virkamiehistö ole linjauksistaan poliittisessa vastuussa.
Valtion talouspoliittisia raameja ei ole syytä vaihdella holtittomasti vaalikaudesta toiseen. Toisaalta äänestäjän olisi hyvä nähdä myös mahdollisuuksia linjamuutoksiin talouspolitiikan suhteen.
Nyt valittu malli tarkoittaa lisää matalapalkkatöitä, mikä johtaa väistämättä työssäkäyvien köyhien määrän kasvuun. Työelämän prekarisaatio lisääntyy, ja ”aktivoiva” työvoimapolitiikka kyykyttää työttömiä kuin työttömyys olisi yksilöiden, ei talousjärjestelmän vika. Aito täystyöllisyys, pienet tuloerot ja tasa-arvo eivät ole enää tavoitelistalla. Sen sijaan työelämä polarisoituu ja luokkayhteiskunta voimistuu.
Asiantunteva virkamiehistö on hyvin toimivan valtion perusta. Virkamiehiltä ei ole kielletty poliittista sitoutumista. Nyt Suomessa tarvittaisiin kuitenkin monipuolista ja avointa talouspoliittista keskustelua. Yksioikoisten ideologioiden aika on ohi. Tulevaisuuden talouspolitiikkaa ohjaavien linjojen valitseminen on poliittinen teko, ja olisi suotavaa, että niihin voisi vaikuttaa myös demokraattisen prosessin kautta.
Mikko Jakonen
Kirjoittaja toimii kulttuuripolitiikan yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa.
