Meeri Koutaniemen kuvat vaikuttavat seinältäkin käsin.
Kuopion Kuninkaankadulla, Minna Canthin vanhaa kotitaloa vastapäätä sijaitsee VB-valokuvakeskus. Se on saanut nimensä samassa talossa 1894–1927 aikalaisiaan kuvanneen Victor Barsokevitschin (1863–1933) mukaan.
Talon seinälaatassa pitäisi oikeastaan lukea AS/VB-valokuvakeskus, koska valokuvaamo päätyi Victorille hänen mentyään naimisiin sen alunperin 27-vuotiaana perustaneen Adéle Sallinin (1857–1944) kanssa. Epäoikeudenmukaisuutta ei vähennä se, että kun Barsokevitschin uran 70 000 lasinegatiivia ovat nykyään tallennettu Kuopion kulttuurihistorialliseen museoon, Sallinin ottamat kuvat ovat kadonneet historian hämärään.
Syyskuisena lauantaiaamupäivänä näyttelytilossa on ruuhkaa. Tarjolla on Meeri Koutaniemen eri mantereilta ottamista valokuvista koottu kokonaisuus.
Näyttelyn ensimmäisessä huoneessa namibialaisen herero-heimon jäsenet osoittavat kunnioitustaan 1900-luvun alun kansanmurhassa kuolleille esi-isilleen poseeraamalla kuvissa siirtomaakauden aikaisissa palvelija-asuissa.
Toisen huoneen kuvien kohteena on HIV-positiiviisuuden, transsukupuolisuuden ja intiaanijuuriensa takia moninkertaista stigmaa kantavia meksikolaisen Oasis-hoitokodin asukkaita. Kuvista vaikuttavimmassa kolme pikkupoikaa katsoo edessään vuoteella makaavaa kuolevaa miestä ja vilkuilee samalla pelokkaasti kameran – siis meidän katsojien – suuntaan.
Kolmannen huoneen Pohjois-Amerikassa otetuissa kuvissa esiintyvät suomalaisten 1800–1900-lukujen taitteen siirtolaisten ja intiaanien yhteiset jälkeläiset. Tuoreen Fintiaanien mailla -kirjan tiimoilta tutuista kuvista nousee tässä ripustuksessa hallitsevimmaksi vastavaloon lapsista otettu kuva. Metsän läpi suodattuva kirkas auringonvalo tuntuu kääntävän katseen suunnan kuvan henkilöistä katsojaan, jaetusta historiasta meihin suomalaisiin.
Neljännen huoneen vuonna 2014 otetussa 15 kuvassa Somalimaan klaaniriitojen sovittelijat poseeraavat kameralle, toiset helpottuneempina kuin toiset – jotkut ehkä hiukan pitkin hampain tai muuten vaivautuneina.
Viimeisen huoneen Keniassa otetut kuvat liittyvät naisten ympärileikkauksen vastaiseen kamppailuun. Osa kuvista kuuluu vuonna 2014 Helsingin Sanomissa ja sittemmin myös Time-lehdessä julkaistuun sarjaan. Sitä kritisoitiin aikanaan siitä, että yhdessä kuvassa ympärileikattavien tyttöjen kasvot ovat näkyvissä. Viimeistään seinällä katsottuna on selvää, miten tärkeä juuri tuo kuva on tuomittavan ilmiön yksilötason välittymisen kannalta.
Vaikka näyttelyn kuvista suurin osa on nähty muissa asiayhteyksissä, VB-valokuvakeskuksen galleriaripustus antaa niille uutta arvoa. Kokonaisuus myös osoittaa, miten työnsä hallitseva kuvaaja voi olla kulttuurisen kohtaamisen suhteen yhtä aikaa kohteitaan kunnioittava ja itse kantaaottava.
Meeri Koutaniemi: Siirtymiä – Transitions VB-Valokuvakeskus 30.10. asti
