Bengt Holmström palkittiin lokakuussa taloustieteen Nobelilla. Menestyksekäs tieteellinen ura sai näin sille kuuluvan tunnustuksen. Paljon onnea!
Valinta nosti Holmström ehdottomasti merkittävimmäksi suomalaiseksi taloustieteilijäksi kautta aikojen. Eri listauksissa kaikkien aikojen tai ainakin 1900-luvun merkittävämmäksi taloustieteilijäksi maailmassa on nostettu John Maynard Keynes. Vertailen seuraavassa Holmströmin ja Keynesin talousajattelua.
Sekä Holmström että Keynes ovat edistäneet omalla työllään merkittävästi taloustieteen kehitystä. Kun Holmström on meritoitunut sopimusteorian kehittäjänä, Keynesiä pidetään modernin makrotaloustieteen isänä.
Holmströmin tutkimus on keskittynyt taloudellisten toimijoiden päätöksenteon analysointiin, minkä pohjalta voidaan selittää myös laajempia makrotaloudellisia tapahtumia. Myös Keynesin lähtökohtana oli ymmärtää taloudellisten toimijoiden päätöksenteon kautta, miten rahatalousjärjestelmämme toimii: mikä selittää pysyvän työttömyyden, mikä suhdannevaihtelut ja mikä syvät taloudelliset kriisit.
Holmströmin talousajattelun lähtökohtana on tasapainohakuinen talousjärjestelmä, jossa kuitenkin esiintyy erilaisia jäykkyyksiä ja kitkaa. Markkinat eivät ole täydelliset, vaan esimerkiksi taloudellisten toimijoiden käytössä oleva informaatio voi olla puutteellista. Siksi hinnat eivät reagoi välittömästi talouden kohtaamiin shokkeihin ja tasapainottuminen häiriintyy.
Keynes hylkäsi tämänkaltaisen tasapainoajattelun ja esitti omassa teoriassaan talouden jatkuvasti muutoksessa olevana järjestelmänä, jota kuitenkin erilaiset institutionaaliset rakenteet vakauttavat. Taloudelliset toimijat tekevät tärkeitä päätöksiä, kuten investointipäätöksiä, epävarmuudessa, jolloin fiilikset ja helposti muuttuva ”optimismin tila” määrittävät lopputuloksia.
Esimerkiksi finanssikriisi on Holmströmin mukaan seurausta siitä, että arvopapereita koskeva informaatio on epätäydellistä. Kun sijoittajilla ei ole täydellistä tietoa arvopapereiden tuotoista, he voivat sijoittaa roskapapereihin. Kun selviää, että arvopaperit todella ovat roskaa, seuraa paniikki, kun kaikki pyrkivät niistä yhtä aikaa eroon.
Keynesin mukaan finanssikriisi on seurausta tulevaisuuden odotusten muutoksesta. Kun optimismi vallitsee ja velanotto kirittää rahoitusmarkkinoita, sijoittajat ovat valmiita ottamaan jatkuvasti suurempia riskejä. Kun odotukset muuttuvat, velanotto pysähtyy, tuotot romahtavat ja sijoittajat pyrkivät muuttamaan epälikvidit sijoituksensa rahaksi.
Kaksi merkittävää taloustieteilijää, kaksi erilaista selitystä.
Jussi Ahokas