Tanskalainen tyttö (Tom Hooper, The Danish Girl) avaa silmät transsukupuolisuudelle. Ei se niitä varsinaisesti räväytä leväälleen, tahtomatta ja räiskyen, kuten moni toivoi, mutta raottaa. Tanskalainen tyyttö pohjautuu tositarinaan tanskalaisesta taidemaalaripariskunnasta, Einar ja Gerta Wegeneristä 1930-luvulta. Heidän avioliittonsa joutuu koetukselle, kun aluksi pelkkä leikki muuttuu hyvin todelliseksi: Pariskunnan naiseksi pukema Einar alkaa ymmärtää, että leninkien ja meikin takaa löytyy osa hänen identiteetistään, sellainen osa, joka ei ole vielä koskaan aiemmin päässyt pintaan. Vaimonsa tukemana hän totuttelee naiseen itsessään, Liliin, ja antaa tälle mahdollisuuden tulla esiin ensin hieman haparoiden, ja lopulta sukupuolenkorjausleikkauksen myötä.
Elokuva ei ole ihmisoikeuksien julistus tai huima edelläkävijä LGBT-elokuvissa, mutta sillä on vaikutuksensa. Aina, kun elokuvan aihe liittyy vähemmistöihin tai muuten vilkasta keskustelua aiheuttaneisiin teemoihin, odotetaan jotain mullistavaa. Elokuvan tulee rikkoa tabut, shokeerata ja tuoda hankala aihe taitavasti ja kattavasti esiin kaikille sopivalla tavalla ja kaikkien huulille. Jos näin ei käy, yleisö pettyy. Tanskalainen tyttö ei teemoistaan huolimatta ole mikään vallankumous itsessään. Se ei varmastikaan shokeeraa, ja vaikka se ehkä paria tabua rikkookin, tekee se sen melko sovinnaisesti. Heidän, jotka ovat harmissaan tästä, kehottaisin kiinnittämään huomionsa niihin ummistettuihin silmiin, joita elokuva lempeästi raottaa.
Kaikki tietävät, ettei turkistätien käännyttämiseksi paras keino ole spray-maalata heidän takkeihinsa ”murhaaja”. Tupakoitsijoiden elämäntapoihin tuskin pystyy vaikuttamaan huikkaamalla provosoivan tekoyskän lomasta tupakan terveyshaitoista, eikä rasistia voi piestä suvaitsevaiseksi. Paras lähtökohta vaikuttaa ihmisiin on tehdä se niitä kanavia pitkin, jotka heitä miellyttävät ja jotka heille tuntuvat luontevilta. Teatterin puolella tästä on olemassa oiva esimerkki: Rent-musikaali ei ole elokuvana välttämättä kovin radikaali, mutta musikaalina se on ainutlaatuinen: Se toi ensikertaa musikaaliyleisölle HIV:n, huumeet, homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisuuden heitä miellyttävässä muodossa laulun säestämänä. Tällaiset eri taiteenalojen ja tyylilajien väliset aihevaihtelut ovat tärkeitä. Ne monimuotoistavat usein aiheiltaan suppeita tyylilajeja ja ennen kaikkea mahdollistavat eri aiheiden leviämisen kaikenlaisille yleisöille.
Tanskalainen tyttö toimii parhaimmillaan samalla tavoin. Se on kaunis, taitava ja klassinen. 1930-luvulta peräisin oleva tositarina ja Kuninkaan puheen ohjaaja Tom Hooper ovat molemmat varmasti vetonauloja, jotka houkuttelevat katsojiksi niitä sovinnaisempiin aiheisiin tottuneita. Tanskalainen tyttö on tyylikäs elokuva, joka miellyttää konservatiivisen katsojan silmää, mutta tuo samalla erittäin epäkonservatiivisen aiheen sen nähtäväksi. Tämä on se keino, jolla vaikutetaan. Jos toisen silmät repii väkisin auki, hän harvemmin suhtautuu suopeasti näkemäänsä. Tällaisessa paketissa kiistanalaisemmatkin aiheet saadaan välitettyä niille, joita ne eivät muuten välttämättä tavoittaisi.
Tanskalainen tyttö ei ole mahtava. Se ei ole unohtumaton tunnemyrsky, eikä missään nimessä elokuvallisesti verrattavissa vaikkapa Brokeback Mountainiin aiheestaan huolimatta. Se on kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen, kaunis ja taitavasti tehty elokuva, jota tosin varjostaa silloin tällöin turha miellyttämisen- ja menestyksenhalu, ja on valitettavan helppoa paikoin huomata, että se on tehty Oscarinkiilto silmissä. Sukupuoliroolit ja niiden sekoittuminen ovat kuitenkin antaneet elokuvaan aivan uutta ja radikaalia tehoa.
Pariskunnan elämä on mahtavaa katsottavaa. Kun Einarin hahmosta ei sattuneesta syystä ole tehty tyypillistä miesroolia, lopputuloksena on hämmästyttävän aidontuntuinen ja nykyaikainen pariskunta, paljon realistisempi kuin monikaan elokuvissa nähty. Einar ja Gerta ovat aviopari, mutta myös parhaat kaverukset. Tämä ei ole tavatonta elämässä, mutta elokuvissa melkein ennennäkemätöntä. Tanskalaisen tytön vallankumous kyteekin itse sukupuoliroolien kääntämisen sivuvaikutuksissa. Voisi jopa todeta, että Tom Hooper teki elokuvaparisuhteelle sen, mitä Gaspar Noe teki seksille elokuvassaan Love.
Alicia Vikander, joka esittää Einarin vaimoa, tekee loistavan roolisuorituksen. Sukupuoliroolien kariseminen on antanut hänelle vapauden luoda hahmostaan mielenkiintoinen ja vahva, ja tätä vapautta hän on käyttänyt taitavasti. Katsojan sympatiat kohdisuvat suoraan Gertaan, joka on miehensä tukena kaikista vaikeimmissakin kohdissa. Hän on aito hahmo, joka ei ole jäänyt koko elokuvan kaunistavan puuterikuorrutuksen alle. Eddie Redmayne ei ihan täyttänyt odotuksia hienon suorituksensa Kaiken Teoria– elokuvassa jälkeen, mutta ei oikeastaan jätä moittimisen varaakaan. Erityisesti pariskunnan väliset kohtaukset, ja ne, joissa hän on muutoksensa kanssa yksin, hän hoitaa loistavasti. Molemmat hahmot ovat tasaväkisiä ja luontevia, ja kun heitä ei ole rakennettu ainoastaan avioliiton puoliskoiksi vaan yksittäisiksi ihmisiksi, heistä on saatu moniuloitteisempia päähenkilöitä kuin usein on nähty. Tanskalainen tyttö on kauan kaivattu elokuva, jossa vihdoin naishahmo on muutakin kuin nainen, ja mieshahmo, kovin kirjaimellisestikin, on muutakin kuin mies.
Kaikessa sovinnaisuudessaankin Tanskalainen tyttö on radikaali. Tämä on hämmentävää. Luulisi, että vuonna 2016 on uutta nähdä hahmot muutenkin kuin sukupuolensa kautta. Vaikka stereotypiat ovat vuosien ja vuosikymmenten aikana karisseet, edelleen elokuvissa hahmon funktio on tietyllä tavalla edustaa ryhmää, johon kuuluu. Tämän huomaa viimeistään silloin, kun tyypillisimmät viiteryhmät poistetaan. Tämä taas on Tanskalaisessa tytössä kiehtovinta. Hienostunut ja sovinnainen elokuva onnistuu rikkomaan normeja diskreetisti ja huomaamatta, aivan samoin kuin Einar/Lili itse kauniisti meikattuna hienona leidinä. Tämä taas on paras tapa saada uskottavuutta itselleen. Siinä Tanskalainen tyttö onnistuu. Klassisessa, kauniissa ja tyylikkäässä paketissa elokuva tuo transsukupuolisuuden ajattelemisen aiheeksi juuri niille, jotka eivät sitä muuten ajattelisi lainkaan. Ja tämä on juuri se ihmisryhmä, joihin pitää vaikuttaa.
Tanskalainen tyttö, Tom Hooper.
Suomen ensi-ilta: 5.2.2016
