TaideKirjoittanut Tuomas Rantanen

Valhe viettelee vaikka vesisateessa

Lukuaika: < 1 minuutti

Valhe viettelee vaikka vesisateessa


Ryhmäteatterin klassikkosovitus on kelpo kesäteatteria.

Suomalainen kesä­teatteriyleisö asettuu ur­heasti sekä ailahtelevien sääolojen että sietämättömästä keveydestä hyveen tehneenteatteri-ilmaisun armoille. Ryhmäteatterin Suomenlinnaan tekemä Valheet ja viettelijät torjuu arktisia olosuhteita tiiviilläsadekatoksella ja filteillä, muuta tuskaa aidolla kunnianhimolla.

Valheet ja viettelijät perustuu PierreChoderlos de Laclosin vuonna 1782 julkaistuun kirjeromaaniinVaarallisia suhteita. Näytelmässä on kyse ihmisten välisistä valtasuhteista, viettelystä, viattomuuden menettämisestä, eroottisestanautinnosta, aidosta rakkaudesta sekä petollisuudesta ja itsepetoksesta.

Sukupuolten välinen kamppailu näyttäytyy yllättävänkin tasa-arvoisena: siipeensä saavat myösmiehet.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Esitys alkaa hiukan sekavasti kaik­kien­ henkilöiden ryntäillessä sisään ja ulos.Se on kuitenkin vain hämäys­tä. Juha Kukkosen ohjauksessa on tarkkuutta, mutta katsojalta vie hetken päästä esityksen liikkeeseen mukaan.

Esityksen dynamiikka nojaa oleellisesti JanneSiltavuoren eri suuntiin nokkelasti avautuvaan ja ­sulkeutuvaan lavastusrakennelmaan. Se ilmentää samalla kohtausten sisäistä näyttämöllisyyttä – melkein kaikissa kohtauksissa on kyse vilpillisen ­juonittelun esittämisestä.

Toinen erityisen onnistunut oma ratkaisu on tanssin hyödyntäminen. Apocalyptican musiikissa herkkyys yhdistyy alhaisempien viettien energiaan ja neljän tanssijan intensiteetti ravisuttaa teoksen tunnetasoa.

Vaikka Saija Lentosen kypsässä Madame de Tourvelissa on aidon rakkauden kohtalokasta hehkua, ensemblessä jää jotain puuttumaan. Antti Virmavirran Vicomte de Valmontissa on petollista elostelijaa, mutta hahmosta uupuu charmi, joka tekisi hänen valloittajuutensauskottavammaksi. ­Minna Suurosen madame de Merteuilista taas puuttuu annos julmuutta, jokakirkastaisi draaman ydintä.

Intoutuneempi rypeminen näiden kahdenkyynikon itsekeskeisissä haluissa olisi voinut pippuroida esitystä lisää ja vapauttaaesityksessä muuten turhan tukahdutettuna kulkevaa sarkastista huumoria.

Kokonaisuutena esitys osoittaa hyvin alkutekstin vahvuuden ja sen, kuinka klassikoiden sovituksessa omien ideoiden hyödyntäminenkannattaa.

Pierre Choderlos de Laclos ja Juha Kukkonen: Valheet ja viettelijät Suomenlinnassa 29.8. asti.

★★★★

Tuomas Rantanen