Teksti Kukka-Maria Ahokas ja Juha Säijälä Kuvat Juha Säijälä
Ydinvoimayhtiö Fennovoima raivaa Pyhäjoen Hanhikivenniemeä tulevaa ydinvoimalaa varten. Koko niemi on avohakattu ja työmaa-aidat pystytetty. Alueella käy jatkuva rekkaralli, kun puuhakeautot vievät kaadettua puuta pois. Rallia viivästyttää kuitenkin paikkakuntalaisten ja luonnonsuojelijoiden aktiivinen vastustus. Ympäristöaktivistit pysäyttävät työkoneita ja rekka-autoja, Hanhikivenniemellä mökkejä omistavat kesäasukkaat kirjelmöivät oikeusasiamiehelle ja Pro Hanhikivi -yhdistys taistelee asiaa vastaan oikeusteitse. Myös Ruotsin puolella ollaan huolissaan. Muun muassa Kärnkraftsfritt Bottenviken (Ydinvoimavapaa Perämeri) -verkoston jäsenet vastustavat voimalan rakentamista, sillä se on parinsadan kilometrin päässä Ruotsista, eivätkä ympäristöhaitat tunne valtion rajoja. Lähes puolet suomalaisistakin vastusti venäläisperäisen ydinvoiman rakentamista vuoden 2014 Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämässä kyselyssä. Ydinvoimala tulee Pyhäjoelle silti.
Hyökyaalto-ryhmän ympäristöaktivisti Eleonoora Karttunen tuli muiden luonnonsuojelijoiden kanssa paikalle huhtikuun alussa, kun voimala-alueen hakkuut olivat täydessä vauhdissa.
”Nähtiin parisenkymmentä konetta hakkaamassa metsää kovaa tahtia. Se oli aika dystooppinen näky. Vasta seuraavana päivänä, kun tuli lisää ihmisiä, uskallettiin ryhtyä pysäyttämään koneita”, Karttunen kertoo.
Fennovoimalla oli kova kiire saada valmistelutyöt käyntiin.
”Suomen akuutilla energiakriisillä perustellaan töiden nopeaa vauhtia ja kiirettä rakennustöissä”, Karttunen lisää ja huomauttaa, ettei mainittua kriisiä ole olemassa.
Maisemointiluvan valitusprosessi on sekin kesken Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa. Voimalan valmistelutyöt on siis aloitettu, vaikka yhtiö ei ole edes hakenut rakentamislupaa.
Fennovoima rakennuttaa uutta yhdystietä ja voimala-alueen aitoja omalla riskillään ja aikoo luovuttaa aidatun alueen reaktoritoimittaja Rosatomin – Venäjän valtion korporaation – hallintaan heinäkuun alusta lähtien.
Ydinjäte säilyy vaarallisena noin 100 000 vuoden ajan. Ydinvoima on niin vaarallista, että Suomeen on säädetty useita eri lakeja, jotka säätelevät voimaloiden rakentamista. Yhtiö joutuukin hakemaan useita erilaisia lupia.
Ydinenergialain lisäksi rakennustöitä säätelevät maankäyttö- ja rakennuslaki. Niiden mukaan yhtiön on mahdollista aloittaa työt, vaikka valitusprosessi olisikin kesken eikä lupapäätös olisi lainvoimainen.
Karttunen pitää tätä käsittämättömänä.
”Stora Ensohan kieltäytyi tästä [metsänkaatourakasta] sen takia, että ei halunnut lähteä hankkeeseen, johon periaatteessa olisi joku leima paperissa, mutta josta kaikki ymmärtävät, että tämä on yleisen oikeustajun vastaista ja että siitä voi tulla ongelmia.”
Nyt urakoitsijana toimii Lassila & Tikanoja Biowatti.
Voimalan rakentaminen vaikuttaa suoraan myös Hanhikivenniemellä oleviin kesämökkiläisiin. Toivo Kamutta rakensi oman kalastajamökkinsä 1960-luvulla omin käsin. Hän on kieltäytynyt myymästä perheensä mökkiä Fennovoimalle. Yhtiö on kuitenkin siirtynyt maiden pakkolunastukseen, mikä on sekin erikoista. Mikäli rakentamislupa evättäisiin, lunastamiselle ei luonnollisesti olisi enää edellytyksiä. Pakkolunastuslupa ja ennakkohaltuunottolupa ovat tällä hetkellä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Kamutan mukaan pakkolunastuskokouksessa tehtiin lukuisia virheitä. Asialistaa muutettiin varttia ennen kokousta, joten mökkiläisten edustaja ei voinut tutustua siihen etukäteen.
”Asia on vieläkin oikeudessa. Siellä päätetään, oliko pakkolunastuspäätös pätevä vai ei. Eli Fennovoima ei omista tätä [maata]. Fennovoiman mies sanoi, että mökkien tyhjentämiseen on aikaa toukokuun loppuun. Hän vetosi kiireeseen, heidän kiireeseensä”, Kamutta sanoo. Toistaiseksi penniäkään ei ole maksettu mökkien omistajille. Fennovoima ei tiedä, minne ydinjäte laitetaan.
Ongelmallista on myös rakentamisluvan kytkeminen periaatepäätökseen. Matti Vanhasen toisen hallituksen aikaan vuonna 2010 eduskunta antoi periaatepäätöksen, jossa ydinenergian lisärakentaminen hyväksyttiin. Ydinjätteen loppusijoituspaikka ei ollut vielä tuolloin Fennovoiman tiedossa, eikä ole nytkään.
Vuonna 2014 periaatepäätöstä täydennettiin. Siinä yhteydessä valtioneuvosto, Aleksander Stubbin hallitus, harkitsi asiaa ”yhteiskunnan kokonaisedun kannalta” ja tuli siihen tulokseen, että ydinlaitoksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa Suomelle.
Päätökselle asetettiin kolme ehtoa: Ensimmäinen ehto oli kotimainen omistajaenemmistö. Toiseksi, periaatepäätös on voimassa kesäkuun 2015 loppuun saakka, johon mennessä valtioneuvostolle on jätettävä rakentamislupahakemus. Siinä on esitettävä suunnitelma ydinjätteen loppusijoituspaikasta. Kolmanneksi: lopullisen ydinjätehuoltosuunnitelman on oltava valmiina vuoden 2016 kesäkuuhun mennessä tai hanke raukeaa.
Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokko kommentoi päätöksen ehdollisuutta näin: ”En pidä tässä laajuudessa ehdollista päätöksentekoa hyvän hallintotavan mukaisena.”
Hän jatkaa: ”Kun valtioneuvosto päättää Fennovoiman rakentamisluvasta, ydinenergialain mukaisten luvan myöntämisedellytysten on täytyttävä. Ydinjätteen loppusijoitus on niin merkittävä yhteiskunnallinen asia ja keskeinen osa luvan myöntämisedellytyksiä, että sellaista seikkaa ei pidä jättää ehdolliseksi päätöksenteossa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kuvattu ehdollinen rakennusluvan myöntäminen ydinvoimalalle merkitsisi todellista epävarmuutta paitsi Hanhikiven alueen ihmisille, myös laajemmin koko Suomessa. Jos ydinjätteen loppusijoittamista koskeva ehto ei myöhemmin täyty, mitä siinä tapauksessa tehdään? Puretaanko asiaan liittyvät rakentamis- ja lunastuslupapäätökset?” Fennovoima-yhtiö itse pitää rakentamisluvan saamista muotoseikkana.
Ympäristöaktivistit ovat käyttäneet kansalaistottelemattomuutta toimintakeinonaan. Luonnonsuojelijat tietävät kyllä, että työmaaliikennettä ei saisi häiritä. He kuitenkin katsovat, että ydinvoiman vastustaminen on tärkeämpää kuin jokaisen mielenosoituksia koskevan pykälän noudattaminen.
Voiman toimittaja ja kuvaaja näkivät lähietäisyydeltä, kuinka aktivistit toimivat. Kaksi mielenosoittajaa kiipesi kaivinkoneen kyytiin, mutta kuljettaja ei pysähtynyt vaan mutkitteli ja lisäsi vauhtia, jotta aktivistit putoaisivat kyydistä. Kuljettaja saattoi heidät hengenvaaraan.
Lopulta toinen mielenosoittaja avasi oven koneen katolta käsin ja vei kuljettajalta avaimet. Työt luonnollisesti seisahtuivat siihen. Poliisi tuli paikalle hetkeä myöhemmin. Kuljettajaa ei potkittu eikä kaivinkonetta kivitetty, toisin kuin hermostunut urakoitsija oli poliisille myöhemmin kertonut.
Luonnonsuojelijat siis osoittavat mieltään ydinvoimalatyömaalla henkensä kaupalla.
”Ihmisen päältä ajaminen se vasta onkin lain kannalta ongelmallista”, nimettömänä pysyttelevä aktivisti huomauttaa.
Aktivistien toimilla on kuitenkin ollut vaikutusta. Jos voimalahanketta kannattavaa kunnanvaltuustoa ja Fennovoiman palkkalistoilla olevia ihmisiä ei lasketa, ympäristöaktivisteilla on paikallisten vahva tuki: ihmiset vierailevat mielenosoittajien leirissä ja tuovat aktivisteille ruokaa ja kaasua ruoanlaittoa varten. Kerran tuotiin pussillinen energiapatukoita.
Hanhikivenniemen pakkolunastettavien mökkien omistajat tarjosivat mökkinsä aktivistien käyttöön.
”Tämä on onnistunut jollain tavalla voimauttamaan ihmisiä ja luomaan uskoa, että peli ei ole vielä menetetty”, Karttunen sanoo.
