Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla keräännyttiin arveluttavan suurelokuvan ääreen.
Teksti Olli-Pekka Jauhiainen
Kolmituntisen Kansakunnan synnyn ensimmäinen osa kuvaa Yhdysvaltojen sisällissotaa kahden perheen, etelävaltiolaisen Cameronin ja pohjoisvaltiolaisen Stonemanin, näkökulmasta. Toinen osa kuvaa sodan jälkeistä aikaa, jolloin mustien orjuus kielletään lakimuutoksella ja he saavat äänioikeuden. Tilanne kärjistyy, kun juopottelevat, siivottomat mustat valtaavat kaupunginhallitukset ja alkavat kapinoida entisiä isäntiään vastaan.
Lasten kanssa käydyn lakanaleikin innoittamana elokuvan päähenkilö Ben Cameron päätyy perustamaan Ku Klux Klanin. Elokuva päättyy punaiseksi sävytettyyn takaa-ajoon, jossa Ku Klux Klan ratsastaa pelastamaan Cameronien Elsie-tyttären mustien johtajan Silas Lynchin kourista. Tässä kohtauksessa elokuvan ohjaaja D. W. Griffith hioi takaa-ajokohtauksen prototyypin, jota sittemmin on toistettu lukuisissa jännityselokuvissa.
Vuonna 1915 ensi-iltansa saanut Kansakunnan synty oli aikansa pisin, kallein ja teknisesti vaativin amerikkalainen elokuva. Se oli arvostelu- ja kassamenestys, mutta ilmestyessään herätti myös ennennäkemättömän kansalaisjärjestöjen ja yksityishenkilöiden protestien määrän.
Miksi Forssan mykkäelokuvafestivaalit siis esittävät elokuvan, joka on niin kaukana moderneista länsimaisista arvoista? Voiko tällainen elokuva olla taidetta? Pitäisikö sen esittäminen kieltää, kuten protestoijat aikoinaan vaativat?
Forssan Mykkäelokuvafestivaalien keulamies Kari Glödstaf tuomitsi alkujuonnossaan Kansakunnan synnyn räikeän rasismin, mutta perusteli kyseenalaista elokuvanäytöstä sen elokuvahistoriallisella arvolla ja mahdollisuudella herättää keskustelua. Näin Forssan Mykkäelokuvafestivaalit osoittavat miten satavuotiaista mykkäelokuvista on löydettävissä yhtymäkohtia nykypäivään.
Kansankunnan synnyssä Ku Klux Klanin voitokas ratsuvaljakko-otos antaa ymmärtää, että sisällissodan karvas tappio pyyhkiytyisi, jos mustat kapinoitsijat kukistetaan. Samalla tavalla maahanmuuttokriittisissä piireissä haaveillaan kadonneen yhteiskulttuurin paluusta, jos valtiomme rajat suljetaan. Rasismin ytimessä elää tunne utooppisesta, rodullisesti puhtaasta yhteisöstä.
Muun muassa Jussi Halla-ahon vuoden 2007 blogikirjoitusten väite mustista miehistä potentiaalisina raiskaajina elää edelleen monien maahanmuuttokriittisten suussa. Ajatusrakennelma löytyy myös Kansakunnan synnystä. Mustien johtaja Silas Lynch lähtee jahtaamaan Ben Cameronin morsianta Elsie Stonemania. Viimeinen niitti on, kun musta sotilas Gus yrittää lähestyä seksuaalisissa aikeissa Benin siskoa Floraa. Flora heittäytyy alas kalliolta säästyäkseen lähentelyltä.
Ben Cameron perustaa Ku Klux Klanin suojellakseen valkoisen naisen viattomuutta. Amerikkalainen historioitsija Jacqueline Dowd Hall on kirjoittanut aiheesta. Yhdysvalloissa mustia on kautta historian lynkattu valkoisten naisten raiskauksista, jotta mustan miehen seksuaalisuus pystyttiin leimaamaan vaaralliseksi. Ajatusrakennelma perustuu seksistiseen ajatusrakennelmaan naisesta valkoisen miehen omaisuutena, jota musta mies saapuu varastamaan. Me haluamme pakolaisemme naisina ja lapsina, sillä mustaan mieheen yhdistämme laiskuuden ja arvaamattoman väkivallan uhan.
Myös elokuvan antagonisti, tummaihoisen ja vaaleaihoisen jälkeläisestä Silas Lynchistä on löydettävissä yhteistä maahanmuuttokriittisten monikulttuurisuuteen liittyvistä peloista. Historioitsija Everett Carter muistuttaa, että Griffithille Lynch on pahuuden perikuva, valkoisen älyn ja mustan fyysisyyden tuottama hybridi, joka uhkaa tuhota perinteisen, etelävaltioiden kulttuurikehdon.
Iltalehden blogisti Pauli Vahtera kirjoitti, miten Euroopan identiteetti katoaa pakolaisvirtojen pyyhkiessä kulttuurimme yli. Rotujen sosiaalinen ja maantieteellinen järjestys asettuu siten sekä Griffithillä että Vahteran kaltaisilla maahanmuuttokriitikoilla elämänmenomme koossa pitäväksi voimaksi.
Griffith joutui puolustamaan Kansakunnan syntyä koko uransa ajan. Hän vetosi sananvapauteensa ennen elokuvan New Yorkin ensi-iltaa. Samaan argumenttiin vetoaa esimerkiksi Olli Immonen monikulttuurisuutta vastustavien lausuntojen suhteen.
Pitäisikö Kansakunnan synty sitten poistaa elokuvan kaanonista? Rotustereotypioiden poistamisessa on riittämiin tekemistä nykyviihteessäkin.
Sukupuolta, rotua ja luokkaa elokuvassa tutkinut Richard Dyer kirjoittaa, miten valkoinen heteroseksuaalinen patriarkaatti on onnistunut tekemään itsestään normin. Viihde toistaa normeja, koska se haluaa miellyttää myydäkseen itseään.
Esimerkiksi tiedostavan länsimaisen viihteen perusteoksesta Pulp Fictionista voidaan tehdä varsin kriittinen luenta. Rotua ja sukupuolta elokuvassa käsitellyt kirjailija Bell Hooks on osoittanut, miten mustan Julesin ja Vincentin avoin tasapuolinen ystävyys ei voi toteutua. Jules on tuomittu joko rikolliseen elämään tai palvelemaan valkoista Vincentiä.
Miltei poikkeuksetta elokuvaviihteessä menestyvä musta on assimiloitunut valkoisten arvoihin ja tapoihin tai typistetty yksiulotteiseksi rotunsa edustajaksi: urheiljaksi, koomikoksi, muusikoksi. Siksi Kansakunnan synnyn poistaminen elokuvan kaanonista olisi tekopyhää. Naurattihan meitäkin mustaksi kasvonsa maalanneen Riku Niemisen esittämä rotustereotypia vielä viime keväänä.
Kansakunnan synty kannattaa katsoa sen käyttämien tyylikeinojen takia. Se muistuttaa meitä siitä, miten rotustereotypiat toimivat elokuvassa räikeimmillään.
Elokuvakritiikin katsotaan saaneen alkunsa Kansakunnan synnyn jälkipyykistä. Sen katsominen ei siis tee katsojastaan automaattisesti rasistia. Populaarikulttuurin tutkija John Fiske on kirjoitanut, miten elokuvan katsoja ei ole pelkästään alisteinen elokuvan projisoimille arvoille, vaan voi lukea elokuvaa vastaan sitä ja koodata siihen omia arvojaan.
Kansakunnan synty ei ehkä ole taideteoksena arvokas perinteisessä mielessä. Se on visuaalisesti häikäisevä mutta useiden henkilöhahmojen ja eeppisen rakenteensa takia hajanainen kokonaisuus. Sen suurin arvo on, että katsojana joudumme positioimaan itsemme suhteessa siihen. Tämä on taito, joka on arvokas kaikessa kuvan katsomisessa.
Viikko festivaalin jälkeen Forssa päätti positioida itsensä uudestaan turvapaikanhakijoiden majoittamisen suhteen. Kaupunginhallitus päätti kaupunginvaltuuston keräämän aloitteen jälkeen järjestää 250 turvapaikanhakijalle hätämajoituksen tyhjillään oleviin hotelliin sekä vuokra-asuntoihin.
Kansakunnan Synty on Public Domain -elokuva. Se on katsottavissa esimerkiksi Youtubesta.
