Kuvitus Lissu Lehtimaja

Persianlahdella, Saudi-Arabian kupeessa sijaitsee pieni Bahrainin kuningaskunta. Aiemmin maltillisena pidetyn maan ihmisoikeustilanne on viime vuosina heikentynyt nopeasti. Maan shiia-enemmistö on vaatinut demokraattisia uudistuksia ja asemansa parantamista, mikä johti vuonna 2011 shiiojen mielenosoituksien tukahduttamiseen Saudi-Arabian armeijan avustuksella.

Hallitseva sunni-kuningas Hamad bin Isa Al Khalifa nimitti komission selvittämään tapahtumien yhteydessä raportoituja kidutustapauksia ja turvallisuuskoneiston käyttämää suhteetonta voimaa. Komissio raportoi ihmisoikeusloukkauksista, mutta samaan aikaan muut maata käsittelevät ihmisoikeusraportit ovat pysyneet synkkinä. Yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti kritisoi komission työtä siitä, ettei syyllisiä nimetty ja vastuu oli rajattu toteuttavaan portaaseen.

­Oppositio on jatkanut mielenosoituksiaan, joista varoitetaan myös Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteessa. Yhdysvaltalainen Freedom House -järjestö rankkaa Bahrainin kansalaisvapaustilanteen vain piirun verran paremmaksi kuin naapurimaa Saudi-Arabian. Asteikolla, jolla yksi tarkoittaa vapaata ja seitsemän kansalaisoikeuksien puuttumista, järjestö antaa Bahrainille kuusi ja puoli pistettä ja Saudi-Arabialle täydet seitsemän.

Suomessa Bahrain on viime aikoina ollut otsikoissa Helsinkiin kaavaillun monitoimikeskuksen ja suurmoskeijan tiimoilta. Hankkeen puuhamies, eläkkeelle jäänyt suurlähettiläs Ilari Rantakari kertoo Voimalle, että Bahrain on mukana hankkeen valmisteluvaiheessa miljoonan euron panoksella.

”Sen jälkeen Bahrain on luvannut auttaa rahan keräämisessä. On täysin selvää, ettei tällaista hanketta voida toteuttaa ilman ulkoa tulevaa rahoitusta”, hän summaa.

Rantakari myöntää avoimesti, että Bahrainin ihmisoikeustilanne on ongelmallinen, mutta muistuttaa samalla, että asiassa on myös toinen puoli.

”Bahrainin hallinto katsoo, että monet opposition edustajat ovat rikkoneet lakia eli ovat rikollisia. Monet länsimaisetkin tahot ovat viime aikoina tarkistaneet suhtautumistaan Bahrainin tilanteeseen, koska ulkomailla asuvat opposition edustajat hyödyntävät pidätyksiä propagandatarkoituksiin.”

”Vähän kärjistäen, he matkustavat maahan tarkoituksenaan joutua ongelmiin viranomaisten kanssa, jotta ihmisoikeusraportteihin saadaan materiaalia. En tarkoita, etteikö Bahrainissa olisi ihmisoikeusrikkomuksia siinä missä muuallakin. Bahrainin viranomaisten tulkinnan mukaan jotkut tällaisista henkilöistä ovat kuitenkin vastuussa maan levottomuuksista, mikä siis on rikos.”

Esimerkkinä järjestöistä, joiden raportteihin tällaiset tempaukset päätyvät, hän mainitsee Human Rights ­Watchin ja Amnesty Internationalin raportit. Maan ihmisoikeustilanteen tarkastelussa on Rantakarin mukaan ollut ongelmana, että virallisista tahoista esimerkiksi EU:n delegaatiot ovat toimineet Saudi-Arabiasta käsin. Näin ollen kattavaa kokonaiskuvaa paikallisista olosuhteista ei ole päässyt syntymään.

Hän kuitenkin myöntää omien kokemuksiensa olevan hyvin rajallisia.

”En osaa tarkalleen sanoa, mikä tilanne maassa vallitsee, mutta tapaamieni hallinnon edustajien ja järjestötoimijoiden näkemyksien perusteella asiat vaikuttavat olevan verrattain hyvällä tolalla.”

Opposition mielenosoituksissa on hänen mukaansa kyse ulkoa saadusta rohkaisusta.

Mutta palataan Helsingin moskeijaan. Sen yhteyteen on tarkoitus synnyttää monitoimikeskus, joka tarjoaa erilaisia palveluja islaminuskoisille ja muillekin. Rantakarin mukaan hanke sai alkukipinän kaksi vuotta sitten Helsingissä pidetyssä Islam Expossa, jossa Bahrainilla oli merkittävä valtuuskunta.

Rantakarin mukaan monitoimikeskus on Helsingin kaupungin ja Diakonissalaitoksen motiivi olla hankkeessa mukana, kun taas Persianlahden ja muun arabimaailman rahoittajat edellyttävät keskuksen yhteyteen moskeijaa.

Hankkeen eteneminen riippuu täysin siitä, myöntääkö kaupunki monitoimikeskukselle yleishyödyllisen eli vuokraltaan edullisen tontin.

Kun tontti varmistuu, alkaa hankkeen rahankeräys. Sen onnistuminen määrittää, millaiseksi monitoimikeskus muotoutuu. Tässä vaiheessa tarkoitus on selvittää kaikki mahdolliset rahoittajatahot Persianlahden valtioista Euroopan unioniin ja suomalaisiin säätiöihin.

”Kaikkea ei tarvitse rakentaa kerralla. Tärkeintä on, että saadaan tähän tarkoitukseen kaavoitettu tontti. Rahoituksen järjestymisestä riippuu sitten, kuinka laaja keskus osoitetulle paikalle nousee. Neliömetrin rakentamisen hinta on Helsingissä 6 000–7 000 euroa. Jos monitoimikeskuksen kooksi tulee 20 000 neliömetriä, hinta on noin 140 miljoonaa”, Rantakari ynnäilee.

”Jos rahaa löytyy vähemmän, keskus jää pienemmäksi, ja joitakin palikoita voi tipahtaa pois.”

Rantakari visioi keskusta polveilevasti.

”Siellä voisi olla esimerkiksi uimahalli, jossa olisi naisten vuoro erikseen, sillä nykytilanteesta tiedämme, etteivät musliminaiset käytännössä mene uimahalleihin, koska niissä on ainoastaan sekavuoroja. Voisi olla myös ruokakulttuurin kohtaamispaikkoja, paikkoja joihin nuoret voivat tuoda ystäviään. Keskuksen toiminta tulee olemaan kaikille avointa.”

Avainkysymys monitoimikeskus- ja moskeijahankkeessa on, kuinka hyvin muslimit saadaan mukaan. Rantakarikin myöntää, ettei kaikkien muslimien yhteinen moskeija ole mahdollinen. Sunnien ja shiiojen väliset erot ovat niin syviä, ettei suuntauksia ole mahdollista mahduttaa samaan rukoushuoneeseen.

Kristillisillä kirkkokunnillakaan ei ole yhteistä kirkkoa, vaikka erilaisia ekumeenisia toimintakeskuksia onkin kirkkokuntien yhteistyönä syntynyt. Moskeijasta kaavaillaan tämän vuoksi laajapohjaista sunnimoskeijaa, joka on avoin myös shiioille.

Valmisteluvaiheessa porukka on ollut pieni ja islamilaiset yhdyskunnat on tietoisesti pidetty ulkona hankkeen valmistelusta. Rantakarin lisäksi mukana on ollut lähinnä Suomen musliminaisten ja Suomen muslimiliiton puheenjohtaja Pia Jardi miehensä Abdessalam Jardin kanssa. Pariskunnalla on Rantakarin mukaan hyvät suhteet Bahrainiin.

Kolmikko on matkan varrella informoinut Suomen islamilaista neuvostoa hankkeen etenemisestä, ja neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar on ollut tiiviisti mukana.

Pienellä porukalla langat on ollut helppo pitää käsissä. Tätä on edellyttänyt myös valmistelun rahoittajataho Bahrain.

”He totesivat, ettei eri muslimiyhdyskuntien mukanaolo ole tässä vaiheessa tarpeellista, koska kenttä on pirstaleinen. Eri tahoilla on liikaa erilaisia intressejä. Olemme kyllä informoineet yhdyskuntien johtajia valmistelujen etenemisestä. Jonkin verran on ehkä ollut tiedonkulullisia ongelmia heidän taustayhteisöihinsä”, Rantakari kertoo.

Varsinainen monitoimikeskus on tarkoitus säilyttää hallinnollisesti täysin suomalaisissa käsissä. Moskeijalle tulee oma neuvosto, jonka puheenjohtaja voisi Rantakarin mukaan olla pääimaami. Neuvoston nimittäisi muodollisesti monitoimikeskuksen hallitus.

Muslimiyhdyskuntia konsultoitaisiin vuosittain ja niiden kautta tulisivat moskeijaneuvoston jäsenet, jotka istuisivat kaksi- tai kolmivuotiskauden neuvostossa.

Bahrainilla ei aiemmin ole ollut suuria moskeijahankkeita ulkomailla. Koko monitoimikeskushanke on kooltaan merkittävästi suurempi kuin moskeijahankkeet muualla Euroopassa. Esimerkiksi Saksan Duisburgiin 2008 avattu suurmoskeija maksoi kaikkinensa 7,5 miljoonaa euroa, josta Euroopan unioni ja osavaltio kattoivat puolet. Moskeijaan mahtuu kerralla 1 200 ihmistä.

Ranskassa Marseillen suurmoskeijahanke on seissyt paikoillaan vuosikausia. Hankkeen kokonaisbudjetiksi on siellä laskettu 22 miljoonaa euroa. Muslimiväestöä asuu Marseillen alueella 250 000 ihmistä, kun koko Suomessa muslimeja arvioidaan olevan 50 000–60 000.

Suunnitelmien toteutuessa ideaalitavalla Helsingin monitoimikeskushankkeen loppusummaksi on kaavailtu 100–200 miljoonaa euroa. Rahoituksen löytäminen tulee olemaan haastava prosessi, ja Rantakari myöntää myös tämän avoimesti. Silti toivo elää vahvana.

”Nykyisessä ilmapiirissä, kun kehitysyhteistyöstä ja kriisinhallinnasta on leikattu rajusti, on tärkeää, että meillä Suomessa on tämänkaltaisia, kulttuurien yhteisymmärrystä ja niiden välistä vuorovaikutusta lisääviä hankkeita.”

Kokenut diplomaatti muistaa myös korostaa, ettei ulkomaisia investointeja ole rajalla jonossa. ”Tässä taloustilanteessa tämän kokoluokan hanke on talouden kannalta äärimmäisen tervetullut. Suomen talous tarvitsee ulkomaisia investointeja, ja tämä on meidän kortemme kekoon.”