Draama-Helmi tekee suorasanaista, mutta epäselvää räppiä.
Kuva Veera Järvenpää
Helmi Kajaste empii, kun häntä pyytää haastatteluun. Kasvokkain Kajasteen kanssa tajuaa, että hän on tottunut tekemään – ei jauhamaan tekemisistään. Helmi Kajaste on arkkitehti, joka tekee lyhytelokuvia ja Draama-Helmin nimellä myös musiikkia.
Draama-Helmin musiikki on kokeellista räppiä tai ”epäselvää räppiä”, kuten hän itse on sitä kutsunut. Yksi biisi alkaa James Masonin äänellä, yhteen on miksattu Metro-tyttöjä. Parille kaverilleen, jotka tekivät biiseihin taustoja, Kajaste antoi viitteeksi ”30-luvun Hollywood-exotican”. Kun Draama-Helmi oli vieraana Bassoradiossa soittamassa levyjään, hän mainitsi suosikikseen The Flamingosin 50-luvun version kipaleesta I Only Have Eyes For You.
Vaikka Kajaste sanoo pitävänsä myös ysäriräpin sample-pohjaisuudesta ja tietystä suhinasta, ennen kaikkea häntä miellyttää vanhempi musiikki.
”Hienoimpia biisejä on mun mielestä melkein Patsy Clinen laulamat country-jutut. Niissä ei ole mitään mystiikkaa tai sellaista. Ne on kaikille samastuttavia ja kauheen simppeleitä. Sellaista perus ’jos sä meinaat lähteä, niin kerro mulle äläkä venytä tätä hommaa pitkästi’. Ne vaan toimii hirveen hyvin”, hän kertoo.
Draama-Helmin omat biisit eivät kerro rakkaudesta. Ne kertovat piruista seinillä, eka keikasta ja ihmisestä, joka ginikännissä vittuilee dj:lle. Yhteistä Patsy Clinen kanssa on kuitenkin se, että myös Draama-Helmin sanoitukset ovat suoria, tosin myös vinolla tavalla hauskoja ja hetkittäin herkkiä.
”Välillä biisit tulevat nopeasti, mutta välillä koitan karsia liian mutkikkaita juttuja pois. Mietin, miten asian voi sanoa helpommin senkin takia, että mun pitää saada sanottua se tietyssä rytmissä ja biitissä.”
Ensimmäisen biisin syntymästä on jo yli kaksi vuotta, mutta alkuun biisit pysyivät vain pienen piirin tiedossa. Toukokuussa Draama-Helmi julkaisi omakustannekasetin Draama-Helmin erehdys. Sen sanoitukset ovat osa kokonaisuutta, johon kuuluvat musiikillisten elementtien lisäksi kansitaide ja musiikkivideot. Vaikka enemmistö kasetin taustoista sekä sen miksaus ja nauhoitus ovat yhteistyökumppaneiden käsialaa, Kajaste pyrkii tekemään mahdollisimman paljon itse.
”Muutenhan se ois niin kuin mulla olisi harrastus, jota joku muu tekee. Mutta on siinä myös kontrolliasia. Olen tietyllä lailla herkkä sävystä tai herkkä siitä, miten mä haluan, että asia menee. Sen täytyy olla mun käsissä, mielellään kaiken”, Kajaste naurahtaa, mutta kiittelee saman tien kavereitaan, jotka ovat tehneet biisien taustoja.
Ensimmäinen, kaverin makuuhuoneessa nauhoitettu kasetti on myynyt loppuun. Keikkojakin riittää, vaikka Kajaste ei ole millään tavalla promonnut tekemisiään. Sana on levinnyt kuulijalta kuulijalle.
Kajaste on joutunut opettelemaan myös sanomaan ei keikoille. Hän haluaisi jättää aikaa uusien biisien tekemiseen, sillä toiveissa on uusi julkaisu keväälle.
”Mä haluaisin tehdä enemmän biittejä. Se mua ujostuttaa vähän. Mutta mä haluan, että taas on jotain mun itse tekemää taustaa sillä seuraavalla levyllä. Kyllä mä opettelen soittamaan kitaraa ja sellaista, mutta oon niin huono siinä, että sitä en kyllä sotke tähän juttuun pitkään aikaan.”
Vaikka Kajaste on hiukan varautunut haastatteluhetken aluksi ja tunnustaa olevansa osittain introvertti, esiintymisestä hän pitää.
”Tärkeintä siinä on se itse tuotos. Sitä tykkää tehdä ja haluaa, että siitä tulee tietynlainen ja että se välittyy muille. Silloin ei mieti itseään niin kauheasti, mikä on se ideaalitilanne.”
Niin julkaisun kuin keikkojenkin palaute on ollut positiivista, jopa ylistävää. Kajaste kertoo kuulleensa kaveriltaan parin punkkarinkin tykänneen musasta.
”Olin että jes, sitten mä teen jotain oikein.”
Kajaste varoo kuitenkin ottamasta paineita fanituksesta.
”Parhaimmat jutut tulee silleen, että on jotenkin luolassa eikä mieti, millaista tai miten pitäisi tehdä, ei muiden eikä omia odotuksia.”
Draama-Helmi keikalla Helsingissä:
7.11. Dubrovnik
20.11. Kuudes Linja
9.12. Oranssi
9.1. Ääniwalli
