George L. Mossen kirja Nazi Culture kertoo elämästä natsi-Saksassa aikalaistekstien kautta. Se loppuu kirjailija Erich Ebermayerin toukokuun 1933 päiväkirjamerkintään, jolle Mosse on antanut otsikoksi ”Katoavat ystävät”.
Toisin kuin voisi arvata, kyse ei ole keskitysleireille viedyistä ihmisistä, vaan tutuista, jotka häviävät natsien aatteen syövereihin. ”Heidän kanssaan ei voi edes keskustella asioista, koska he uskovat. Eikä uskoa vastaan ole rationaalisia argumentteja.”
Ebermayerin kuvaus tuntuu tutulta nyky-Suomessa. On surullista ja vaikeaa kohdata se, miten tuttavapiirissä omaksutaan rasistioikeiston ajatuksia. Niihin voi törmätä melkein missä tahansa, ja 30-luvulta vertaansa hakeva väkivaltapuhe on sosiaalisen median päivittäistä arkea.
Rasistioikeisto on rakentanut oman suljetun viitekehyksensä, jota kansoittavat maahanmuuttokriitikot, suvakit, mokuttajat ja muut mielikuvitusolennot. Rasistioikeiston suuri saavutus on se, että se on saanut valtavirtatiedotusvälineet käyttämään tätä kieltä ja levittämään siihen kuuluvaa myrkyllistä ajatusmaailmaa.
Maamme johtava päivälehti Helsingin Sanomat peräänkuuluttaa rasisti-ideologi Jussi Halla-aholta ”valtiomiestason tekoja” kuvaillen häntä profeetalliseksi johtajaksi, jonka ”hetki on tullut”. Lietsontaa ei hidasta se, että rasistioikeisto pitää lehteä ”hyysärinä” ja kansakunnan vihollisena. Sen enempää Anders Breivikin joukkomurha Halla-ahon inspiroimana kuin korkeimman oikeuden tuomiokaan ei ole laannuttanut toimittajien intoa ruokkia suuta, joka heitä puree.
Yksi syy tähän lienee kuvitelma siitä, että valtavirta on muuttumaton, ja laineista huolimatta yhteiskunnassa kaikki menee samalla tavalla kuin ennenkin. Tämä rohkaisee vähättelemään pelottavia suuntauksia ja siirtymään hiljaa virran mukana. Mutta virta voi ajautua uusille uomille, eikä yhteiskunnan järjestystä suojaa mikään säilymislaki. Ihmisten teot eivät pohjaa eettisiin ihanteisiin, vaan niiden mittana ovat hyväksytyt normit. Kun ne muuttuvat, niin toiminta seuraa perässä.
On lohdullista ajatella, että jos tilanne menee todella pahaksi, niin se pysäytetään, mutta vielä tänään ei tarvitse tehdä mitään. Joukkomurha naapurissa ei ole tarpeeksi; kansanedustajan yhteistyö natsien kanssa ei ole tarpeeksi; jatkuvat hyökkäykset pakolaisten kimppuun eivät ole tarpeeksi: mutta kun tosipaikka tulee vastaan, niin asialle kyllä laitetaan stoppi!
Yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole käsijarrua. Jos viestinnän kanavat saastuvat niin pahasti, että suuri osa väestöstä tulkitsee asiat rasistioikeiston käsitteiden kautta, niin tapahtumia ei voi pysäyttää rationaalisella keskustelulla. Kurssi pitää kääntää nyt, ennen kuin ystäviä katoaa myös hautaan.
Syksy Räsänen
