Kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti saapuu haastatteluun Musiikkitaloon vaalikiireiden keskellä mietteliäänä. Gallupeissa, joita me­diat myös hänen omalla yhtiöllään Taloustutkimuksella teettävät, Kokoomus taistelee kiivaasti paikastaan vaalien kärkinelikossa. Kansanedustajana Lehti varmasti näkee gallupien merkityksen demokratialle erityisellä tavalla.

”Niillä on julkisuusarvoa, ehkä jonkin verran ohjaavaakin vaikutusta siihen, miten päättäjät toimivat, kun näkevät yleisen mielipiteen johonkin asiaan. Totta kai ennen vaaleja niillä alkaa olla ennustearvoakin”, Lehti sanoo.

Taloustutkimus työllistää yli 200 henkeä. Lehtiyhtymänkin hän kasvatti 50 hengen yhtiöstä satojen työntekijöiden konserniksi. Millaista taikapulveria Lehdellä siis on ollut hyppysissään, kun hän on pystynyt luomaan näin paljon työpaikkoja?

Tämä kiinnostaa monia taantumaan vajonneessa Suomessa. Eero Lehden yrityselämän kokemusta hyödynnetään nyt valtion ylintä johtoa myöten. Marraskuussa pääministeri Alexander Stubb nimitti Lehden yrittäjäpoliittiseksi neuvonantajakseen. Stubb kehui Nykypäivä-lehdessä marraskuussa Lehden ansioi­ta työllistäjänä ja antoi tälle vapaat kädet ”kääntää jokainen kivi” yrittämisen edellytysten parantamiseksi Suomessa.  

Lehti ei työllistäjänä aina ole kuitenkaan saanut osakseen pelkkiä kehuja. Kun Lehti vuonna 2013 myi omistamansa Lehti-yhtymän, yhtymän silloinen luottamusmies Veijo Eronen totesi Helsingin Sanomissa, että ”Lehden henkilöstöpolitiikka ei ole ollut erityisen lempeää”. Eronen muistelee nyt, että pienenkin notkahduksen sattuessa henkilöstö oli ensimmäinen taho, josta säästettiin.

”Kun muissa mediayhtiöissä on nyt median murroksen myötä tapahtunut tai tapahtumassa irtisanomisia, Lehtiyhtymässä samanlaisissa tunnelmissa elettiin henkilöstön osalta jo ammoisina aikoina”, Eronen kertoo.

Markkkinatutkimusalalla puhelinhaastattelijoiden heikot työehdot ovat yleisesti tiedossa oleva ongelma. Taloustutkimuksen haastattelijoiden esimiestä, kenttäpäällikkö Jussi Säteriä haastateltiin Voiman numeroon 7/2006 haastattelijoiden työstä. Nyt yrityksen ylin johto on Säterin mukaan kieltänyt tätä antamasta haastatteluja.

Taloustutkimuksen työsuojeluvaltuutettu Eija Ahola kertoo, että puhelinhaastattelijoiden ansiot muodostuvat tuntipalkasta, jos tutkimus tiedetään erityisen haastavaksi.

Työaika määritellään työntekijän kanssa viikoksi kerrallaan, mutta yllätyksiäkin saattaa tulla. ”Kyllä sitä tapahtuu hiljaisempina aikoina, että työvuoro yllättäen keskeytetään esimerkiksi parin tunnin kuluttua sen alkamisesta, jos työtä ei olekaan”, Ahola sanoo.

”Työsopimuksia alalla on vaikea kirjoittaa, mutta työehdot ovat toki työntekijälle nähtävissä. Kun firmalla menee paremmin, pyrimme virallistamaan työsuhteita”, hän jatkaa, mutta myöntää, ettei näin ole käytännössä tehty. Hän uskoo, että puolet työntekijöistä on tilanteeseen tyytymättömiä, puolelle työntekijöistä tilanne toimii paremmin.

”On totta, että ala on rakenteellisista syistä epävarma. Isommissa taloissa pitäisi kuitenkin pystyä keksimään ratkaisuja, jotta tilanne olisi työntekijälle inhimillisempi”, sanoo Kaarina Pehkonen markkinatutkimusalaa edustavasta, Erityisalojen toimihenkilöliittoon kuuluvasta työntekijäjärjestöstä MaMa ry:stä. Hän painottaa työn yhteiskunnallista merkitystä.

”Nämä tutkimukset vaikuttavat meidän yhteiskuntaan, politiikkaan ja kuluttajatutkimuksien osalta vaikkapa ruokalautaseen. Ilman laadukkaasti tehtyä tiedonkeruuta ei asiakkaallekaan saada parasta mahdollista tutkimusraporttia. Haastattelijan pitää voida tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja kehittää ammattitaitoaan”, Pehkonen sanoo.

Pitkästä tivaamisesta huolimatta Lehti ei keksi ratkaisua tilanteeseen. Eikö edes maine huolestuta? Yritykset, joissa työhyvinvoinnin kysymyksiin kiinnitetään huomiota, arvostetaan korkealle.

”Niin, meille ne kysymykset on erittäin tärkeitä. Me ollaan esimerkiksi rakennettu vammaisille oma sisäänkäynti. Ikävä kyllä niitä ei kovin paljoa syystä tai toisesta ole tullut meille töihin, vaikka me ollaan yritetty niitä viranomaisten kanssa etsiä”, Lehti sanoo liikuntavammaiselle toimittajalle. ”Olen varmaan tehnyt jotain väärin, kun olen työllistänyt ihmisiä. Ei kai mulla ole velvollisuutta työllistää ketään.”

Puhe on kuitenkin työn tekemisen ehdoista. Harva suomalainen suostuisi työskentelemään ilman ennakolta sovittua palkkasummaa ja työtuntimäärää, jotka kirjataan työsopimukseen.

”En tiedä, koska meillä on sitä tutkimustyötä tehtävänä. Se on vähän niin kuin marjanpoiminta. Ei se marja työehtosopimuksen mukaan kypsy, se tulee sen mukaan, millainen ilmasto on. Me ei olla valtion budjetista rahoitettu orgaani. Me toimitaan markkinaehtoisesti”, Lehti sanoo.

Yrittäjä on siis markkinoiden edessä täysin voimaton. Tosin kuten Ahola ja Eronen toteavat, ei Taloustutkimuksen työntekijän epävarmuus hälvene nousukaudellakaan. Yritetään kuitenkin vielä kerran:

Eikö ole yritysjohdon tehtävä pystyä organisoimaan asiat sillä tavalla, että työntekijöiden kanssa pystytään kirjoittamaan edes jonkinlaiset työsopimukset? ”Kyllä me varmaan se pystytään kirjoittamaan.” Mutta te ette kirjoita. ”Me pystytään, jos halutaan.” Miksi ette halua? ”En mä niin ole sanonut. En ole sanonut, ettei me haluta. Jos joku haluaa, niin varmaan tehdään.” Miksi sitä ei sitten tehdä? ”En mä tiedä. Ei kaikkea työtä tehdä, jota ei tarvita.” Eli työsopimuksen tekeminen työntekijän kanssa on turha työtehtävä? ”Kyllähän me kirjoitetaan työtodistus sen jälkeen, kun he lopettavat, jos he haluavat.”

Lehti ryhtyy puhumaan ansioistaan työllistäjänä. Erityisesti hän kehuu tarjonneensa työtä monille nuorille, joille Lehden mukaan epätietoisuus esimerkiksi työajasta ei ole ongelma.

Valtaosa Lehden yrityksen työllistämistä puhelinhaastattelijoista ei kuitenkaan ole opiskelijoita. Lehtikin myöntää, että osa työntekijöistä on työskennellyt yrityksessä miltei päivittäin vuosien ajan. Silti heidän on mahdollista tietää työtilanteensa vain viikoksi kerrallaan.

Toisaalta haastattelutyöhön on kuitenkin Lehdenkin mukaan usein vaikeaa löytää tekijöitä, ja vaihtuvuus on suuri. Kannattaisiko työntekijöihin sittenkin sitoutua?

Lehti palaa pohtimaan työehtoasioita. ”Onko se sitten lakisääteinen velvollisuus, että sellainen [työsopimus] pitää tehdä?” hän kysyy yllättäen. ”Se on tarkoituksenmukaisuuskysymys. Jos tehdään, se tehdään sen takia, että siitä on jotain hyötyä.”

Hän ei usko, että kukaan jäisi ilman työsopimusta, jos sellaista pyytäisi. On kuitenkin vaikea uskoa, että työntekijä uskaltaisi ehdottaa työsopimusta, kun periaatteet on rekrytoinnin yhteydessä tehty selväksi. ”Ei meillä sellaista periaatetta tietääkseni ole missään meidän laatujärjestelmissä”, hän sanoo.

Haastattelun edetessä Lehti alkaa hermostua. ”Haluutsä, että me jatketaan tätä haastattelua vai ei? Mä kiellän niiden valokuvien käytön. Koska mun mielestä sun asenne on… että sä oot ryhtynyt sillä lailla toimittajan tehtävään. että sä väität että mä en tiedä jotain tai että sä tiedät paremmin kuin minä.”

Lehti tivaa toimittajalta, mistä tämä on saanut tietonsa työehdoista. ”Kuinka laaja otos sulla on, kun väität, että meillä jätetään joku työsopimus kirjoittamatta? Sä oot soittanut Jussi Säterille.”

Lehti sanoo tarkistavansa asian seuraavana päivänä. Hän ei näytä häpeilevän sitä, että teettää työtä mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman vähän työntekijöihinsä sitoutuen.

Samalla kyselytutkimukset ovat hyvin tärkeitä yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta. Eikö Lehti näe mitään ristiriitaa siinä, että niitä tehdään näin heikoin työehdoin?

”Miten niin heikoilla työehdoilla? Ei me olla varmaan pakotettu ketään alistumaan niihin työehtoihin.” Te ette siis näe mitään ongelmaa tässä asiassa yhteiskunnan kannalta? ”En todellakaan.”

Lehti väittää ajattelevansa työntekijän intressiä työaikakysymyksissä. Kuitenkin TNS Gallupin tutkimuksen mukaan 58% suomalaisista vastustaa nollatyösopimuksia. Taloustutkimuksen haastattelijoiden työehdot olisivat kuin suoraan nollatyösopimuksesta. Siis jos työsopimuksiin päästäisiin.

Nollasopimukset ovat yleistyneet Suomessa 2000-luvulla niin, että työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan tarvittaessa töihin kutsuttavia on palvelualoilla, teollisuudessa ja julkisella sektorilla ainakin 23 000. Miten Lehti perustelee nollasopimuksen kaltaisia työehtoja, kun suomalaiset nyt vaalien alla pohtivat työelämän oikeudenmukaisuuden kysymyksiä?

”Nollasopimuksia varmaan tehdään, en mä sitä kiistä, mutta missä olosuhteissa? On se nyt kuitenkin jotakin, jos vaihtoehtona ei ole mitään. Onhan varmaan tämmöisiä lehtien jakajia, jotka on varalla, jos joku sairastuu”, Lehti sanoo.

Pienen eturyhmän äänekäs puolustaja ja taloudellisilla mittareilla menestynyt Lehti on julkisuudessa ottanut asiakseen puolustaa esimerkiksi yritysten hallitusjäsenten palkkioita.

Kun nyt julkisessa keskustelussa on henki, että palkat ovat liian korkeita ja työehdoista joustettava, niin ketä tämä keskustelu Lehden mielestä itse asiassa koskee, työntekijöitä vai myös yritysjohtoa ja hallitusten jäseniä? ”Varmaan niissä on kaikissa joustoa”, hän sanoo.

Eli myös hallitusten jäsenten tulisi joustaa ja alentaa esimerkiksi palkkioitaan? ”Nehän joustaa sillä tavalla että ne eivät ota tehtävää vastaan”, Lehti sanoo. Kokoomus sen sijaan tarkoittaa joustoilla esimerkiksi ehdottamiaan maltillisia palkkaratkaisuja, koeajan pidennyksiä ja pitkäaikaistyöttömien määräaikaisten työsopimusten perustelematta jättämistä.

Lehden mukaan joustonvaraa olisi enemmänkin, mutta hän suostuu puhumaan työpaikkojen synnyttämisestä nuorille vain yleisellä tasolla. Lehti valpastuu, kun puhe kääntyy hänen nimitykseensä Stubbin yrityspoliittiseksi neuvonantajaksi ja mahdolliseen rooliinsa hallitusneuvotteluissa, myös työelämäkysymyksiä koskien.

”Työehtokäytäntö on mennyt niin juridiseksi ja yksityiskohtaiseksi, että työsuhteita ei synny”, Lehti pyörittelee.

Jos Lehti saa soveltaa yritysoppejaan, työntekijä maksaa kilpailukyvyn kasvattamisen hinnan jatkossa koko Suomessa.

—–

Kohti laadukkaampaa tutkimusta

Tutkijalle tiedonkeruu on olennainen vaihe tutkimustyössä. Gallupeissa tiedonkeruu on kuitenkin haastattelijan, ei tutkijan käsissä. ”Haastattelijan ammattitaito on kyllä keskeisessä roolissa. Se vaatii vuorovaikutustaitoja, täytyy osata kuunnella ja herättää luottamusta. Kokenut haastattelija voi rohkaista vastaajaa todella miettimään kysymyksiä”, korostaa Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen. Haastattelijalla on tutkijaa parempi tieto siitä, kuinka vastaaja tulkitsee kysymykset.

”Saamme kentältä palautetta, jos joku laatimamme kysymys ei toimi. Mutta henkilökohtaista yhteydenpitoa haastattelijoihin voisi olla enemmän. Sitä ihmettelen, että heitä ei esimerkiksi työpaikkaruokalassa näy”, Rahkonen miettii. Taukojen pitäminen lienee suoritepalkalla työskentelevälle haastattelijalle liian kallista.

”Gallupeilla on oma paikkansa isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä tarkasteltaessa. Meillä on huutava demokratiatyhjiö, jos äänestäjä sanoo sanansa vain neljän vuoden välein”, sanoo Rahkonen. Esimerkiksi suomalaisten Nato-kanta on galluptutkimusten ansiosta ainakin suunnilleen tiedossa.

”Määrälliset mielipidetutkimukset ovat kuitenkin näkökulmaltaan rajallisia, ja ne täytyy tulkita sellaisina.” Toimeksiantaja käyttää markkinatutkimusalalla Rahkosen mukaan valtaa siinä, mitä ja miten tutkitaan. Laadulliset tutkimukset eivät Suomessa ole juuri saaneet jalansijaa.

”Tutkijana tekisin tällaista herkemmin ja monisyisemmin laajoihin ilmiöihin pureutuvaa tutkimusta mielelläni enemmän, mutta ne eivät tuota skuuppeja, joita mediat tilaamiltaan tutkimuksiltaan haluavat”, Rahkonen toteaa.

—–

Ohjaavatko puoluegallupit demokratiaa?

Teksti: Tuomas Rantanen

TNS Gallupin yhteiskunnallista tutkimustoimintaa vuodesta 1987 aina viime vuoteen johtanut Juhani Pehkonen ei ihmettele, että eri tutkimuslaitosten tulokset vaihtelevat.

”Eiväthän suhdanne- tai sääennusteetkaan vastaa täysin toisiaan. Eri tuloksia tuottavat sattuma, erilaiset menetelmät, vaihtelevat paino- ja korjauskertoimet, erilainen kysymys­ympäristö ja esimerkiksi kyselyjen tekemisen ajankohta.”

Pehkosen mielestä olisi jopa epäilyttävää, jos tutkimustulokset olisivat aina samanlaisia. Sitä paitsi kyselytutkimus kertoo haastatteluhetken mielipiteestä eikä siitä, mitä äänestäjä vaaleissa tekee.

Kannatusmittaukset voivat Pehkosen mukaan kyllä vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen.

”Puhutaan esimerkiksi lumipallo- ja bandwagon-efekteistä, joissa äänestäjät pyrkivät tukemaan menestyjää. Toisaalta underdog-vaikutus tarkoittaa tilannetta, missä heikko kannatusarvio motivoi ihmisiä pelastamaan puoluetta”, kuvailee Pehkonen. Hän vakuuttaa silti samalla, ettei usko huijaukseen.

”Onneksi tutkimuksia tekee useampi laitos kuin yksi. Esimerkiksi 2011 persujen nousu näkyi jo pidemmältä aikaväliltä, eikä sitä olisi voitu manipuloida mitenkään. Epärehellisiä ihmisiä on aina, mutta tutkimuslaitokset pyrkivät sulkemaan valvonnallaan manipuloimisen.”