Niinpä niin, elämä ei aina ole elokuvallista edes elokuvissa. Eivätkä kaikki naiset halua kuunnella kliseistä romanttista lässytystä. Virkistävän Puppy Love -lyhytelokuvan voi nähdä osana Tampereen elokuvajuhlien naistenpäivän näytöstä.

Neljäntoista feministisen lyhytelokuvan näytöksen takana on nuoren elokuvan yhdistys Euphoria Borealis. Elokuvat on tehty noin neljän vuoden aikana viikonlopun mittaisissa workshopeissa Suomessa, Berliinissä ja Meksikossa. Ideana on vaihtoehtoinen elokuvan tekeminen, jossa kuka tahansa voi tulla tekemään elokuvia nollabudjetilla. Tämä onnistuu, kun joku tuo mukanaan kameran, joku äänikamat ja joku idean. Näin viikonlopun aikana syntyy yhteisöllisessä hengessä kokeellisia lyhytelokuvia.

Sessioissa on ollut mukana niin aloittelevia tekijöitä kuin alan ammattilaisia. Tekotapa antaa myös ammattilaisille mahdollisuuden päästä testaamaan villeimpiäkin ideoita.

Elokuvat käsittelevät muun muassa seksifantasioita, lapsettomuutta, kaapissa olemista ja lasten sukupuolikokemusten kehittymistä. Osa teoksista naurattaa, osa ahdistaa. Katri Myllyniemen Hedelmällisessä iässä -elokuvassa kuullaan naisten pohdintoja mahdollisesta lisääntymisestä.

Sisältö ei ole välttämättä sitä, mitä ensimmäisenä odottaisi kuulevansa feministisessä näytöksessä. Suurimman tunnereaktion saakin aikaan haaveilu 50-lukulaisesta mallista, jossa nainen saisi hoitaa perhettä kotona miehen elättäessä. Oman mausteensa tuo se, että naisten pohdinnat kerrotaan miesnäyttelijöiden kautta.

Yhdessä Sini Järnströmin kanssa näytöksen kuratoinut Joanna Österblom kertoo, että suurinta osaa elokuvista ei ole alun perin tehty feminismi keskiössä.

”Elokuvat ovat esimerkki siitä, mitä voit tehdä, kun kaikki on mahdollista ilman taloudellista sensuuria. Luovia asioita tapahtuu viikonlopun aikana, kun ihmiset kannustavat toisiaan.”

Näytöksen elokuvat ovat keskenään hyvin erilaisia teemoiltaan ja jopa tekniseltä laadultaan. Suurin osa ohjaajista ja elokuvien päähenkilöistä on naisia. Österblomin mukaan oleellista on laaja intersektionaalinen normikriittisyys.


”Nämä elokuvat on valittu, koska niissä on monipuolisia toteutustapoja ja näkökulmia asioihin. Ne edustavat hyvin sitä, miten Euphoria Borealiksen workshopeissa tehdään elokuvia. Feministiset elokuvat voivat olla keskenään hyvin erilaisia ja erinäköisiä – tämä on esimerkki siitä.”

Österblom toteaa elokuvien näyttävän asioita, joita ei muuten näe elokuvateattereissa. Mukana on paljon ei-heteronormatiivista rakkautta, mutta myös muuta.

”Tree porn esimerkiksi lähtee avaamaan erilaisia käsityksiä siitä, miten asiat voivat olla. Mitä on intohimo? Keiden välillä se tapahtuu? Näen siinä posthumanistisen näkökannan siihen, mitä ihmisten ja puiden välillä voi tapahtua.”

Osa lähestymistavoista tuntuu jopa turhan klassisilta ”naiselokuville”. Meksikossa tehdyssä Paola Garcesin elokuvassa Dialogues de una mujer menstruante nainen demonstroi kuukautisia mässäilemällä hilloa paahtoleipien välissä. 
Eikö ole vanha juttu näyttää elokuvia, joissa leikitään menkkaverellä?

”Toki monet asiat on tehty elokuvissa jo monta kertaa aiemminkin. Nyt teemoja ja käsitteitä on otettu haltuun joko uudella tai vanhalla, omalla tavalla. Elokuvantekijöillä on ollut vapaat kädet näyttää, mitä kokevat tärkeäksi.”

Suomessa esitetään harvoin nimenomaan feministiseksi luokiteltuja elokuvia. Österblom sanoo, että on tärkeää näyttää näitä elokuvia, vaikka feminismi ei olisi ollut johtavana ajatuksena elokuvaa tehtäessä.

”Tuntuu, että Suomessa tehdään paljon elokuvia, jotka menisivät feministisen elokuvan kategoriaan. Se on ehkä sana, mitä ihmiset pelkäävät käyttää. Sitten ne elokuvat eivät pääse näkyville. Tämä johtaa siihen, että Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita feministisestä elokuvasta, eivät löydä niitä.”

Euphoria Borealis esittää: Naistenpäivän näytös 8.3. kello 15.30–17, Tampereen työväenmuseo Werstaan auditoriossa.
 Vapaa pääsy. euphoriaborealis.net