Kulahtanut porraskäytävä, neuvostoaikainen hissi sisään painuneine nappuloineen, kerrostasanteella lastenrattaita ja polkupyörä. Naapurit eivät vielä tiedä, että heidän rappuunsa on asettunut kokonainen kanava. Eteisessä jokaiselle vieraalle annetaan kengänsuojukset ja pyydetään kuiskaten laittamaan puhelin äänettömälle.

Täytyy liikkua hyvin hiljaa, sillä olohuoneessa on menossa suora lähetys. Vähän väliä käytävässä putoaa jotain kovalla ryminällä ja teknikot ryntäävät laitehuoneesta esiin uhkaavasti ilmehtien.

”Pitää joko vaihtaa lattiapäällysteet tai eristää studio”, äänittäjä Ivan sanoo.

Pian uudelle paikalle saadaan akustiset väliseinät, jotta päästäisiin kaikuefekteistä lähetyksissä, mutta toistaiseksi on ääniväen taattava, että katsojat kuulevat edes toimittajien puheen ilman häiriöitä. Taustaäänille ei vain mahda mitään. Huoneistossa ei voi tehdä muutoksia, koska se on tilapäinen tukikohta ja pitää palauttaa omistajalleen ehjänä ja entisellään.

Dožd lähettää ohjelmaa yksityisasunnosta toista päivää, koska joutui kiireesti lähtemään Snob-lehden tiloista. Valtaisasta Moskovasta ei löytynyt muuta paikkaa pannaan julistetulle tv-kanavalle.

”Varsinaisen uroteon tekivät insinöörit”, sanovat työntekijät. ”He työskentelivät huoneistossa ympäri vuorokauden saadakseen laitteet kasattua suoraa lähetystä varten.”

Toimitus työskentelee nyt paitsi kolmanneksen pienemmällä määrällä laitteistoa, koska on pakko tyytyä minimiin. Huoneistoa käytetään työskentelyyn mahdollisuuksien mukaan: avarasta kylpyhuoneesta on tehty meikki- ja pukuhuone, laitehuoneen nurkassa on piano, joka toimii pienten laitteiden jalustana.

”Työmme on omatoimisuuden varassa, kirjoitamme polven päällä”, Ivan jatkaa.

”Täällä on beiget seinät, eikä sellaista väriä voi käyttää tv-kuvassa, se sulautuu kasvojen väriin”, kameramies Volodja kertoo.

”Lamppujen avulla muutamme sen valkoiseksi.”

Kirkkaat neonlamput kiinnitetään seinään teipillä. Kun lähetys päättyy, ne irrotetaan ja tilalle asetetaan projektorit, joihin kiinnitetään pyykkipojilla sininen kalvo. Sininen heijastus seinällä luo tv-kuvaan aivan toisenlaisen ilmapiirin, joten eri ohjelmat ovat erinäköisiä.

Kuitenkin ohjelmaformaatteja on pitänyt vähentää tuntuvasti. Muunneltavalle studiolle piti jättää jäähyväiset jo syksyllä 2014, kun muutettiin pois liikekeskuksessa sijainneista avarista työtiloista. Nyt ei voi pystyttää mitään ”politiikan keittiötä”, joka toimi lavasteena ohjelmalle Dzjadko-3. Isot ohjelmat ja erikoisprojektit eivät nyt ole mahdollisia.

”Haluaisin järjestää pyöreän pöydän keskustelun torstaina. Kuitenkin minulta puuttuu pyöreän pöydän lisäksi myös mahdollisuus mahduttaa kuvaan enempää kuin yksi ihminen”, toimittaja Maria Makejeva sanoo.

”Vai pyöreä pöytä! Nykyisin käytetään neliskanttista jakkaraa”, kollegat vitsailevat.

Kuudesta ohjelmatyypistä toimittajien käytössä on enää kaksi, mutta Makejeva ei sure, sillä näitä kahta he käyttävät täydellä teholla.

”Meidän kanavallamme kaikki toimittajat ovat myös tuottajia. Tämä johtuu siitä, että he pystyvät tekemään aiheen alusta loppuun asti: osaavat käyttää kaikkia työkaluja kuvauksesta leikkaamiseen. Tämä on ollut tyylinä alusta asti ja nyt siitä on paljon apua.”

Hyötyä on ollut myös ulkolähetyksistä hankituista kokemuksista: Dožd on esimerkiksi pystyttänyt tilapäisstudion ulos, kun toimitus on seurannut Moskovan suuria mielenosoituksia tai muita tilaisuuksia, joten työntekijöillä on kokemusta työskentelystä kenttäoloissa. Niinpä he nyt ovat paitsi vihaisia myös kykeneviä selviytymään tilanteista: laitehuoneessa, jonka erottaa studiosta ohut seinä ja lasiovi, työntekijät eivät voi puhua normaalisti ääneen, joten he viittilöivät käsillään herättääkseen toistensa huomion.

Oman ohjelmansa juontaja, taloustieteen korkeakoulun professori Sergei Medvedev on studiohuoneistossa ensi kertaa.

”Tuntuu salaliittolaistouhulta, melkein kuin Leninin Iskra-lehdessä”, hän sanoo. ”Porraskäytävä, ovikoodi… Puuttuvat vain ohranat ulko-ovelta, mutta toivottavasti niin pitkälle ei jouduta.”

”Dožd on hyvin tehokas tv-kanava, joka toimii pienin resurssein”, Medvedev jatkaa. ”Työintoa on, sisältöä on, katsojiakin on, ainoa ongelma on resurssit. Luulen että se ratkeaa kyllä.”

Sopivampiin tiloihin kanava pääsee muuttamaan todennäköisesti aivan lähipäivinä: johtaja Natalja Sindejeva kertoo, että uudesta studiosta käydään neuvotteluja. Tosin ainakin vielä tammikuun 2015 alussa tv-kanava edelleen toimi yksityisasunnossa.

Yhdestä tarjouksesta oli luovuttava taloussyistä: Dožd toimii nyt tilaus- ja mainosrahoilla, mutta tammikuun alusta astuu voimaan laki, joka kieltää mainostamisen maksullisilla kanavilla. Rahaa on nyt vielä aiempaa vähemmän.

Nyt Doždia lähettää 300 kaapelioperaattoria, mutta kaikkein suurimmat operaattorit hylkäsivät sen viime talvena hyökkäyksen alettua, eivätkä ole palauttaneet kanavaa valikoimaansa.

”Kuulkaas kaverit, jos vielä tulette ilman vaihtokenkiä, saatte kävellä paljasjaloin!” huudetaan jäähyväisiksi niille, joiden työpäivä on loppunut.

”Hyvää päivää! Jatkamme koti-tv:n lähetystä”, juontaja Mihail Kozyrev aloittaa lähetyksensä.

Dožd – sade ei lakkaa.

Voimassa 9/2014 julkaistiin artikkeli Dožd-tv:n tilanteesta.

Kirjoittaja on Novaja Gazetan toimittaja. Kääntänyt venäjästä Kirsti Era. Alkuperäinen venäjänkielinen juttu täällä.

Jevgeni Feldman valokuvareportaasi Doždin toimitiloista.