Teksti Tuomas Rantanen
Saision musiikkinäytelmän Putinissa kohtaavat Caligula ja Isoveli. Kerran käyntiin lähtenyt helvetinkone voi jatkaa kasvottomana kulkuaan vielä keisarin kuoltuakin.
Ensimmäisessä näyttämökuvassa Volgan lautturit kiskovat köysillä orkesterilavan sisään. Sitä raahataan läpi kuivan aron, jonne on tarkoitus rakentaa joki.
Pian matkataan uusrikkaiden kanssa vanhanaikaisessa ravintolavaunussa. Samassa junassa lempivät vuonna 1787 Krimille matkalla olleiden ruhtinas Grigori Potjomkinin ja Katariina II:n näköishahmot, ja radanvaressa kukoistavat Potemkinin kulissit.
Näytelmän näkökulmahahmo Pobeda on oligarkkien kyytiin lähtevä konduktööri. Hän noutaa parikseen veljensä Obedan kaukaasialaiselta vankileiriltä. Nämä John Landisin Blues Brothers -elokuvan (1980) Elwoodia ja Jakea muistuttavat hahmot kompuroivat läpi Venäjän eri aikakausiin liittyvien tragedioiden, myyttien ja uhkakuvien.
Pirkko Saision teksti yhdistää satiiria farssiin ja tragediaan ja lainaa häpeämättömästi kaikesta ja kaikilta H.C. Andersenin sadusta Camus’n Caligulaan ja dystopiaklassikoista Orwellista Bradburyyn.
Mieleen jää kaikumaan toinen toistaan iskevämpiä yhden rivin kiteytyksiä.
Laura Jäntin ohjaus on hyvin kulkevaa ja viihdyttävää musiikkiteatteria peittelemättömän brechtiläisessä tyylilajissa. Näyttämön neljäs seinä puhkotaan opettavaisilla välintuloilla. Nauru ja ahdistus alleviivaavat yksittäisten kohtausten sisälläkin esityksen yhteiskunnallista sanomaa.
Jussi Tuurnana iskelmää, oopperaa, eurodiskoa, etnoa, nykymusiikkia ja venäläisyyteen vihjaavia viulu- ja haitariparahduksia taiten kokoava musiikillinen keitos kuljettaa oleellisesti koko tarinaa. Se sulattaa myös laulunäytelmien lajityyppiä ennakkoon epäilevien katsojien sydämet.
Esityksen tähtihetkiä ovat Timo Tuomisen akrobaattiseen hyppyyn päättyvä Putin-kuvaelma, Tiina Weckstömin intensiivinen tanssi- ja lauluesitys Ukrainan presidenttiydestä innostuvana Julija Teenä sekä Marja Salon hykerryttävä suoritus Pohjois-Korean diktaattorina.
Vaikuttava on myös Pietarin nostosiltojen alta kulkevalta Tuonelan joelta poikiaan etsivien äitien kuoro.
Saision tekstin poliittinen kärki on suunnattu Putinin suuntaan. Kritiikki on terävimmillään rakentaessaan siltaa nykyhallinnon ja venäjän historian välille sekä muistuttaessaan, että kerran käyntiin lähtenyt helvetinkone voi jatkaa kasvottomana kulkuaan vielä keisarin kuoltuakin.
Asetelmassa on vaaransakin: Putinin henkilön ympärille rakentuva karikatyyriaineisto voi myös houkutella katsojaa tulkitsemaan Venäjän – tai minkä tahansa maan – ongelmia vain sen johtajan ominaisuuksien kautta.
Esityksen tavoitteet ovat kuitenkin syvemmällä.
Kansallisteatteri: SLAVA! Kunnia. Kantaesitys 25.2.2015, Neljä tähteä
