Portugalissa työskennellään sen eteen, että Eurooppa oppisi vihdoinkin kuuntelemaan muita. Siihen tähtää sosiologi Boaventura de Sousa Santosin Aliceksi nimeämä hanke.

Nimi viittaa Liisaan ihmemaassa. Alicen taustalla on ajatus, että yhteiskuntatieteilijöiden tulee hylätä perinteiset työskentelytapansa voidakseen nähdä ällistyttäviä asioita.

”Eräs espanjalainen kollegani ihmetteli, miksi nousen lavalle räppäreiden kanssa. Minut tunnetaan maailmalla ennen kaikkea sosiologina. Monet ajattelevat, että intellektuellit seurustelevat vain toisten intellektuellien kanssa”, Santos kertoo Skypessä.

Professor Boaventura on Portugalissa tunnettu hahmo. Hän on ravistellut Portugalia kriittisillä kommenteillaan ja tieteellä, joka avoimesti pyrkii yhteiskunnalliseen muutokseen. Kapitalismi, siirtomaavallan sitkeät jäänteet ja eurooppalaisen ajattelun oletettu kaikkivoipaisuus saavat kyytiä. Häntä kutsutaan etunimellä maassa, jossa akateeminen maailma on jäykkä ja titteleitä korostava, ja hän itse sinuttelee opiskelijoita.

Viime aikoina professori on paiskinut hurjasti töitä. Alice – strange mirros, unexpected lessons -projekti alkoi vuonna 2011 ja sitä rahoittaa Euroopan tiedeneuvosto ERC.

Alice pyrkii kehittämään uusia teoreettisia ja poliittisia yhteiskunnallisen muutoksen malleja. Uusien toimintapojen luominen on Santosin ehto yhteiskuntatieteiden uudistamiselle. Siihen eivät nykyiset yhteiskuntatieteet hänen mielestään pysty – ne ovat menettäneet kykynsä uudistua ja luoda uutta.

Länsimaiden ulkopuolelta tulevaa ajattelua ei oteta tiedemaailmassa vakavasti, etenkään, jos se ei noudata tieteestä tuttuja kaavoja. Kyky uusien ajatusmallien ja lähestymistapojen omaksumiseen olisi kuitenkin tarpeen. Euroopassa on runsaasti haasteita, joihin ei ole kyetty löytämään ratkaisuja – kuten Portugalissa hyvin tiedetään. Siispä Alice esimerkiksi tekee yhteistyötä erilaisten aktivistien kanssa ja ottaa oppia erilaisten kulttuurien luonnonvaroja koskevista näkemyksistä.

Yksi Alicen huippuhetkistä oli heinäkuinen Epistemologies of the South (Etelän tietoteoriat) -konferenssi. Konferenssin nimi viittaa Santosin käsitteeseen, jonka avulla pyritään nostamaan esille vaihtoehtoisia tapoja tuntea maailma. Niitä etsitään etelästä, joka on kuitenkin metafora maantieteellisen sijainnin sijaan. Myös Euroopassa on paljon syrjään sysättyjä kokemuksia ja näkemyksiä.

Epistemologies of the South -konferenssi muistuttaa, että länsimainen tiede on vain yksi tapa hahmottaa maailmaa muiden joukossa. Kolonialismin myötä se kuitenkin levitettiin muualle maailmaan. Alice haluaa nostaa esiin ja purkaa siirtomaavallan nykyiset, hienovaraisetkin ilmentymät ja kiinnittää huomion vaiettuihin näkökulmiin.

Erityisesti hanke yrittää etsiä uusia näkökulmia demokratiaan, lainsäädäntöön, ihmisoikeuksiin ja talousjärjestelmiin. Sitä varten on nostettava esiin kokemuksia ja kokeiluja, jotka ovat jääneet vaille huomiota valtavirran yksipuolisen ajattelutavan vuoksi. Tavoitteena ei kuitenkaan ole käyttää muualla tuotettua tietoa ainoastaan Euroopan pelastamiseen tai hylätä länsimaisen tieteen tuotoksia, vaan luoda dialogeja. Alice peilaa maailman loputonta monimuotoisuutta, joka jää perinteisin tieteen metodein pimentoon.

Konferenssin päätti räpkonsertti, jossa esiintyivät Lissabonin pahamaineisissa lähiöissä asuvat, kapverdeläistaustaiset LBC Soldjah, Hezbó MC ja Chullage. Heidän lisäkseen lavalla oli Capicua, naisräppäri ja tohtori.

”Kyllä, räp kuuluu ja sopii Alicen teemoihin. Se nostaa esiin 60- ja 70-luvun protestien näkökulmia. Se on myös eräänlaista kansanmusiikkikulttuurin harjoittamista. Sanoitukset ovat yhtä tärkeitä kuin musiikki. Räppärit kirjoittavat riiminsä itse, ja ne ovat usein rasismin- ja kapitalisminvastaisia narratiiveja. Räp edustaa etelän epistemologioita, vaikka konsertin esiintyjät ovatkin Euroopasta”, Santos kuvailee.

”Yhdysvalloissa räpillä on suuri merkitys, ja kiinnostuin siitä täällä”, Santos kertoo. Hän työskentelee puolet vuodesta Wisconsinin yliopistossa. Toisen puolen vuodesta hän viettää Coimbrassa, 70-luvulla perustamassaan Centro de Estudos Sociais -tutkimuskeskuksessa.

Santos ei ole pitäytynyt pelkän kuulijan roolissa, vaan on myös kirjoittanut riimejä. Vuonna 2010 ilmestyi Santosin Rap Global -kirja. Siinä hän eläytyy Lissabonin lähiöissä kasvaneen tummaihoisen nuoren räppärin maailmaan.

Santosin yhteydet Lissabonin laitamien räppäreihin syntyivät muutama vuosi sitten. Konsertin miesräppärit ovat kaikki Plataforma Gueton aktivisteja. Liike pyrkii kohentamaan lähiöiden oloja ja herättämään keskustelua poliisin väkivaltaisuudesta. Toimintamalleja etsitään muun muassa Mustien pantterien ohjelmista.

Kansalaisliikkeiden ja aktivismin lisäksi Alice kurottaa kohti kulttuuria. Konsertti lainasi otsikon Rap Global -kirjan riimeistä ja siellä esitettiin Santosin teemojen pohjalta syntyneitä sanoituksia. Alice haluaa tuoda tieteen ja kulttuuriin yhteen, yhdistää erilaisia ajatustapoja ja jakaa tarinoita, joita värittävät kolonialismin, patriarkaalisuuden ja epätasa-arvon seuraukset, kuten hyväksikäyttö ja ulkopuolisuus.

Konsertissa esiintynyt LBC Soldjah on kotoisin Kap Verdeltä, mutta on asunut kapverdeläislähiö Cova da Mourassa reilut 10 vuotta. Tapaaminen on sovittu naapuruston studiolle, jossa LBC työskentelee alueen nuorten kanssa.

Hiljaisempaan paikkaan siirtyminen kestää tovin: monet haluavat moikata alueen kuuluisaa ja vaikutusvaltaista räppäriä.

”Konsertti oli erinomainen kokemus. Se oli hyvä tilaisuus sanoa asioita, joita ei yliopistomaailmassa voi sanoa”, LBC kertoo.

Hiphop istuu LBC:nkin mielestä hyvin Alicen tavoitteisiin.

”Ainoastaan tieteentekijät eivät tuota tietoa maailmasta. Myös hiphop on tapa tuottaa tietoa ja tallentaa tarinoita ja tapahtumia, joista muuten vaietaan”, LBC kuvailee.

Juuri hiphop vei hänet kansalaisaktivismin pariin. Se toimi johdantona kriittiseen ajatteluun ja opetti kyseenalaistamaan vallitsevia ajatusmalleja.

Keskustelu katkeaa, kun naapuruston pikkupojat pyytävät häntä ratkomaan kinan viiniköynnöksestä kerättyjen rypäleiden jakamisesta. Kun rypäleet on jaettu tasapuolisesti, LBC jatkaa:

”Hiphop kyseenalaistaa historiankirjoituksen ja korkean ja matalan kulttuurin välisen eron. Se myös muokkaa kieltä. Se on toiminut alullepanijana monissa mielenosoituksissa.”

LBCn mielestä konsertti oli loistava tilaisuus osoittaa, miten hiphopilla on ollut Portugalissa suuri merkitys asenteiden muuttamisessa. Sen kautta lähiöiden nuoret kertovat tilanteestaan ja saavat äänensä kuuluviin. He myös kertovat tarinoita Euroopasta, jota monet eivät tunne.

Myös Santos on tyytyväinen konserttiin. Hänen mukaansa se osoitti, mitä rajojen ylittäminen voi käytännössä tarkoittaa – siitä ei puhuta ainoastaan luentosaleissa.

”Yhteistyö räppäreiden kanssa on ollut sydämellistä ja tasa-arvoista”, sanoo Santos.

”Boaventura arvostaa työtämme ja hiphop-kulttuuria. Pystyimme näyttämään hiphopin syvällisen ja paremman, ei-kaupallisen puolen”, kiittää LBC.

Yhteistyölle on myös luvassa jatkoa.

”Aiomme työskennellä muun muassa Cova da Mouran lähistön kouluissa 12-14-vuotiaiden lasten kanssa ja kertoa heille historiasta”, Santos kertoo.

”Tähän asti kouluissa on opetettu historiaa valloittajien näkökulmasta. Me haluamme puuttua tilanteeseen postkoloniaalisesta näkökulmasta”, hän jatkaa ja siteeraa afrikkalaista sananpartta: niin kauan, kun leijona ei kerro tarinaa metsästyksestä, metsästäjät ovat aina tarinan sankareita.

Mutta mitä käy hiphopille, jos se tuodaan osaksi Alicen kaltaista hanketta? LBC katselee palloa potkivia lapsia ja miettii hetken.

”Hiphop on ollut syrjityn väestön syrjittyä musiikkia. Siihen on liittynyt voimakasta stigmatisointia ja stereotypioita. Ne ovat on osa kolonialismin perintöä”, hän toteaa.

”On hyvä, että Boaventuran kaltainen auktoriteetti antaa tunnustusta sille, mitä me teemme.”

Konsertti on myös tuonut runsaasti huomiota Alice-hankkeelle. Tuskin siitä muuten puhuttaisiin vaikka juuri Cova da Mourassa – tai valtamediassakaan.

Santos ei noussut lavalle ainoastaan tervehtimään yleisöä. 73-vuotias professori otti mikrofonin ja räppäsi – ei siis vain lausunut – parin riimin verran omaa tuotantoaan.

”Hyvin se meni. Professori tuntee kulttuurin periaatteet ja kunnioitti niitä”, LBC kehuu.