Euroopassa on ongelma: yksi sukupolvi uhkaa jäädä työelämästä ja yhteiskunnasta sivuun.

Alle 25-vuotiaista eurooppalaisista lähes neljännes on työttömänä, selviää Eurostatin tilastosta vuoden 2013 lopulta. Seitsemässä maassa nuorisotyöttömyysaste on yli 30 prosenttia, kriisimaissa Espanjassa ja Kreikassa nuorisotyöttömiä on tilastointitavasta riippuen jopa yli puolet.

Suomessa nuoria työttömiä on viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa 26,3 prosenttia.

Nuorisotakuusta lupaillaan suuria nuorisotyöttömyystilanteen paikkaamiseksi.

Kampanja on näkyvästi esillä keulakuvanaan kauniita, rohkeita ja yritteliäitä julkisuuden henkilöitä. Näin halutaan kannatella nuorten toivoa sekä kannustaa työnantajia ottamaan nuoria töihin valtion avustuksella. Ja vakuuttaa kansalaisille, että asiasta kyllä huolehditaan.

Kun nuori ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon, hänelle tarjotaan työtä, koulutusta, työharjoittelu- tai työpajapaikkaa viimeistään kolmen kuukauden sisällä.

Näin velvoittaa Suomessa jo vuonna 2005 voimaan tullut yhteiskuntatakuu. EU:n vuonna 2013 hyväksyttämän nuorisotakuun sisältö on samanlainen.

”Uusia elementtejähän tässä ei juuri ole, mutta se on selkeä panostus nuoriin ja ehdottomasti yksi parhaimmista ideoista työttömyyden kuriin saamiseksi”, kommentoi Eero Vainio, 27, SDP:n eurovaaliehdokas ja puolueensa varapuheenjohtaja.

EU:n nuorisotakuu on juuri saanut kuusi miljardia euroa lisärahoitusta. Summa kuulostaa suurelta, mutta riittääkö se korjaamaan nuorten työllisyystilannetta koko EU:n tasolla?

”Eihän se riitä, enemmän pitäisi laittaa”, Vainio toteaa. Hänen mielestään EU:n tulisi budjetoida suurempia summia elvyttäviin hankkeisiin ja valvoa, että hyödyt koituvat todellisuudessa tukea tarvitseville ryhmille – kuten nuorille työttömille.

Samaa mieltä on vihreiden ehdokas Ozan Yanar, taloustieteen opiskelija ja Vainion ikätoveri. Hän toteaa kuuden miljardin olevan todella vähän ongelman suuruuteen nähden.

”Tutkimusten mukaan kaikkien nuorten tavoittamiseksi tarvittaisiin noin 20 miljardia. Tämä olisi järkevä sijoitus, sillä nuorisotyöttömyydestä aiheutuvat vuosikustannukset ovat huomattavan paljon suuremmat”, Yanar painottaa.

Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitean mielestä EU:n tulisi käyttää suurempi osa budjetistaan nuorten työllistämiseen. Komitean tiedotteen mukaan 0,7 prosenttia EU:n budjetista on riittämätön osuus tilanteen korjaamiseksi.

Järjestöt vaativat EU:lta kunnianhimoista ja huolellista suunnitelmaa ongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi ne esittävät, että nuorisotakuu tulisi laajentaa koskemaan alle 30-vuotiaita nuoria, sillä opiskeluajat ovat pidentyneet ja työelämään siirtyminen lykkääntynyt.

Vaikka nuoret eurovaaliehdokkaat peräänkuuluttavat EU:lta lisäinvestointeja ja elvytystä, Vainio korostaa, että lopullinen vastuu nuorisotyöttömyyden torjumisessa on valtioiden.

”Kyllä ensisijainen vastuu on valtioilla. Ei EU voi niitä työpaikkoja tarjota. Se pystyy työllistämään korkeitaan muutaman tuhat tyyppiä”, Vainio naurahtaa.

EU:n nuorisotakuu-hanke ei siis itsessään luo työtä, vaan tarkoitus on saada valtiot tiedostamaan ongelma ja taistelemaan sen ratkaisemiseksi.

Vaikea työllisyystilanne on helposti johdettavissa yritysten säästötoimenpiteistä.

Yksi Nuorisotakuu-kampanjan tarkoituksista on herätellä työnantajien moraalista velvollisuudentuntoa yhteiskunnallisen ongelman korjaamiseksi.

Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simolinna näkee nuorisotakuun askeleena oikeaan suuntaan, mutta muistuttaa, että yrittäjien voi olla liian riskialtista sitoutua kaikkiin ehtoihin.

Hän nostaa esiin opetus- ja kulttuuriministeriössä käsiteltävänä olevan koulutussopimusmallin, joka on yrittäjien ehdotus mahdolliseksi toimintatavaksi.

Tässä mallissa opiskelija ei solmisi työsuhdetta työnantajan kanssa, vaan jatkaisi oppilaitoksen kirjoilla. Palkkaa voitaisiin maksaa sitten, kun nuoren taidot kehittyvät.

Työpaikan saaminen on toisin sanoen lopulta kiinni työnantajan tarpeesta, halusta ja uskalluksesta. Jos jokin näistä puuttuu, nuori työnhakija ohjataan työharjoitteluun. Harjoittelukierre taas voi jatkua määrättömän ajan poikimatta kuitenkaan työpaikkaa.

Töitä odotellessa opiskelu kannattaa, väittää Vainio. Samaa mieltä on Yanar. Hän ei ole huolestunut suomalaisten pitkistä koulutusajoista, vaan muistuttaa, että Suomessa työllistytään oman alan töihin erittäin hyvin muuhun Eurooppaan verrattuna.

”Pitkä opiskeluaika ei ole ongelma, sillä suuri osa suomalaisista nuorista työllistyy omalle alalle pian valmistumisen jälkeen tai jo opintojen aikana.”

Olennaista on siis se, että nuorella on koko ajan mielekästä tekemistä. Ei se, kuinka paljon tämä valtiolle maksaa. Opiskelun merkitystä painottaa myös Vainio.

”Vaikka työtä ei heti valmistuttua löytyisi, opiskelu ei koskaan mene hukkaan. Se on aina investointi ja työn jälkeen parasta sosiaaliturvaa”, Vainio summaa.

Itse asiassa suurin osa työtä hakevista nuorista on Suomessa opiskelijoita. Jos tilastovertailuun otetaan mukaan vain ne ”todelliset nuorisotyöttömät”, joilla ei ole työ- eikä opiskelupaikkaa, Suomen nuorisotyöttömyysaste laskee alle 10 prosenttiin.

Alhaiseen tilastolukemaan ei kuitenkaan ole syytä tuudittautua. Opiskelijoidenkin kesä- ja osa-aikatyöllistymisen tarve on todellinen, jotta on mahdollista kattaa elinkustannukset ja hankkia tärkeää työkokemusta. Positiivista toki on, että suuri osa nuorista opiskelee ja on siten kiinni yhteiskunnan toiminnoissa aikana, jolloin työtä on vaikeaa saada.

Vainio kannattaa korkeakoulujen sisäänottomäärien nostamista. Hän uskoo, ettei talouden laskusuhdanne jatku ikuisesti. Työpaikkojen ollessa kiven alla nuoret voivat kerryttää itselleen laaja-alaista kokemusta opintojensa kautta.

Kun talous saadaan nousuun, syntyy lisää työpaikkoja ja Suomella on reservissään osaajia, joiden avulla kehittää talouttaan. Nuorten odotteluaika on hyödynnetty taitojen kehittämiseen sen sijaan, että ote yhteiskunnasta lipeäisi tekemisen puutteessa.

EU:n virkamiehet uskovat, että alle 25-vuotiaiden työttömyys saadaan laskuun kahden vuoden kuluessa.

Vainiokin näkee positiivisen kehityksen mahdollisena.

”Jos nykyinen leikkauksiin perustuva ja rahamarkkinoiden etua ajava politiikka jatkuu, en usko, että tilanne kääntyy. Jos puolestaan mennään uuteen kasvuun tähtäävään politiikkaan, on tilanteen korjautuminen mahdollista.”

Jatkuvat huonot uutiset irtisanomisista, työttömyystilastoista ja toivottomasta taloustilanteesta lannistavat.

”Niistä huolimatta pitää ryhtyä toimeen, tehdä töitä ja kääntää Euroopan suunta. Uskoa siihen, että jo viiden vuoden päästä tilanne voi näyttää toiselta.”

Taustatyö: Rosa Ala-Aho, Aura Pursiainen

EU-vaaliteemainen artikkelisarja on tehty osana Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen järjestämää aikakauslehtityön kurssia.

Vuoden 2014 europarlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25. toukokuuta 2014.