Supernaiivi perustuu norjalaisen kirjailijan ja käsikirjoittajan Erlend Loen vuonna 1996 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Siinä nimeämätön nuori mies sulkeutuu kuukaudeksi veljensä asuntoon kärvistelemään eksistentialistisen kriisin kourissa. Ympäröivän maailman ahdistavuus ilmenee miehen suhteessa vanhempiin ja isoveljeen, suhteellisuusteoriaan, kosmologiaan ja tulevaisuuden uranäkymiin sekä tyttöystävän kaipuussa.

Päähenkilöllä on suuri sisäinen tarve esittää lapsekkaan naiiveja peruskysymyksiä. Hän yrittää urhoollisesti nostaa itsensä ylös suosta tekemällä elämästään ilmeisen merkityksettömiä listauksia ja omistautumalla klassisen lasten hakka-lelun terapeuttiseen naputteluun. Ne osoittautuvat vähemmän hyödylliseksi kuin naapurin esikouluikäisen Børren aidosti elämänmakuinen mentorointi.

Tiina Lymin Ryhmäteatteriin ohjaama esitys kulkee sulavasti ja on yhtä aikaa viihdyttävä ja liikuttava. Hiukset pörrössä maailmantuskaansa poteva nimetön päähenkilö (Ylermi Rajamaa) ja yhteensä pariakymmentä roolia esittävä heiluva muu ensemble (Minna Suuronen, Robin Svartström ja Anna-Riikka Rajanen) saavat aikaan ketterän keitoksen.

Aivan aseistariisuvan riemukas on Svartsrömin tulkinta 6-vuotiaan Børren avoimen innostuneesta maailmasuhteesta.

Melkein jokaisen roolin kohdalla on kiusaus kuvitella, miten Lymi on mahtanut itse imitoida hahmoa harjoituksissa.

Vauhdikasta dialogia vaivaa hieman, että voimasanojen käyttö on karannut käsistä. Arkipuheen elementteinä ne kuuluvat asiaan, mutta kirosanojen ryöstöviljely jokaisessa jännitteen kohoamisen hetkessä vaikuttaa ylitehostamiselta.

Esityksen suurimpana puutteena voi pitää sitä, että Supernaiivin pohjimmainen väre, yksin maailmassa olemisen tuska, hiukan katoaa iloisen komediamelskeen alle. Olennainen tragedian taso jää liian heikoksi.

Kaikkia tämä ei varmasti haittaa. Seurassani ollut 13-vuotias Ilja viihtyi esityksessä erinomaisesti ja vaati antamaan sille ”vähintään neljä tähteä”. Ehkä valittu kepeän komediallinen lähestymiskulma on juuri nuorten mielestä aivan erityisen sattuva tapa lähestyä elämän naiivieja peruskysymyksiä.

Tiina Lymi: Supernaiivi. Esitykset 20.12. asti. Kolme tähteä.