Taidekuraattori Ahmed Al-Nawas ja kuvataiteilija Aino Korvensyrjä ovat kiinnittäneet huomiota Rauman taidemuseon järjestämän Rauma Biennale Balticum -näyttelyn (14.6.–14.9.2014) julisteeseen ja kutsukorttiin artikkelissaan Musta iho, valkoinen naamio. Kuvia koskeva keskustelu sai alkunsa näyttelyn yhteydessä järjestetyssä Migrating Art Academies -laboratoriossa (11.–18.6.2014), johon osallistui näyttelyn taiteilijoita ja varta vasten kutsuttuja taiteen asiantuntijoita ja kuraattoreita.

Kasino Creative Studion suunnittelemaan näyttelyn graafiseen ilmeeseen kuuluu kolme erilaista julistetta, jotka kukin tuovat esiin näyttelyn teemaa Rikospaikka, Crime Scene. Al-Nawas ja Korvensyrjä käsittelevät yhtä julisteista sekä näyttelyn kutsukorttia. Artikkelissa käsitellyissä kuva-aiheissa esiintyy musta naishahmo.

Kuva-analyysin ohella artikkeli sisältää virheellisiä väittämiä, joiden katsomme vaativan korjausta. Artikkeli on samaan aikaan postkolonialistinen kuva-analyysi ja instituutiokriittinen kannanotto. Kuva-analyysia taustoittamaan rakennetun instituutiokriittisen tapahtumakuvauksen perustelut ovat fragmentaarisia, eivätkä perustu kaikilta osin tosiasioihin.

Täysin paikkansapitämätön on väite, että suunnittelijat olisivat saaneet täyden vapauden, koska museolla ei ollut varaa maksaa työstä suunnittelutoimisto pyytämää summaa. Näyttelyn graafisella suunnittelijalla on yleensä vapaat kädet, mutta – toisin kuin taiteilijoiden ja kriittisen laboratorion kohdalla – lopputulosta työstetään usein pitkäänkin, kunnes se on tilaajan toivomuksen mukainen. Kasino Creative Studion suunnittelema visuaalinen ilme vastaa kuraattoriryhmän ja taidemuseon näkemyksiä korkeatasoisesta työstä. Emme myöskään allekirjoita väitettä, että tässä olisi haettu raflaavaa mainoskampanjaa, ja kirjoittajien tulkinnat näyttelyn ja työpajan kapitalistisesta realismista ovat liioiteltuja.

Kasino Creative Studiolle annettiin ilmaisunvapaus luovaan suunnitteluun yhtä lailla kuin näyttelyn taiteilijoille ja laboratorion osallistujillekin. Visuaalinen ilme ei ole vähempiarvoisempi tai rajatumpi ilmaisumuoto kuin näyttelyssä olevat taideteokset. Myös graafisen ilmeen merkitykset voivat olla, ja erityisesti tässä tapauksessa ovat, tulkittavissa hyvin monin tavoin. Taidemuseo ei anna yksiselitteisiä tulkintahorisontteja taiteelle vaan jokainen on vapaa tulkintoihin omista lähtökohdistaan. Al-Nawas ja Korvensyrjä ovat toteuttaneet tätä vapautta. Joku toinen taas on kokenut visuaalisen ilmeen kannanottona kahdensadan nigerialaisen koulutytön sieppaukseen. Kolmannelle kuva-aihe nostaa kipeästi esiin naisten ja tyttöjen epätasa-arvoisen aseman lähes kaikkialla maailmassa. Ehkä on niin, että Al-Nawasin ja Korvensyrjän mukaan graafinen suunnittelu ei ole oikea media näin vakavien aiheiden käsittelyyn.

Haluamme siis tuoda esille, että Kasino Creative Studion suunnittelemat kuvat voi tulkita muillakin kuin Al-Nawasin ja Korvensyrjän esittämällä tavalla – mikä on syynä julisteiden hyväksymiseksi osaksi näyttelyn visuaalista ilmettä. Näitä tulkintamahdollisuuksia käytiin syvällisesti läpi laboratorion aikana. Kriittisyys ja representaation politiikka ovat tärkeitä asioita, erityisesti niiden liittyessä vähemmistöjen kohtaamaan syrjintään ja hyväksikäyttöön. Siksi suhtaudumme kritiikkiin vakavasti.

Artikkelin toinen osa luo tapahtumille narratiivin. Kirjoittajat viittaavat kuraattoriryhmän jäsenen Facebook-seinällä käytyihin keskusteluihin. Lainauksissa keskusteluja on tulkittu väärin. Lainaukset alkuperäisten lähteiden rinnalla on esitetty Voiman toimitukselle. Muun muassa tämän vuoksi Al-Nawasin ja Korvensyrjän tekstin kokonaiskuva on fiktiivinen, ja tuo esille vain satunnaisia yksityiskohtia tapahtumien kulusta. Narratiiviin sopimattomia keskusteluja on jätetty käyttämättä, ja valitut on tarkoitushakuisesti yli- tai väärin tulkittu.

Laboratorion konseptiin kuului reflektoivan tekstin kirjoittaminen jälkikäteen. Al-Nawas ja Korvensyrjä kuitenkin julkaisivat tekstinsä ennen sen jakamista laboratorion koordinaattorin ja muiden osallistujien kanssa. Artikkelissa nimellä mainituille henkilöille eikä laboratorion koordinaattorille tarjottu mahdollisuutta lukea tekstiä ja korjata siinä olevia virheitä ennen julkaisua. Teksti myös julkaistiin ensin suomen kielellä, jota laboratorion koordinaattori ei puhu.

Kirjoittajien mukaan julistekampanja on ristiriidassa näyttelyn temaattisten tavoitteiden kanssa. Näyttelyn verkkosivulla teemaa hahmotellaan muun muassa näin: ”Näyttely Rikospaikka – Crime Scene tuo esiin rikoksen, väkivallan ja vallankäytön ilmiöitä” ja ”Taiteilijat nostavat esiin yhteiskunnassamme esiintyviä epäkohtia, traumoja ja marginaali-ilmiöitä tai ympäristöön kohdistuvaa väärinkäyttöä.” Juuri tätä käsitellyt kuvat edustavat. Se, nähdäänkö kuva rasistisena stereotyyppinä vai kriittisenä kommenttina on tulkinta, johon katsojalla on vapaus.

Al-Nawas ja Korvensyrjä tuovat esille, ettei näyttelyssä ollut yhtään mustaa taiteilijaa. Rauman taidemuseo ei valitse näyttelyihinsä taiteilijoita ihonvärin perusteella. Esillä olleet teokset ja oheisohjelma toivat esille näyttelytekstissä mainitut teemat sananvapaudesta ja siirtolaisten oikeuksista sekä sivusivat paikallista rakenteellista rasismia ja pohjoismaista kolonialismia.

Ymmärrämme, että syrjintä, hyväksikäyttö ja alistaminen ovat monimuotoisia ja kerrostuneita sosiaalisia prosesseja. Rasismia ei voi rajata tiettyyn ihmisryhmään, mutta monet sen väkivaltaiset ja radikaalit muodot perustuvat nimenomaan ihmisryhmien profilointiin. Olemme myös tietoisia siitä, ettei kaikkiin vähemmistöihin kohdistuva väkivalta ole samanmuotoista, eikä vähemmistöjä tulisi siis rajata homogeenisiksi kategorioiksi. Sanoudumme kirjoittajien tavoin irti rasistisista ja seksististä kuvista ihmisryhmien kehystyksinä ja yhteiskunnallisina valtasuhteina.

Emme halua neutralisoida julisteisiin ja kutsukorttiin kohdistunutta kritiikkiä ja pahoittelemme, etteivät kaikki työryhmän jäsenet laboratorion koordinaattoria lukuun ottamatta ottaneet osaa Raumalla käytyihin keskusteluihin kirjoittajien toivomalla tavalla. Kuraattoreille ei kuitenkaan esitetty selkeää pyyntöä osallistua keskusteluun, kuten Al-Nawas ja Korvensyrjä väittävät. Näyttelyn graafiseen ilmeeseen kohdistuva kritiikki tuli esiin vasta juuri ennen avajaisia, jolloin tilanteeseen ei enää ollut mahdollista reagoida. Resurssit näyttelyn viimeistelyvaiheessa olivat hyvin rajalliset. Tämä tilanne ja äärimmäisen kiireinen aikataulu oli museon taholta täysin tiedossa jo etukäteen. Silti haluttiin kaikin tavoin luoda mahdollisuus uudenlaiselle työskentelylle, joka perustui osallistujien keskinäiseen vuorovaikutukseen näyttelyn aihepiirin puitteissa. Laboratorioon kutsutuille osallistujille annettiin poikkeuksellisen luottamuksellinen ja autonominen asema oman kontribuution luomiseen sekä mahdollisuus työskennellä museossa itsenäisesti keskellä hektisintä näyttelyn viimeistelyvaihetta.

Arvostamme rakentavaa kritiikkiä, horisontaalisia työskentelytapoja, yhteistyötä sekä kollegiaalista solidaarisuutta. Kritiikki on opettanut Rauman taidemuseolle avoimen dialogin merkityksestä. Koemme, että dialogin puute on syynä moniin Al-Nawasin ja Korvensyrjän esittämiin ongelmiin. Kirjoittajat ovat kuitenkin itse kieltäytyneet avoimesta vuoropuhelusta julkaisemalla tekstin ilman vastavuoroisuutta laboratorion osanottajien tai näyttelyn kuraattorien kanssa. Toivomme, että jatkossa entistä paremman kommunikaation avulla voimme välttää tämänkaltaiset väärinkäsitykset tulevissa projekteissamme.

Rauma Biennale Balticumin kuraattorityöryhmä:

Janne Koski intendentti, Rauman taidemuseo

Henna Paunu kokoelmaintendentti, EMMA Espoon modernin taiteen museo (18.8.2014 asti: amanuenssi, Rauman taidemuseo)

Laura Kokkonen kuraattori ja taidehistorioitsija

Gerardo Montes de Oca Valadez taiteilija, laboratorion projektikoordinaattori