Tilaa hallitsevat lintujen huudot. Taustalla piiskaavat aallot, jotka rytmittävät maisemaa kirkunan antaessa tilaa roiskeille ja moottoriveneen pauhulle.

Välillä kuulija herpaantuu katsomaan ikkunasta, tulevatko äänet viereiseltä Hämeentieltä, joka osoittautuu sillä hetkellä autottomaksi. Ajan kuluessa moottorien äänet hiljenevät jättäen äänimaisemaan jäljelle meren kohinan ja vaimean, norjankielisen keskustelun, jonka rikkovat vain satunnaiset lintujen äänet.

Äänet tulevat Elin Øyen Visterin dokumentaarisesta, Norjan saaristossa äänitetystä teoksesta Soundscape Røst 4. Teos on kuultavissa galleria Vuorikaiussa, joka on avattu maaliskuun alussa Helsingin Arabiassa sijaitsevaan asukas- ja kulttuuritalo Bokvillaniin.

Galleria keskittyy luuppaaviin ja generatiivisiin äänitaideteoksiin, joilla ei ole selkeästi määriteltyä alkua tai loppua – galleriaan voi tulla haluamanaan hetkenä ja viipyä itselleen sopivan ajan.

Vuorikaiun on perustanut helsinkiläinen äänitaiteilija ja muusikko Lauri Wuolio. Äänigallerioiden kenttä on kapea, ja Suomen tiettävästi ainoa vakituinen galleria on ollut Helsingissä sijaitseva Akusmata.

Wuolion suhtautuminen äänitaiteeseen on laaja, eikä musiikin ja äänitaiteen välille ole Vuorikaiussa tehty selkeää erottelua. Galleriassa tulee olemaan niin musiikillista, kokeellista kuin dokumentaaristakin aineistoa.

“Tärkein kriteeri teosten valinnassa oli se, että teoksen rakenne ei ole lineaarinen. Tilaan voi tulla minä hetkenä hyvänsä, eikä ole teoksen kuuntelemisen kannalta väärää aikaa astua sisään.”

Lisäksi olennaiseksi tekijäksi nousee se, että teokset saavat kuuntelemaan, uppoutumaan äänimaisemaan.

“Olen pyrkinyt valitsemaan teokset niin, että ne kiinnostaisivat ihmisiä riippumatta siitä, mikä on heidän äänitaiteen tuntemuksensa”, Wuolio kertoo.

“Tämän vuoksi halusin alkuun nimenomaan Elinin teoksen. Sen pohja on syvällä akustisessa ekologiassa, mutta toisaalta tämähän on kuin kuuntelisi jonkun saaristoon sijoittuvan Suomi-elokuvan soundtrackiä, laineiden liplatusta ja kirkuvia lokkeja.”

Akustisella ekologialla Wuolio tarkoittaa äänitaidetta, joka tutkii ääniympäristön vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin.

Gallerian perustamisen syitä kysyttäessä nousee esille, että Vuorikaiku ei niinkään ole äänigalleria, vaan kuunteluhuone. Äänigalleria valikoitui termiksi selkeydensä vuoksi.

“Täällä ei esitetä äänitaidetta, vaan tänne tullaan kuuntelemaan”, Wuolio sanoo.

Tarve kuuntelun korostamiselle tuleekin kulttuurimme yksipuolisesta aistien kuormittamisesta.

“Äänitaiteella on taidemuotona potentiaalia kulttuurimme visuaalisuuden vuoksi. Kaikki paikat ovat niin täynnä kuvia, että olemme ehdollistuneita näkemään kuvia sielläkin, missä niitä ei ole”, Wuolio selittää.

“Esimerkiksi maiseman nähdessämme tulee usein ‘Instagram-hetki’, sen sijaan että antaisimme vain katseen unohtua siihen”.

Vuorikaiku ei pyrikään tuomaan esille äänitaidetta, vaan kuuntelua ja sen roolia.

“Gallerian ajatuksena on olohuonemaisuus – olohuoneessa ihmiset istuvat sohvalla ja tuijottavat telkkaria, kun he haluavat rentoutua. Mutta silloinkin he ovat silmän armoilla. Uskon, että kuunteleminen on usein rentoutumisen kannalta parempi vaihtoehto”, Wuolio sanoo.

Tässä onkin onnistuttu. Galleria on minimalistinen ja pääroolissa on tilan täyttävä ääni – noin kymmenen neliön huoneessa on ikkunan lisäksi vain kulmiin asennetut neljä kaiutinta ja muutama jakkara, jotka ovat Wuolion mukaan väliaikaisratkaisu mukavampia istuimia odotellessa.

Äänen rooli tulevaisuudessa tulee esimerkiksi väestönkasvun myötä muuttumaan, ja kaupunkien äänisuunnitteluun kiinnitetään koko ajan enenevissä määrin huomiota.

“Hiljaisuudesta on tulossa luksustuote. Nousee kysymys, kenellä on tulevaisuudessa varaa hiljaisuuteen?”

Tämän vuoksi tarvitaan äänigalleriaa. Täällä tuodaan taiteen keinoin tuodaan esille, millä tavalla ääni mahdollisesti vaikuttaa meihin ja antaa merkityksiä.

Äänigalleria Vuorikaiku Helsingissä, Hämeenkatu 125, 2 krs. Ma 10–18, to 12–18 & su 14–19.