Kambodžassa on aiemminkin nähty kovia otteita mielenosoittajia kohtaan, mutta monet järkyttyivät, kun poliisin päätti tammikuun mielenosoituksissa suunnata rynnäkkökiväärit väkijoukkoon.

Verenvuodatus säikäytti myös kansainväliset vaatejätit, kuten Adidaksen ja H&M:n, jotka hallinnolle suunnatussa avoimessa kirjeessään uhkasivat vetää toimintonsa maasta, mikäli verenvuodatusta ei tutkita perusteellisesti.

Tammikuun mielenosoitus oli osa protestien jatkumoa, joka alkoi syksyllä 2013 pidetyistä parlamenttivaaleista. Hun Senin johtama Kambodžan kansanpuolue julistautui vaalien voittajaksi. Oppositiopuolue Kambodžan kansallinen pelastuspuolue (CNRP) haastoi tuloksen syyttäen Seniä äänten manipuloinnista. Viikkoa myöhemmin kadut täyttyivät uusia vaaleja vaativista mielenosoittajista.

Opposition nokkamiehenä toimii Sam Rainsy, Ranskassa koulutuksensa saanut taloustieteiden tohtori, joka on Kambodžan oppositioliikkeen veteraani. Vuonna 1997 Rainsy oli kranaatti-iskun kohteena, josta hän selvisi vain nipin napin hengissä. Rainsy pakeni maasta ja asettui Pariisiin. Kambodžassa Rainsy tuomittiin poissaolevana pitkiin vankeusrangaistuksiin, joita ihmisoikeusjärjestöt pitävät puhtaasti poliittisina. Kambodžan kuningas päätti armahtaa Rainsyn kesällä 2013, minkä jälkeen tämä palasi kotimaahansa ja alkoi jälleen johtaa protestiliikettä.

Mielenosoituksia näyttäisivät ajavan pitkälti samat tekijät kuin arabikevään kansannousuja: köyhyys, hallinnon korruptio sekä työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien puute. Protestiliikkeen ytimessä on Kambodžan teollisuuden selkäranka, ahdinkoon ajetut vaatetyöläiset, jotka ovat kyllästyneet surkeisiin työoloihin ja Senin hallinnon tyhjiin lupauksiin minimipalkan nostamisesta.

Protestiin on lähtenyt myös tuhansia viime vuosien aggressiivisten maakauppojen seurauksena kotinsa menettäneitä kambodžalaisia. Vuosina 2006–2008 lähes puolet Kambodžan maa-alasta myytiin kansainvälisille sijoittajille, jotka tyhjensivät maat ja istuvat nyt ostamiensa tonttien päällä odottaen niiden hinnannousua. Vaatetyöläisille ja muille tavallisille kambodžalaisille tilanne on kestämätön. He vaativat kohtuullista palkkaa ja kattoa päänsä päälle.

Mielenosoitusten moottorina toimii Kambodžan nuoriso, joihin Senin puolueen pölyttynyt imago ei enää vetoa. Maan 14 miljoonasta asukkaasta 70 prosenttia on alle 30-vuotiaita, joista yhä useammalla on kattavan mobiiliverkon ansiosta mahdollisuus hakea tietoa valtiollisten tiedotusvälineiden sijaan sosiaalisesta mediasta.

Oppositio on reagoinut tilanteeseen ja tarjonnut nuorille mahdollisuuden purkaa tyytymättömyyttään Facebookin kautta masinoiduissa katuprotesteissa. Nuorten huolena on maan retuperällä oleva koulutusjärjestelmä ja alati kasvava nuorisotyöttömyys. He haluavat viimein äänensä kuuluviin.

Toistaiseksi mielenosoittajien vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Al-Jazeeran mukaan vaatimattoman oloinen Sen hämmästeli taannoin paikalliselle sanomalehdelle mielenosoittajien vaatimuksia: ”He vaativat minua astumaan syrjään. Mitä olen tehnyt väärin?”

Nyt 61-vuotias Sen on vannonut pysyvänsä vallassa 74-vuotiaaksi.

Vanhana sotilaana Sen on myös osannut varautua vallankaappausyrityksiin. Hän on kerännyt ympärilleen salamyhkäisen, jopa 10 000 hengen vahvuisen puolisotilaallisen henkivartioston, jonka ensisijainen tehtävä on pitää huolta Senin turvallisuudesta.

Toisin kuin useat rauhanomaisesti alkaneet arabikevään mielenosoitukset, Kambodžan protestit eivät ole vielä muuttuneet avoimeksi sodaksi mielenosoittajien ja poliisin välillä. Eräs mielenosoittajista totesi Reutersin haastattelussa: ”Nuoret eivät kaipaa vallankumousta, vaan asteittaista, väkivallatonta muutosta parempaan.”

Pian näemme, millaisena Kambodžan kevät saapuu.