Suomalaisessa arkkitehtuurissa Jussi Tiaisella on kotikenttäetu. Vastavalmistuneita rakennuksia hän on valokuvannut vuosikymmeniä. Arkkitehti Hüseyin Yanarin kansainvälinen tausta antaa ajanmukaista etäisyyttä suomalaisen arkkitehtuurin saavutuksiin. Kaksikko samoili uusimpia kirkkojamme ja yhteistyöstä syntyi näyttely Kaksi polkua hiljaisuuteen.

Tiainen ei enää miellä työtään ainoastaan dokumentoijana. Kuvaaminen on parhaimmillaan lähestymistä. Tyhjä vihkimätön tila synnyttää tunnelman, johon liittyy tietoisuus sen tulevaisuudesta, ihmisistä. Maltillisen kokoiset kuvat valottavat niin rakennusmassoja kuin yksityiskohtia. Niille Yanarin tarinat antavat kolmannen ulottuvuuden.

Yanar ei tyydy toteamaan taustaansa toisenlaiseksi. Hän opiskeli arkkitehdiksi Istanbulissa. Kaupungin melske ja kaoottisuus taustanaan hän vakuuttaa suomalaiseen todellisuuteen sisältyvän hiljaisuutta, jotain perinpohjaista. Se on osaltaan saanut hänet kotiutumaan tähän maahan.

Rauhaisin kokemus saattaisi odottaa Kärsämäen Paanukirkossa. Keskisuomalaisessa maisemassa lienee polku, joka johtaa tähän modernistisen tsasounan oloiseen rakennukseen vuodelta 2004. Sielun kaipaamaa hiljaisuuden kylpyä voi etsiä myös salvosten kuvan äärellä. Paikan päällä saattaisi kohdata tätä kirvesmiesten taidonnäytettä ihailevan turistijoukon.

Suomalaiseen hiljentymisen tilaan Yanar suhtautuu maailmankansalaisena. Hiljaisuuden kappelin Helsingin ydinkeskustassa hän kokee ympäristöstään poikkeavana universaalina paikkana. Turussa Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli saa hänen sormensa liittymään ruoteiden holviksi. Ja samassa kaikuvat mielessä minareetin huudot. Turkkilainen vene, kaikki pistää esiin terävän kuparikatteen assosiaationa. Vantaan Pyhän Laurin kappelia voi katsoa syksyn värien kehystämänä. Sisäkuvan värittömyys vie perustunnelmaan.

Jos Istanbulin laajenemisessa on sekasortoisia piirteitä, löytyy sieltä myös rakennustaiteen ihailtuja kohteita kuten Hagia Sofia. Siellä Yanar tapasi arkkitehti Juha Leiviskän, joka vieraili luennoimassa Sinanin taidekorkeakoulussa. Yanar ihailee Leiviskän töitä ja antaa arvoa hänen asenteelleen, viivalleen, joka ei ole taipunut globaaliin keikarointiin.

Bulkkibetonin ja ontelolaattojen aikakaudella kirkko antaa mahdollisuuksia persoonallisiin ratkaisuihin kuten puurakentamisen elvyttämiseen. Materiaalien monisävyinen käsittely muuntelee hartauden ja korkeuden perinnettä. Taivaan valosta ja maallisesta hiljaisuudesta Tiainen ja Yanar muotoilevat keveän ja hienopiirteisen tuulahduksen raskaan museorakennuksen suojassa.

Jussi Tiainen ja Hüseyin Yanar ovat aiemmin julkaisseet kirjan Muotokuvia – Luonnoksia suomalaisesta arkkitehtuurista ja taiteesta.

Kaksi polkua hiljaisuuteen. Tulkintoja suomalaisista nykykirkoista, näyttely 1.6. asti Suomen arkkitehtuurimuseossa, Kasarmikatu 24, Helsinki. www.mfa.fi.