Suomen hallitus päätti kehysriihessä irrottaa Valtion eläkerahastosta (VER) 500 miljoonaa euroa vuosina 2014–2015 (Uusi Suomi ja Arvopaperi 26.3.). Eläkerahojen tulouttaminen on osa 1,9 miljardin euron ohjelmaa, jonka tarkoituksena on taittaa valtion velkaantumista omistusten myymisellä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkijalle Tarmo Valkoselle päätös ei tullut yllätyksenä.

”Poliitikot ovat käyttäneet Valtion eläkerahastoa suhdannerahastona koko sen 20-vuotisen olemassaolon ajan”, Valkonen sanoo.

VER on reilun 16 miljardin euron puskurirahasto, jota käytetään valtion työntekijöiltä kerättävien eläkemaksujen hillitsemiseen.

Koska valtion työntekijöiden palkat ja siten myös heidän eläkemaksunsa maksetaan verorahoilla, VERin tehtävänä on toimia eräänlaisena vipurahastona: sen sijaan, että valtio keräisi kaikki eläkkeiden maksuun tarvitsemansa rahat verottamalla, sen kannattaa ottaa halpaa lainaa markkinoilta ja sijoittaa se VERin kautta eteenpäin.

Jos VERin sijoitusten tuotto ylittää koron, jota Suomi joutuu ottamastaan valtionvelasta maksamaan, hallituksen ei pitkällä aikavälillä tarvitse kerätä niin paljon veroja valtion työntekijöiden eläkkeiden maksamiseen.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana näin on myös käynyt.

Jotta poliitikot eivät voisi joka vuosi tulouttaa VERistä valtiolle haluamaansa rahasummaa ja kuluttaa rahastoa turhaan, sen käyttö on määritelty laissa tarkkaan. Valtio voi vuosittain tulouttaa VERistä enintään 40 prosenttia siitä summasta, jonka se käyttää kyseisen vuoden eläkkeiden maksuun.

Vuonna 2013 valtion eläkemenot olivat 4,2 miljardia, joten se tuloutti VERistä noin 1,7 miljardia euroa.

Koska hallitus haluaa irrottaa rahastosta nopeasti 500 miljoonaa euroa suunniteltua enemmän, se joutuu muuttamaan lakia.

Etlan Tarmo Valkonen ei pidä järkevänä sitä, että poliitikot käyttävät VERiä suhdannerahastona, mutta ymmärtää hallituksen tämänkertaisen päätöksen.

”Velkaantuminen on päätetty taltuttaa, ja tämä on parempi tapa kuin leikkaaminen tai verojen nostaminen.”

Valkosen mukaan velkaantumisen hillitseminen on järkevää, koska Suomen valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen lähestyy 60 prosenttia, eli EU:n asettamaa kriisirajaa. Rajan rikkoutuminen voi johtaa siihen, että Suomi joutuu uutta velkaa ottaessaan maksamaan aiempaa kovempaa korkoa.

Eläkejärjestelmiä tutkiva yliopistonlehtori Ville-Pekka Sorsa ei puolestaan hallituksen päätöstä ymmärrä.

”Se on järjetön”, Sorsa toteaa.

Hänen mukaansa päätöksessä on ristiriita: valtio myy omistuksiaan, jotta se saisi tulevaisuudessakin halpaa velkaa markkinoilta, mutta samanaikaisesti hallitus haluaa vähentää velan määrää.

”Mitä väliä velan hinnalla on, jos sitä ei edes aiota ottaa?”

Sorsan mukaan valtion velan ja bruttokansantuotteen suhde on toissijainen mittari, ja EU:n asettamaa 60 prosentin keinotekoista rajaa ”ei noudata kukaan muu kuin Suomi”.

Hänen mielestään on surullista, että valtio luopuu turhaan tuottavista omistuksistaan, joita se tarvitsisi tulevina vuosina, kun esimerkiksi valtion eläkemenot kasvavat kovaa vauhtia.

Suomen eläkejärjestelmää on usein kritisoitu siitä, että työmarkkinajärjestöjen hallinnoimat yksityiset eläkelaitokset, kuten Ilmarinen ja Varma, ovat demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa. Työmarkkinajärjestöt ja muut eläkealan edustajat ovat vastanneet kritiikkiin toteamalla, että poliitikkojen käsissä eläkevarat eivät olisi turvassa.

Ville-Pekka Sorsan mukaan hallituksen kehysriihessä tekemä lyhytnäköinen päätös on osoitus siitä, että pelko voi olla aiheellinen.