Pitkään hiljaiseloa viettänyt muusikko Pietari Kiviharju tunnetaan paremmin pelkkänä Pietarina. Hän teki syksyllä 2012 paluun räppilevyllä Hopeatähti, ja sen jälkeen tohinaa on riittänyt. 2013 ilmestyi Pietari & Kohtalonkauppiaiden blues-henkinen Paratiisi odottaa. Tuorein levy, Pietarin Spektaakkelin Rakkauteen on lähempänä vanhan liiton rock’n’rollia.

Levytulvaa edelsi kuitenkin kymmenen vuoden hiljaisuus. Miksi Pietari katosi kuvioista ja mitä vuosien aikana tapahtui?

Hopeatähden avausraidalla muusikko esittelee itsensä näin: Ex-hampuusi, viittä vaille matruusi.

”Olen oikeastaan aina ajautunut asioihin. En mitenkään halua hehkuttaa normaaleja päihdeongelmia, mutta niiden mukana tuli nuorempana mentyä”, Pietari kertoo rauhallisesti kotisohvallaan Helsingin Alppilassa.

Makkarin ja keittiön seiniä täyttävät melkein kattoon saakka lasten piirustukset. Olkkarin seinällä on Jari Litmasen pelipaita, joka muistuttaa Pietarin katkonaisesta pelaajaurasta raikulipoikien vitosdivarin Kurvin Vauhti -joukkueessa.

Laitapakin hommat ovat tuoneet mukanaan jatkuvia krenkkoja. Isoimmat kolhut ovat kuitenkin olleet päänsisäisiä.

”Vähitellen tuli mokattua keikkoja ja keskityttyä enemmän dokaamiseen. Ei silloin jaksa tehdä uusia biisejä tai yrittää sen enempää, ja niin se musiikki vain jäi.”

Lähdettyään musiikkikuvioista Kiviharju päätti hankkia merikokin paperit. Hän muutti Kotkaan ja meni kouluun, mutta ei koskaan valmistunut.

Viimeisen Kotkan-vuotensa kesälomalla Kiviharju tapasi lastensa tulevan äidin, ja opiskelu jäi siihen. Hänen tuorein todistuksensa on edelleen tuplatun ysiluokan päälle saatu peruskoulun päättötodistus.

Vuoden 2002 Luonnollisesti syntynyt mies -esikoislevyn syntyessä päihteillä oli iso merkitys Pietarin sanoituksissa. Tauon aikana sanoitukset hakeutuivat uusille alueille elämänmuutoksen mukana: kertosäe ”Blaadi-daadi, mä blaadaan ku Bob Marli” vaihtui Hopeatähdellä muotoon ”Laadi-daadi, pikkuvaavi”.

Kappaleella Laadi-daadi Pietari pohtii isäksi tulemistaan. Ääneen pääsevät myös hänen 7- ja 5-vuotiaat tyttärensä.

Hopeatähti oli tekijälleen tärkeä monella tasolla. Se oli paluu skeneen, mutta sen valmiiksi saaminen tarkoitti myös henkisesti suurta muutosta. Bileräppi oli vaihtunut arkiräppiin. Biisit eivät hönkäile vaaran tuntua, vaan elettyjä vuosia ja kertyneitä kilometrejä.

”Musiikki on oikeastaan ainoa asia, jossa olen koskaan ollut hyvä. En ole pärjännyt edes niissä paskaduuneissa, joissa olen onnistunut juuri ja juuri pysymään vain sen takia, että olen hauska tyyppi”, Pietari toteaa.

Nyt ei keskiössä ole blaadi vaan vaavi.

Kolmas levy, Pietarin ja Kohtalon kauppiaiden Paratiisi odottaa olikin jotain ihan muuta. Blues-henkinen, synkän iskelmällinen levy etenee matalalla baaribassolla.

Paratiisin pössistä kuvaa hyvin Pietarin esiintyminen vuoden 2013 Flow Festivalin ulkopuolella. Vilhonvuorenkadun väestösuojan sisäänkäynnin edessä ohitse vaeltavalle festarikansalle soitettu keikka oli freeseintä, mitä näin koko festivaalin aikana. Skeban, mikrofonin ja pienen matkavahvistimen lisäksi mukaan oli tarttunut Paratiisin julkaisseen Helmi Levyjen Arwi Lind, joka hoiteli rytmisektoria seisaaltaan virvelirummulla.

”Saatiin siitä keikasta 60 euroa Arwin kanssa jaettavaksi. Nyt tehdään parempi tili.”

Pietarin siirtymä räpistä perinnemusiikkiin oli yllättävä sulava. Hopeatähden piiloraita Yksinäinen mies löytyy myös Paratiisi odottaa -levyltä. Levyjen sanoitukset sen sijaan eroavat toisistaan merkittävästi. Hopeatähti kertoo elämästä, kun Paratiisi odottaa on täynnä kuolemaa ja menettämistä.

”Mulle on aina ollut luontevaa räpätä positiivisista asioista. Kuitenkin, kun tein positiivisia biisejä, mulla itselläni meni usein huonosti. Nyt kun vihdoinkin tuntui siltä, että menee hyvin, tuntui oikealta tehdä levy kuolemasta. Vihdoin oli varaa purkaa ne synkät tunnelmat”, Pietari pohtii.

Tällä videolla ollaan melko kaukana bileräpistä.

Vuonna 2014 ilmestynyt Spektaakkeli räjäytti pankin ja toi toimeliaalle muusikolle näkyvyyttä ja radiosoittoa. Jokunen levykin meni kaupaksi. Rokki-iskelmä rullaa hyvin ja sanoitukset uppoavat kansaan.

Suosio toi muassaan myös kutsun esiintymään Flow’ssa, mikä ilahduttaa artistia.

”Nyt tuntuu hyvältä”, muusikko itse kuvaa tuntojaan.

”Aiemmin tykkäsin omista keikoistani, koska oli niin rauhallista. Nykyään taas on mukavaa, kun on meininkiä. Sopeudun kyllä tähän.”

Spektaakkelille on pian luvassa myös jatkoa.

”Heti Flow’n jälkeen sulkeudumme viikoksi Sipoon korpeen mökkistudioon äänittämään seuraavaa albumia.”

Pum. Tässä se pankki räjähtää.

Musiikillisesti Pietarin paluusta on tehnyt erityisen ilahduttavaa juuri poukkoilu genrestä toiseen. Vaikka kaikki levyt ovat olleet hyvin omankuuloisiaan, ne ovat olleet myös leimallisesti Pietaria. Vastaavaa ennakkoluulottomuutta soisi kohtaavansa mahdollisimman usein.

Spektaakkelin menestys saattaa herättää pelon genreloikkimisen lopusta: moni taiteilija pitäytyy taloudellisesti järkevimmässä muotissa sen kerran keksittyään. Tästä ei kuitenkaan kannata kantaa huolta. Pietari lupaa, että tyylilajien kirjo pysyy runsaana jatkossakin.

”Levyn lisäksi vireillä on myös punk-projekti Systema, jolta ilmestyy neljän biisin ep todennäköisesti jo tämän vuoden puolella”, Pietari vakuuttaa.

”Jukaisutahti pysyy näillä näkymin tiukkana, mutta se ei ole itsetarkoitus. Biisiä vaan tuntuu edelleen pukkaavan tasaista tahtia ja milloin minkäkinlaista.”

Nyt Pietarin ympärillä on hänen mukaansa lisäksi niin pätevät soittajat, että kaikki biisit kannattaa äänittää – ja julkaistakin.

Osa artikkelista on julkaistu Voimassa 8/2013.

Flow-festivaali 8.–10.8. flowfestival.com

Pietarin Spektaakkeli Balloon 360 Stagella sunnuntaina.