”EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tärkeimmät tavoitteet ovat päästöjen vähentäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä energiaomavaraisuuden ja -turvallisuuden vahvistaminen”, sanoo Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn (kesk). Rehn on keskustan euroehdokkaana.

Sanojen rinnalle kaivattaisiin kuitenkin enemmän tekoja. EU:n ilmasto- ja energiapaketin mukaan kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi alentua vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia ja energiatehokkuuden parantua 20 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna. Uusiutuvasti tuotetun energian osuuden pitäisi nousta 20 prosenttiin.

Lisäksi tammikuussa Euroopan komissio ehdotti alustavasti 40 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä. Rehn väittää, että uuden paketin valmistelussa on otettu oppia nykyisen järjestelmän toiminnasta ja pulmista.

”EU jatkaa edelläkävijänä ilmastopolitiikassa, mutta toteuttaa politiikkaansa aiempaa kustannustehokkaammin. Eräät eivät pidä parhaan kustannustehokkuuden hakemista ilmastopolitiikassa arvokkaana. Minä näen sen toisin. Kustannustehokkaimmat toimet ovat mitä parhain ilmastoteko”, Rehn kertoo ajatuksiaan valmisteluprosessista.

Hyvistä aikeista huolimatta EU:n linjauksia on kritisoitu nimenomaan ilmastollisesta näkökulmasta. Suunniteltuja päästövähennyksiä ei pidetä riittävinä.

Vihreiden eurovaaliehdokas, Helsingin yliopiston tutkijatohtori Harri Auvinen arvelee nykyisten suunnitelmien johtavan 4–6 asteen lämpötilannousuun. Ja kun lämpötila kohoaa, kohoavat myös äärimmäisistä sääilmiöistä koituvat kustannukset.

Auvisen luonnehtiessa EU:n energiapolitiikkaa riittämättömäksi Rehn kuvaa pyrkimyksiä toisin.

”Päästöjen 40 prosentin vähennystavoite vuoteen 2030 mennessä on kunnianhimoinen, erityisesti kun samaan aikaan radikaalisti vähennämme kolmansiin maihin tehdyistä investoinneista päästökauppaan tulevien lisäoikeuksien määrää”, Rehn puolustaa komission esitystä.

Rehn väittää näin suuren päästövähennyksen olevan linjassa EU:n pitkän tähtäimen tavoitteen kanssa: vuoteen 2050 mennessä päästöjä on tarkoitus vähentää 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Liian kauas tulevaisuuteen asetetut tavoitteet eivät vakuuta vihreiden istuvaa europarlamentaarikko Satu Hassia, jonka mukaan tavoitteita ei kyetä saavuttamaan, ellei järkeviä välietappeja aseteta. Hassi ei ole tällä kertaa ehdolla eurovaaleissa.

Koska vuodeksi 2020 asetettu 20 prosentin päästövähennys on käytännössä jo saavutettu, pitäisi Hassin mukaan nyt liian lepsua tavoitetta korottaa kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Tämä poistaisi myös suuren osan päästöoikeuksien ylijäämästä ja ohjaisi yritykset tekemään tulevaisuuden kannalta järkeviä päätöksiä.

Vuodeksi 2030 kaavailtuja päästövähennystavoitteitakin pitäisi kiristää, Hassi sanoo. Suunnitellulla tahdilla vuoden 2050 tavoitteisiin ei päästä.

EU:n direktiiviin perustuvan päästökauppajärjestelmän piti tukea myönteistä ilmastokehitystä, mutta sitä on suomittu epäonnistumisesta.

Ongelmana on asetetun päästöoikeuskiintiön suuruus. Ylitarjonnan vuoksi hiilidioksiditonnin hinta on romahtanut. Hassi uskoo, että alhainen hinta suorastaan houkuttelee yrityksiä tekemään lyhytnäköisiä investointipäätöksiä

”Yrityksille luodaan houkutus investoida asioihin, joita ei sitten voidakaan hyödyntää normaalia käyttöikäänsä. Sähköntuotannossahan tätä jo tapahtuu: Suuret sähköyhtiöt ovat joutuneet kirjaamaan alas investointejaan ennen niiden normaalin käyttöajan päättymistä, koska uusiutuvan energian tuotanto kasvaa niin lujaa.”

Joulukuussa 2013 tehty niin sanottu backloading-päätös poistaa väliaikaisesti päästökauppamarkkinoilta 900 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

”Ne pitää kuitenkin palauttaa ennen vuotta 2020. Kyseessä ei siis ole kauhean tepsivä lääke”, Hassi väittää.

Hassin mukaan asetetut tavoitteet eivät ole sitä, mitä niiden pitäisi olla. Tämän voi päätellä jo siitä, että komission ehdotuksen taustaselvityksessä todetaan kahden miljardin tonnin hiilidioksidiylijäämän säilyvän päästökauppamarkkinoilla vuoteen 2030 asti.

Vihreän teknologian ja talouden mahdollisuuksiin Suomessa ja Euroopassa uskoo joka tapauksessa niin Rehn, Auvinen kuin Hassikin. Tulevaisuutta ajatellen hedelmällistä olisi keskittyä uusiutuvan energiantuotannon kehittämiseen enenevissä määrin.

”Uusiutuvaan energiaan panostaminen on ehdottomasti kannattavaa sekä ilmaston että energiaomavaraisuuden kannalta. Parempi energiaomavaraisuus parantaisi myös EU:n kauppatasetta sekä suuntaisi rahaa työllistäviin investointeihin”, lataa Rehn, joka maalailee vihreästä teknologiasta vientivalttia koko Euroopalle.

Rehn painottaa, että olisi myös tärkeää asettaa kunnianhimoiset tavoitteet bioenergialle ja uusiutuvalle energialle Suomessa. Kun EU:n tasolla liikenteen toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden käyttöön luodaan uusia kannusteita, tulisi näiden metsä- ja jätepohjaisten ratkaisujen pääsyä markkinoille kansallisesti edistää.

Auvisen mielestä Suomessa kuuluisi keskittyä hyödyntämään puuhaketta ja -pellettiä, biokaasua, tuulivoimaa ja aurinkovoimaa. Auvinen sanookin Suomessa kasvavan tällä hetkellä talousmetsiä paljon enemmän kuin pystytään käyttämään.

Hassi puolestaan korostaa aurinkoenergian mahdollisuuksia, kun ajatellaan koko Eurooppaa.

Nyt EU:n olisikin syytä asettaa riittäviä päästörajoituksia ja käyttää muita ympäristöpoliittisia ohjauskeinoja, jotta jo olemassa oleva uusi, puhtaampi tekniikka leviäisi laajempaan käyttöön. Hassin mukaan kokemus osoittaa, että tällöin myös sen hinnat laskevat.

”1980-luvulla sanottiin, että Suomen ja Euroopan teollisuus kuolee, jos ruvetaan suitsimaan happosateita. Tätä ei tapahtunut, vaikka noista päivistä on happo- ja rikkidioksidipäästöjä alennettu 90 prosenttia. Samaten sanottiin, että jos jääkaapeista ja suihkepulloista pitää kieltää freonit, se tarkoittaa teollisen yhteiskunnan loppua. Ei tarkoittanut.”

”Aina jotkin alat pienenevät, mutta tulee uusia, jotka kasvavat. Suomessa cleantech eli ympäristötekniikka on liikevaihdoltaan jo isompi bisnes kuin metsäteollisuus”, Hassi sanoo.

EU-vaaliteemainen artikkelisarja on tehty osana Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen järjestämää aikakauslehtityön kurssia.

Vuoden 2014 europarlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25. toukokuuta 2014. Ennakkoäänestys Suomessa 14.–20.5., ulkomailla 14.–17.5.