Vastoin oletuksia koe-eläinten määrä EU:ssa, tai edes Suomessa ei ole vähentynyt, vaan päinvastoin kasvanut. Tuorein tarkka tilastotieto on peräisin vuodelta 2012, jolloin suomalaisissa koe-eläinlaitoksissa käytettiin 180 000 yksilöä. Näiden varsinaisten koe-eläinten lisäksi koe-eläimiksi voidaan lukea myös ne laitoksissa olevat eläimet, joita esimerkiksi tapetaan kudosnäytteitä varten tai käytetään siitoseläiminä ylläpitämässä geenimanipuloitua eläinkantaa.

Geenimanipuloidulla eläinkannalla tarkoitetaan esimerkiksi hiirikantaa, joka on jalostettu erityisen alttiiksi syöpäkasvaimille, erityisen pelokkaaksi tai erityisen aggressiiviseksi. Tällöin erilaisten sairauksien tutkiminen tai käyttäytymiskokeet tulevat mahdollisiksi.

”Geenimuuntelusta saattaa aiheutua eläimelle haittaa, koska geenimuunnos tuottaa sairauden tai estää lajityypillistä käytöstä, kuten hiirien ja rottien sosiaalisuutta. Elävissä eläimissä ylläpidetään myös viruskantoja, joita halutaan potentiaalisesti tutkia”, kertoo eläinsuojelujärjestö Animalian koe-eläinvastaava Marianna Lammi.

Kun yhteen lasketaan varsinaiset koe-eläimet, sekä muut laitoksissa olevat yksilöt, suomalaisissa laitoksissa käytetään vuosittain 300 000–400 000 eläintä. Kokeiden jälkeen eläimet lopetetaan.

Kosmetiikkadirektiivin voimaantulon jälkeen eläinkokeiden ajatellaan keskittyvän lähinnä lääketeollisuuteen ja olevan näin välttämättömiä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä eläinkokeille on olemassa jopa tarkempia ja paremmin toimivia vaihtoehtoja. Niitä ei kuitenkaan EU-direktiivistä huolimatta rahoiteta tarpeeksi mittavasti, että ne voisivat kasvaa.

Animalian mukaan eläinkokeettomat tutkimusmenetelmät voisivat olla jopa Suomen seuraava vientivaltti. Aiheessa edelläkävijänä toimii nimittäin tamperelainen jo vuonna 2008 perustettu vaihtoehtomenetelmäkeskus FICAM (Finnish Centre for Alternative Methods), jonka tutkimus perustuu ihmisperäisiin soluihin, mikä on huomattavasti eläinperäisiä soluja luotettavampi tutkimusmenetelmä.

”Eläinkokeet eivät välttämättä mallinna oleellisia haittatapahtumia”, dosentti Tuula Heinonen FICAM:ilta kertoo.

”Kemikaalien turvallisuus joudutaan tutkimaan pääasiassa eläinkokeilla, vaikka tiedetäänkin että ihmisen ja eläimen biologia on niin erilainen, että tarkkaa tietoa ei aina saada. Syynä on se, että validoituja eläinkokeettomia menetelmiä on liian vähän.”

FICAM tekee tutkimusta ihmisperäisillä elin- ja kudosmalleilla. Tällä tavalla vältetään biologian erilaisuuden tuomat ongelmat, mutta myös koemenetelmän vastustajilla on sanottavansa.

”Yleensähän vastustajat käyttävät argumenttinaan sitä, että näistä koemenetelmistä puuttuu koko kehon tuomat vaikutukset. Yksittäisessä moduulissa ei välttämättä oteta huomioon verenkiertoa, hermostoa tai hormonitoimintaa. Kuitenkin koko kehon vaikutus kudos- ja elinmallitesteissä tutkitaan moduleina ja tieto yhdistellään”, Heinonen kuvailee.

Ajatukseen siitä, että eläinkokeettomista menetelmistä voisi tulla Suomelle jopa vientivaltti Heinonen yhtyy, mutta toteaa että panoksia on lisättävä. Muuten muut ehtivät edelle.

”Tässä on ehdottomasti mahdollisuuksia, sillä meidänkin yksi pieni keskuksemme on jo kansainvälisesti huomattu ja muun muassa EU-komissio käyttää meidän asiantuntijoitamme ja teemme yhteistutkimusta USA:n kemikaaliviraston kanssa. Esimerkiksi Ruotsiin perustettiin vastaavanlainen keskus vasta viime vuonna. Se tosin sai heti alkuun neljä kertaa suuremman rahoituksen kuin me.”

Vaihtoehtomenetelmien kehittäminen toimii Suomessa hyvin myös vallitsevan arvomaailman takia. Osassa Euroopan maista asiat ovat toisin, kun esimerkiksi katolinen kirkko suhtautuu ihmiskudosten käyttöön epäluuloisesti.

Heinosen mukaan vaihtoehtomenetelmillä on mahdollista korvata eläinkokeet kokonaan. Hyvältä vaikuttava alku on jo saatu, kun silmää tai ihoa syövyttäviä aineita ei saa enää eläimillä testata. Hänen mukaansa on mahdollista, että kymmenen vuoden kuluttua eläinkokeita tehdään huomattavasti vähemmän ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua ei enää lainkaan. Kehitys on kuitenkin kiinni rahasta.

”Rahoitusta saamme vain murto-osan siitä, mitä eläinkokeet saavat. Tämä on melko erikoista, sillä esimerkiksi USA:n ja Euroopan lääkeviranomaiset toivovat lisää ihmissolupohjaisia menetelmiä.”

Konkreettisen hyödyn määrä jää usein koe-eläintutkimuksissa kyseenalaiseksi. Tilastojen mukaan lääkekehityksen onnistumistodennäköisyys on laskenut kahdeksaan prosenttiin, kun eläimissä turvalliset ja tehokkaat lääkkeet kaatuvat ihmiskokeisiin. Hyväksytyistäkin lääkkeistä osa joudutaan vetämään pois markkinoilta myöhemmin, kun vasta käytössä huomataan vaarallisia sivuvaikutuksia tai tehottomuutta.

”Eläinkokeilla voidaan saada aikaan paljon harhaan johtavaa ja jopa turhaa tietoa. Ihmissoluihin pohjautuvat vaihtoehtomenetelmät ovat niin sanotusti parempaa tiedettä”, Heinonen toteaa.

Animalia toteuttaa kevään ja kesän aikana kampanjan, joka haluaa tuoda suomalaiset eläinkokeet jälleen ihmisten tietoon ja puheenaiheeksi, sekä kääntää koe-eläinten määrä pysyvästi laskuun. www.animalia.fi