ElokuvaKirjoittanut Jari Tamminen

Teräsmies pelastaa Neuvostoliitolta

Lukuaika: 3 minuuttia

Teräsmies pelastaa Neuvostoliitolta

Teksti Jari Tamminen

Kesän Hollywood-spektaakkeli Man of Steel on koreata pintaa & häpeilemätöntä propagandaa.

Kun Teräsmies syntyy Man of Steel -elokuvan alussa, avaruuslehmät ammuvat ja aurinko nousee. Teräsmies on sarjakuvista tuttu elämää suurempi hahmo, oikealta nimeltään Kal-El, joka on syntyjään Krypton-planeetalta.

Kryptonin tuhoutuessa Kal-Elin vanhemmat lähettävät hänet Maapallolle, jossa hän on nopeampi kuin luoti ja kykenee lentämään kuin lintu.

Kun elokuva päättyy, katsojille on selvinnyt, että Teräsmies itse asiassa on Jeesus Nasaretilainen. Jotta tämä ei jäisi keneltäkään huomaamatta, hän myös pyytää johdatusta papilta kohtauksessa, jossa hänet asetellaan rinnakkain kirkon lasimaalauksen Jeesuksen kanssa.

Elokuvan Jeesus-symboliikka on niin väkevää, että Yhdysvalloissa jotkut seurakunnat ovat valjastaneet sen saarnojen aiheeksi ja käännytyksen työkaluksi.

Kyseessä ei ole silkka sattuma. Leffan tuottanut Warner Bros. on tehnyt seurakunnille elokuvaan pohjautuvan valmiin rungon saarnalle nimellä Jesus: The Original Superhero.

Saarnan päätteeksi pastoria kannustetaan näyttämään seurakunnalle elokuvan traileri.

Snadisti hullua, mielestäni.

Leffan trailereissa on ollut suhteellisen eteerinen meno. Tämän ei kannata antaa huijata itseään, ryminää riittää lähes keskeytyksettä alusta loppuun.

Uskonnollisen symboliikan rinnalla kelpaa miettiä Teriksen taustaa maahanmuuttajana (tai paremminkin Maahan-muuttajana). Maahanmuuttajien ja fundamentalistien rakentamassa Amerikan ihmemaassa elokuvan tapahtumat voi tulkita viestiksi siitä, että Jessen toisen tulemisen oletetaan tapahtuvan uudella mantereella.

Elokuvan eeppisen loppuhuipennuksen jälkeensä jättämät savuavat rauniot tuovat mieleen Harmageddonin.

Militaristisen propagandan suhteen elokuva on jännittävän kaksijakoinen. Suuri ja paha vastustaja, sotilaaksi geneettisesti muokattu ja kasvatettu kryptonilainen kenraali Zod, esitetään päämäärähakuisessa suoraviivaisuudessaan silkkana pahuutena.

Lopulta kritiikki kuitenkin kohdistuu enemmän hänet kasvattaneen yhteiskunnan rakenteisiin yksilön ollessa voimaton ympärillään vellovien voimien aallokossa.

Tätä systeemikritiikkiä ei kuitenkaan vahingossakaan uloteta Yhdysvaltoihin ja maan asevoimiin. Sen sijaan omaan mahdottomuuteensa romahtaneiden Krypton-planeetan ja Neuvostoliiton väliin vedetyt yhtäläisyysmerkit tuskin ovat vahinkoja.

Man of Steelin katsojille kenraali Zodin edustaman pahuuden pohjattomuus paljastuu viimeistään kohtauksessa, jossa hänen varjojen verhoamista kasvoistaan hohkaavat silmät, nuo sielun peilit.

Kun Zod saa lämpökatseen, hänen sielunsa peileissä aukeavat magmaa pursuavat portit hornaan. Sen lisäksi, että että Zod on Neuvostoliitto, hän on myös itse vihtahousu.

Oikeastaan ensimmäinen mieleen tuleva verrokki elokuvamaailmassa Zodille löytyy Rocky IV -elokuvasta. Rockyn robottimainen neuvostovastustaja oli Dolph Lundgrenin esittämä Ivan Drago.

Hassun sattuman kautta myös Lundgrenin hahmossa oli viitteitä tuonpuoleiseen, mitäs muuta Drago tarkoittaa kuin lohikäärmettä – Ilmestyskirjan petoa.

Kryptonilaiset sotilaat ovat tahdottomia automata-klooneja, heidän ylivoimaansa vastaan nousevat yhdysvaltalaissotilaat ovat oikeamielisyyden perikuvia ja heidän sotakoneensa kaiken jauhava tuhovoima jää jotenkin inhimillisen hyväksi.

Tätä taustaa vasten ei olekaan yllättävää, että Yhdysvaltain kansalliskaarti on rakentanut elokuvan ympärille massiivisen rekrytointikampanjan.

Kampanjaan kuuluu muun muassa tahattoman hilpeä Soldier of Steel -sivusto. Kampanjasivustolla on treeniohjeita, voi pelata peliä sun muuta.

Soldier of Steel -pelin traileri

Mainoksia elokuvassa ja sen ympärillä piisaa. Leffa keräsi raporttien mukaan 160 miljoonaa dollaria tuotesijoittelu- ja mainosyhteistyörahaa. Iso kakku, eikä kannata olettaa etteikö yksikään leffassa vilahtavan tuotteen valmistaja olisi näkyvyydestä maksanut.

Myös Nokia on hypännyt Supermessiaan kelkkaan.

Jos elokuvan työryhmälle pitää kehuja jakaa, elokuva on silmiähivelevän korea ja toiminnan dynaamisuus hengästyttävää. He ovat myös onnistuneet puhaltamaan jotain uutta sarjakuvamaailman latteimpaan hahmoon.

Teräsmies on omnipotentti ja moraaliltaan nuhteeton hahmo, jonka latteudelle ei vedä vertoja mikään. Vaikka Snyderin elokuvaa ei voi ylistää moniulotteisista henkilöhahmoista, ei hänen tulkintansa Teräsmiehestä ainakaan sarjakuvakaanonin hahmoa tylsempi ole.

Propagandan lisäksi leffalle voi antaa nuhteita nyky-Hollywoodille tutusta naishahmojen puutteesta. Heitä on elokuvassa oikeastaan neljä, Teräsmiehen biologisen äidin sekä kasvatusäidin lisäksi on kenraali Zodin avustaja Faora-Ul – roolissa sopivasti Itä-Saksassa syntynyt Antje Traue – ja Daily Planet -lehden toimittaja Lois Lane.

Faora-Ul on kilari natsi, Lane eittämättä terävä, mutta toistuvasti sankarin käsivarsille vajoava pelastettava. Yksikään naisista ei oikeastaan vie tarinaa mihinkään, he lähinnä reagoivat tapahtumiin.

Man of Steel silti rullaa passelisti ja siihen on rakennettu katsojia sitouttavia, häpeilemättömän tunteisiin vetoavia koukkuja. Huolimatta muutamasta järkyttävän suuresta aukosta logiikassa se on jopa viihdyttävää katsottavaa.

Tämä tietenkin on paha asia.

Elokuvan häpeilemätön ja mittava uskonnollinen, kaupallinen sekä militaristinen propaganda joutaisi jäädä näkemättä suurelta yleisöltä. Tuskin jää, mutta toivottavasti ihmiset kuitenkin tajuavat, mitä heille syötetään.

Zach Snyder: Man of Steel. Ensi-ilta 26.6. Kaksi tähteä.