Kansainvälisen suosion saavuttanut Bassekou Kouyaté aloitti maaliskuussa 2012 uuden albuminsa äänitykset Malin pääkaupungissa Bamakossa.

Levyn synnytys on aina rankka prosessi. Puhumattakaan siitä, jos ensimmäisenä äänityspäivänä alkaa vallankaappaus. Kaduilla ammutaan ja vallan kaappaavan islamistiryhmän sharia-lain tulkinnan mukaan musiikki on saatanasta.

Soittaessa ja laulaessa saattaa menettää henkensä – tai ainakin sormensa tai kielensä, islamistit uhkailivat. Soittimia tuhottiin ja radiossa soivat vain Koraanin säkeet.

”Tilanne oli katastrofaalinen, en ole koskaan kokenut vastaavaa. Kaikki kyselivät, mitä ihmettä tapahtuu. Vallankaappaus! En voinut uskoa kuulemaani, koska olimme eläneet niin pitkään rauhassa”, kertoo ahkerasti ympäri maailmaa konsertoiva Kouyaté Berliinistä käsin.

Kouyatélla ja hänen Ngoni ba -yhtyeellään oli kaksi vaihtoehtoa: antaa periksi tai antaa mennä.

”Päätimme jatkaa. Marssin studioon ja halusin unohtaa politiikan, että minut jätetään rauhaan. Siitä kertoo kappale Ne Me Fatigue Pas. Yllättävä tilanne muutti kaiken, laulujen sanat ja albumin kannen”, Kouyaté muistelee.

Jama ko (Out Here Records) julkaistiin alkuvuodesta 2013. Albumia on ylistetty, ja siitä on tullut väkevä kannanotto rauhan puolesta. Jama ko tarkoittaa ”suuren joukon kokoontumista”.

”Yli 90 prosenttia Malin asukkaista on muslimeja, mutta islamillamme ei ole mitään tekemistä radikaalin muodon kanssa, se ei kuulu kulttuuriimme. Olemme laulaneet ylistyslauluja profeetalle satoja vuosia. Jos islamistit estävät ihmisiä tekemästä musiikkia, he repivät irti Malin sydämen”, Kouyaté kuvailee.

”Musiikillani sanon ei aseille, väkivallalle ja kahtiajaolle. Kutsun ihmisiä yhteen, rauhaan ja suvaitsevaisuuteen kaaoksen keskellä. Nauttimaan elämästä ja Malin aidosta hengestä.”

Musiikin tappaminen olisi tragedia missä tahansa saati Malissa, jonka musiikkikulttuuri on maailman upeimpia ja arvostetuimpia. Malilaisiin tähtiin lukeutuvat Salif Keita, Ali Farka Touré, Amadou & Mariam, Toumani Diabate ja Tinariwen.

Viime aikoina Malissa on alkanut taas kuulla musiikkia, kun entiset siirtomaaherrat ranskalaiset tulivat väliin. Turvassa muusikot eivät silti ole.

Bassekou Kouyaté ja monet muut muusikot ovat ryhtyneet vastarintaan, ja avuksi on tullut kansainvälisiä artisteja ja festivaaleja. Suomessa Amadou & Mariam esiintyivät heinäkuussa Pori Jazzeilla ja nyt Bassekou Kouyaté bändeineen saapuu Tampere Jazz Happeningiin.

Kouyatélle kiertue-elämä ei merkitse eroa perheestä, sillä Ngoni ba (”iso ngoni”) -bändin solisti on hänen vaimonsa, sooloartistinakin menestynyt Amy Sacko. Banjon ja kitaran edeltäjä, luuttua muistuttava ngoni on maailman vanhin kielisoitin. Neljästä eri ngonista kahta soittavat Kouyatén pojat Mamadou ja Moustafa.

”Olen onnellinen ja ylpeä siitä, että perhe soittaa yhdessä. Isänikin soitti äidin kanssa ja toivon, että pojat soittavat omien lastensa kanssa”, Kouyaté sanoo.

Malissa musiikki kulkee sukupolvelta toiselle. Jatkumosta huolehtivat griotit, perinteiset tarinankertojat ja tiedonvälittäjät, joihin myös Kouyaté kuuluu.

Kouyatéa pidetään yhtenä maailman parhaista ngoni-instrumentin taitajista.

”Opin ngonin soiton isältäni, joka oppi sen isältään. Ketju jatkuu sukupolvia. En silti jätä soittamista siihen, millaisena se minulle annettiin. Kehitän musiikkia aikamme mukaan.”

Uudet kappaleet ovat entistä rokkaavampia. Kouyaté yhdistää perinteiseen musiikkiin muun muassa rockia ja funkia.

”Lopultahan kaikki musiikki tulee Afrikasta: salsa, blues, rock…”, Kouyaté muistuttaa.

”Tampereella pääsee kuulemaan täysin uudenlaista musiikkia. Samalla voi tukea Malia.”

Bassekou Kouyaté & Ngoni ba Tampere Jazz Happeningin klubilla perjantaina 1.11.