Kolmen tähden pornoleffa

Teksti Minea Koskinen

Tänä vuonna Baltic Circle -festivaali kuljettaa katsojia bussilla Porvooseen katsomaan ja kokemaan pornoa. Tekijät haluavat tarjota katsojille tilan, jossa pornosta voi puhua kuin leffoista tai kirjoista.

Ihan ok, vähän oksettaa.

Porn of Pure Reasonista ei ainakaan heti esityksen jälkeen voi puhua kuin uusimmasta Bond-elokuvasta. Tuntuu kuin joku olisi pyytänyt asettamaan sinisen seinälle tai kääntämään mustan aukon ympäri.

Kotimatkalla kysyn bussiporukalta, millaisia tuntemuksia Porvoon pornokatselmus heissä herätti. Kuusi naista kieltäytyi vastaamasta. Eräs heistä kertoi, että “etsii vielä itseäänkin” esityksen jälkiaalloissa.

Miehille pornon maailma näyttää tutummalta, vaikka sukupuolten väliin ei voikaan vetää tiukkoja jakolinjoja. Montrealin yliopistossa tutkijaryhmä joutui vuonna 2009 luopumaan pornotutkimuksensa alkuperäisestä kysymyksenasettelusta, koska ei onnistunut löytämään kontrolliryhmää. Siis miehiä, jotka eivät ole nähneet pornoa.

Ihmiskunta kuluttaa pornoa valtavia määriä, niin myös suomalaiset. Yle uutisoi viime huhtikuussa, että tämän vuoden maaliskuun aikana suomalaiset kuluttivat pornoa 144 miljoonaa minuuttia.

Projektin taustatyö osoittautui raskaaksi tekijöille, ruotsalaistaiteilija Markus Öhrnille ja todellisuuspelien suunnittelija Pekko Koskiselle.

“Vie yllättävän paljon energiaa katsoa tällaista materiaalia tuntikausia. Se on kuin voimakkaan musiikin kuuntelua. Keho yrittää päästä tietylle intensiteetin tasolle, mutta analyyttinen katselu yrittää pitää sen kurissa”, Koskinen kertoo.

Koskinen kuvaa pornoteollisuutta kultuuriseksi jättiläiseksi. Verrattuna muihin kulttuurituotteisiin, käymme pornosta olemattoman vähän keskustelua. Pornon katsomisesta heräävät tuntemukset ovat suurelta osin mysteeri, niitä ilmeisiä lukuunottamatta.

“Meiltä puuttuu tila, jossa ihminen voi katsoa pornoa ja kysyä itseltään, mitä se minussa synnyttää ja mitä efektejä se aiheuttaa”, Koskinen selittää.

Ristiveto väärän ja halutun välillä laittaa ihmiset asemaan, jossa julkinen minä saa ylivallan. Silloin joutuu tunnustamaan pornoon liittyvät ongelmat, kuten naisten esineellistämisen.

Moni katsoo pornoa salaa tai puolisalaa, yksin ja autopilotilla. Moralismi kuuluu kiinteästi pornokeskusteluun, mutta ei sen katseluun. Jonnekin julkisen ja yksityisen väliseen tilaan Porn of Pure Reason yrittää tunkeutua. Siellä pornotuntemusten metsästäminen ja tunnistaminen on kuin fotonien jahtaamista. Asiaa ei helpota se, että katsomo on täynnä vieraita ihmisiä.

Koskinen ja Öhrn eivät halua politisoida pornoa sanomalla, miten sitä pitäisi katsoa tai olla katsomatta. Koskista kiinnostaa merkitysten ylijäämä.

“Pornossa ruumiinosat ovat merkkejä, jotka muodostavat kuvion. Kuviot painuvat jonnekin takaraivon osiin ja sanovat, että tämä on tärkeää päämäärän saavuttamiseksi. Tämän lisäksi katselussa on läsnä muita ajatuksia, joista saattaa tulla sellainen tunne, että nyt minua vedetään johonkin, jollekin matkalle.”

Esityksen yksityiskohdat jääköön tässä salaisuudeksi. Sen verran on sanottava, että tekijät ovat koostaneet näytöksen niin erilaisista palasista, ettei se vastaa kenenkään yksittäisten pornonkuluttajan lauantai-illan ohjelmistoa.

Kanadalaistutkimuksessa tehdyissä haastatteluissa kävi ilmi, että ihmiset etsivät ja kuluttavat tiukasti oman seksuaalisen makunsa mukaista pornoa. Pornon katselun ristiriitaisuus on helpompi häivyttää mielestä, kun klipit saa valita itse.

Pornossa katsoja hyväksyy toiston ja tylsän junnaavan rytmin, koska ei haluakaan miettiä merkitysten ylijäämää. Pornossa huono näytteleminen ja epärealistisuus hyväksytään kuin yhteisesti sovittuna.

Koskisen mielestä pornon katselu vertautuu urheilun katsomiseen. Molempiin akteihin katsoja samaistuu ikään kuin osallistuisi niihin itse. Hän kuvaa ilmiötä yhteisölliseksi masturbaatioksi.

“Huippu-urheilu on sellaista pornoa, jota presidenttikin saa katsoa.”

Porvoon pornokatselmuksessa ei masturboitu, siellä hämmennyttiin.

__________

Turhinta maailmassa

Fifi kysyi keskiviikon esityksessä, millaisia tuntemuksia ja ajatuksia Porn of Pure Reason herätti.

Jarkko Lehtopelto, 43: “Ensin näytetään tällainen kuvakirjo ja kun pyydetään katsojaa rakentamaan itse kuvia pelkän ääni-installaation varassa, se ei onnistukaan. Katsoja jää kuvien vangiksi tai alkaa pohtia sitä, miten on jäänyt kuvien vangiksi. Vieraassa porukassa pornon katselussa on sellainen jännittävä ulottuvuus. Esityksestä tuli sellainen tunne, että kiristetään ruuvia shokeeraamalla. Otsikko jäi hämäräksi.”

Ossi Koskelainen, 33: “Katharsis jäi kokematta. Olisin mielelläni jatkanut oman pornosuhteeni tutkimista ja bilettänyt tuolla vaikka neljä tuntia. Esityksen nimi vie ajatukset Kantiin ja Puhtaan järjen kritiikkiin, totuuden ja pornografian suhteeseen. Itse yritän puhua subjektiivisesta suhteesta pornoon sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat puhua siitä ilman, että pelkästään moralisoivat asiaa. Tästä ei tullut sellasta perusrunkkufiilistä. Oli myös hauskoja hetkiä. Arvostan tekijöiden tietynlaista huumorintajua.”

Jermu Lakka, 27: “Pornon katsominen on yksi turhimmista asioista, mitä maailmasta löytyy.”

Saara, 31: “Herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Ei ole pahemmin tultu pornoa katsottua. Tuli tosi etäännytetty olo. En ole vielä ehtinyt hirveän syvällisesti ajatella eläimellisyyden ja järjellisyyden suhdetta. Tämä on ehkä vaikea aihe tekijöille. Ensireaktio oli, että ihmiset on hulluja. Jäi hieman väkivaltainen olo.”

Markus Öhrnin & Pekko Koskisen ohjaama Porn of Pure Reason Baltic Circle -festivaalilla, viimeinen esitys tänään 16.11. Esitys on myyty loppuun.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä