Voima teetti syyskuussa TNS-Gallupilla kyselytutkimuksen. Tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista, 52 prosenttia, haluaisi Suomeen 3 000 euron eläkekaton.

Yllättäen eläkeläiset vaativat kattoa kaikkein hanakammin, lähes kaksi kolmasosaa antoi tukensa ajatukselle. Eläkekattoa vastusti 38 prosenttia vastaajista.

Eläkekatto tarkoittaa sitä, että tietyn kuukaisittaisen rajan, esimerkiksi 3 000 euron, jälkeen eläkkeitä ei maksettaisi.

Voima laski Eläketurvakeskuksen, ETK:n, antamien tilastojen pohjalta, että ehdotettu eläkekatto toisi viime vuoden eläkemenoilla laskettuna jopa 855 miljoonan euron säästöt. Summa on nykyisessä taloustilanteessa huomattava. Jos katto toteutettaisiin verotuksella, rahoilla voisi kattaa lähes kaikkien Suomen lukioiden ja kirjastojen tai vanhusten laitospalvelujen kustannukset.

Vaikka kansalaisilla on tahtoa ottaa eläkekatto käyttöön, sille ei löydy kannatusta eläkejärjestelmän vartijoilta eli työmarkkinajärjestöiltä. Voiman haastatteluissa Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, eläkeyhtiöiden etujärjestö sekä sosiaali- ja terveysministeri tyrmäsivät katon ykskantaan.

Eläkekattoa vastustetaan kovaan ääneen, mutta miksi? Ketkä eläkekaton uhrit olisivat?

Jos 3 000 euron eläkekatto tulisi nyt voimaan, se koskisi kaikista eläkeläisistä noin viittä prosenttia eli 65 000 henkilöä. Loppuihin lähes 1,4 miljoonaan eläkeläiseen se ei vaikuttaisi.

Miehiä yli 3 000 euron eläkkeensaajissa on nelinkertainen määrä naisiin verrattuna. Tyypillinen eläkekaton uhri näyttäisi olevan yli 65-vuotias, pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa asuva mies, joka käyttää yksityisiä terveyspalveluja.

Jotta tästä 65 000 hengen porukasta saa tarkemman otteen, on syytä katsoa, miten eläke kertyy. Saadakseen 3 000 euron kuukausieläkkeen on täytynyt tehdä koko työuransa töitä yli 5 000 euron kuukausipalkalla eli vähintään 60 000 euron vuosiansioilla. Välivuodet, vanhempainvapaat ja työttömyysjaksot vähentävät kertymää, mutta viimeisinä työvuosina eläkettä karttuu enemmän.

Toinen merkittävä tekijä on elinaikakerroin, joka leikkaa vuoden 1947 jälkeen syntyneiden eläkkeitä. Jotta vuonna 1987 syntynyt tienaa 3000 euron eläkkeen, hänen pitää koko työuransa ajan saada jopa 500 euroa suurempaa kuukausipalkkaa kuin vuonna 1947 syntyneen kollegan. 40 vuoden työuran aikana on täytynyt ansaita karkeasti arvioiden 2,4 miljoonaa euroa. Vasta tämän ylittävästä summasta osuu eläkekatto omalle kohdalle.

Voiman haastatteluissa yksi harvoista eläkekatolle tukensa antaneista on Oulun yliopiston rahoituksen professori Hannu Kahra.

”Eläkekatto muuttaisi eläkejärjestelmän luonnetta, mutta onko muutos pahasta? Uudessa järjestelmässä pyrittäisiin takaamaan kaikille tietty minimi esimerkiksi 3 000 euroon asti. Kyllä sillä pärjää”, Kahra toteaa.

Kun nykyään eläke mielletään vakuutukseksi, eläkekatto muutmuuttaisi eläkejärjestelmän luonnetta enemmän sosiaaliturvan suuntaan.

Kahran mukaan yli 3 000 euron eläkettä saavat ovat ehtineet jo työuransa aikana säästämään eläkepäivien varalle muun muassa sijoittamalla asuntoihin ja arvopapereihin. Kahran mukaan eläkekatto kannustaisi entisestään henkilökohtaiseen säästämiseen.

Kahran väitettä tukee myös Tilastokeskuksen vuonna 2009 julkaisema varallisuutta koskeva tutkimus. Sen mukaan asuntoja ja kesämökkejä hankitaan eniten juuri ennen eläkeikää. Valtaosalla hyvätuloisimmista 55–65-vuotiaista on omistusasunto. Viidennes yli 65-vuotiaista pariskunnista omistaa sijoitusasunnon.

Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 2010 parhaiten tienaava kymmenen prosenttia eläkeläisistä koki lähes yksimielisesti tulevansa helposti toimeen eläkkeellään. Vuonna 2009 parhaiten tienaavaan kymmenykseen pääsi jo 2 240 euron kuukausittaisella eläkkeellä.

Eläkekatto vaikuttaa melko kivuttomalta tavalta kerätä vero-euroja. Herää kysymys siitä, millä perusteilla hyvätuloisimman eläkeläisjoukon etuuksia suojellaan. Eläkekaton vastustajat perustelevat asiaa kuudella argumentilla.

Ensimmäinen peruste on eläkejärjestelmän yhdenvertaisuus. Vastustajien pelko on, että jos eläkekatto tulisi käyttöön, eläkejärjestelmä ei nauttisi enää kansalaisten luottamusta.

”Työeläkejärjestelmän tarkoitus on taata kaikille työtä tekeville yhtäläinen mahdollisuus kerryttää eläkettä ja säilyttää kulutustaso myös eläkkeellä”, Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes toteaa.

Tämän ajatusmallin mukaan kovatuloisimpaan viiteen prosenttiin eläkeläisistä kohdistuva katto söisi työntekijöiden ja eläkeläisten luottamuksen eläkejärjestelmää kohtaan. Eläkekaton vastustajien mukaan eläkejärjestelmän ei ole tarkoitus tasata kansalaisten välistä tulonjakoa, vaan siirtää osa palkasta nautittavaksi eläkeellä.

Toinen perustelu on, että varakkaat kiertäisivät eläkekattoa yksityisillä lisäeläkejärjestelyillä.

”Ne, joilla on neuvotteluvoimaa, neuvottelevat lisäeläkkeet, ja se puhkaisee eläkekaton. Eläkejärjestelmä ei ole silloin yhtään tehokkaampi kuin ilman kattoa”, EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari toteaa.

Yksityisiä lisäeläkkeitä on kuitenkin jo nyt olemassa, ja niiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt etenkin ylimmän johdon piirissä.

Lisäeläkkeisiin sisältyy myös verosuunnittelun mahdollisuus. Esimerkiksi henkivakuutusyhtiö Mandatum Life mainostaa lisäeläkkeitä ”verotuksellisesti tehokkaina” ratkaisuina. Lisäeläkkeet ovat verovähennyskelposia. Toisin sanoen verotusta on mahdollista keventää muuttamalla osa palkasta eläkkeeksi. Porsaanreikä on kuitenkin mahdollista tukkia poistamalla lisäeläkkeiden veroedut.

Kolmas ja samalla epäselvin perustelu on, että lisäeläkkeiden vuoksi tuloerot itse asiassa kasvaisivat. Näin oletti esimerkiksi Telan Siimes. Näyttönä tästä on lähinnä ETK:n raportti, jonka mukaan tuloerot ovat suuremmat maissa, joissa on käytössä eläkekatto.

Raportissa ei kuitenkaan ole esimerkkiä Voiman ehdottamasta mallista, jossa eläkekatto hoidetaan verotuksella. Verotuksen progression lisäämisen ei pitäisi kasvattaa tuloeroja, vaan päinvastoin kutistaa niitä.

Neljäs argumentti on, että poliitikkojen ei tulisi sekaantua eläkejärjestelmään.

”Me emme halua, että verotus sotketaan eläkepolitiikkaan. Eläkepolitiikka on oma juttunsa, ja herra valtio päättää, miten paljon ja mistä veroja kerätään. Verotus on jo nyt liian kireä”, EK:n Rantahalvari toteaa.

Käytännössä verotus ja eläkepolitiikka ovat jo nyt menneet ristiin. Yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevilta eläkeläisiltä peritään niin sanottua raippaveroa. Raippavero on kuusi prosenttia.

Viides argumentti on, että eläkekatto lisäisi eläkejärjestelmän hallinnointikuluja. Väite perustuu ETK:n raporttiin eläkekatosta. Raportti lähtee kuitenkin liikkeelle siitä, että samalla otettaisiin käyttöön hallinnointikuluja kasvattava eläkepalkkakatto. Lisäkustannusten määrästä ei ole esitetty tarkkoja laskelmia.

Viimeinen argumentti, johon eläkekattokeskustelussa usein törmää, on se, että taloudelliset hyödyt jäävät pieniksi.

”Keskeinen huomio eläkekannasta on se, että korkeita lakisääteisiä eläkkeitä on vähän ja pieniä eläkkeitä paljon. Jos haluttaisiin rajata edes jossain määrin merkittävä joukko eläkkeensaajia turvan piirin ulkopuolelle, olisi katto asetettava huomattavan matalalle tasolle”, ETK:n raportissa todetaan.

Noin 855 miljoonan euron säästöjä ei voi pitää aivan mitättömänä, etenkin kun katto kohdistuisi tällä hetkellä ainoastaan 65 000 eläkeläiseen.

__________

Voima-vinkki: näin rakennetaan eläkekatto

Eläkekatto on käytössä monessa EU-maassa, mutta to­teutustavat vaihtelevat mait­tain.

Voiman haastattelemien asiantuntijoiden mukaan hel­poin tapa ottaa eläkekatto käyttöön Suomessa on leikata yli 3 000 euron eläkkeet margi­naaliverolla. Yksinkertaisimmil­laan se tarkoittaa, että eläkkeen 3 000 euron ylittävästä osuudes­ta maksetaan 100 prosenttia ve­roa. Tällöin säästö tulisi veroeu­roina valtiolle ja kunnille, jotka joutuvat nyt karsimaan voimak­kaasti palvelujaan. ”Niin sanottu solidaarisuus­vero on yksinkertaisin tapa hoi­taa asia. Eläkekaton haarukka voisi liikkua 3 000–5 000 eu­rossa ja siinä voisi olla jonkin­lainen progressio”, Oulun yli­opiston rahoituksen professori Hannu Kahra toteaa.

Toinen toteutustapa olisi se, että työeläkeyhtiöistä makset­taville eläkkeille asetettaisiin yläraja. Tällöin säästyneet rahat jäisivät eläkejärjestelmän piiriin. Toisin sanoen miljardisäästö ke­ventäisi eläkemaksuihin kohdis­tuvaa nostopainetta. Eläkemak­sua tulisi maksaa ansiotuloista senkin jälkeen, kun oma 3 000 euron kuukausittainen eläkepot­ti on kertynyt kasaan.

Ongelma olisi se, että jo ker­tyneisiin eläkkeisiin ei voi omai­suuden suojan vuoksi koskea. Eli kaikki yli 3 000 euroa eläk­keitään kerryttäneet saisivat eläkkeensä sellaisenaan. Miljardiluokan vaikutuk­set konkretisoituisivat kokonaisuudessaan vasta vuosikymmen­ten päästä. Toisin sanoen elä­kekatto ei vaikuttaisi suurten ikäluokkien eläkkeisiin.

Juttu on julkaistu pidempänä Voimassa 8/2013, lataa tästä Voiman kokopitkä juttu ja TNS Gallupin kyselytulokset.