Haastettuna vanha venäläinen elokuva

Teksti Laura Rantanen

”En rakasta sinua -dokumentin tekemisessä vaikeinta oli yrittää olla tappamatta elokuvan sankaritarta”, ohjaaja Pavel Kostomarov kertoo. Kino Lokakuu -festivaalilla nähdään uutta venäläistä elokuvaa.

Nuori nainen nimeltä Viktoria pesee äitinsä kanssa valkoista kissaa ja haukkuu pakoon pyrkivää eläintä idiootiksi, joka ei ymmärrä omaa parastaan. Myöhemmin Viktoria kiusaa samaa kissaa kinkkuleikkeleillä ja solvaa sitä jälleen. Kun kissa saa pennut, Viktoria kurkistelee emoa ja pentuja pahvilaatikkoon ja puhuu niille lempeällä äänellä.

”Juuri niin hän kohtelee elämänsä miehiäkin.”

Äitinsä kanssa asuva, ruokakaupassa työskentelevä parikymppinen Viktoria hakee parisuhteistaan elämänsä mullistavaa täyttymystä, ja makeaa elämää, mutta kun sitä ei alkuhuuman jälkeen tule, niin miehet muuttuvat kinkulla kiusattaviksi lemmikkikissoiksi.

Ja tebja ne ljublju (En rakasta sinua) -dokumentin tekemisessä vaikeinta oli yrittää olla tappamatta elokuvan sankaritarta. Jos minulla olisi sellainen vaimo, niin tappaisin hänet”, kertoo kotoaan Moskovasta tavoitettu elokuvan toinen ohjaaja Pavel Kostomarov, joka kuvailee dokumentin pääosassa olevaa Viktoria Shevtsovaa ”todella ärsyttäväksi ja sietämättömäksi.”

Itse näen dokumentissa nuoren vilkkaan naisen, joka ei vielä tiedä, mitä hän tahtoo ja mihin laittaisi kaiken energiansa. Esikuvat ovat dokumentin perusteella lähinnä musiikkivideoiden tähtösiä ja uskollisin tukija tarot-korteista tyttärelleen ennustava äiti, joka eräässä kohtauksessa muistuttaa Viktoriaa myös ”syömään lääkkeensä.” Tytär vastustelee, sillä lääkkeet tekevät hänet uniseksi. Aiheeseen ei enää palata.

Viktoria on kuvannut elämäänsä niiltä osin kuin on itse halunnut. Paljon on kameralle keimailua ja poikaystävien kanssa kiehnäämistä. Tämä monikossa, sillä vielä seurustellessaan itseään palavasti jumaloivan muusikon kanssa Viktoria aloittaa samaan aikaan suhteen Artjom Sotnikovin kanssa. Ihan muuten vain.

Vuonna 1975 Moskovassa syntynyt Pavel Kostomarov opiskeli neljä vuotta insinööriksi ennen kuin alkoi opiskella elokuvaajaksi. Hän on työskennellyt kuvaajana useissa venäläiselokuvissa ja hänet on yhdistetty kotimaassaan oppositioliikehdintään.

Ja tebja ne ljublju on jatkoa aikaisemmalle Ja tebja ljubjlu (Minä rakastan sinua) -dokumenttielokuvalle. Kostomarov on ohjannut elokuvat yhdessä Aleksandr Rastorgujevin kanssa. Suomessa on jo totuttu tekniikkaan, jossa päähenkilöt kuvaavat itse elämäänsä mukanaan kulkevien pienten kameroiden avulla. Näin on toteutettu esimerkiksi Suomen televisiossa esitetty Iholla-sarja. Venäjällä tekniikka on uusi. Kostomarov kokee kehittäneensä documentary network -menetelmän Rastorgujevin kanssa.

”Halusimme kehittää sellaisen kuvaustavan, joka vie elokuvantekoa eteenpäin. Elokuvamme ovat osoituksia siitä, millaisia uusia mahdollisuuksia elokuvantekijöille on suotu”, Kostomarov sanoo.

Kokeilu alkoi neljä vuotta sitten Donin Rostovissa, jossa kaupunkilaisille jaettiin pienet videokamerat ja heitä ohjeistettiin kuvaamaan omaa elämäänsä rehellisesti. Castingiin saapui 1 500 ihmistä, joista 15 alkoi kuvata itseään. Lopulta vakavissaan itseään kuvasi viisi henkilöä. Materiaalista koostettiin nämä kaksi dokumenttielokuvaa.

Kuvaukset päättyivät vuonna 2012.

”Yllätyimme siitä, että keksimämme menetelmä toimi ja että sillä oli mahdollista tuottaa dramaturgisesti etenevä tarina. Myös elokuvien päähenkilöiden avoimuus ja vilpittömyys yllättivät.”

Se yllättää myös katsojan. Harvoin ihmiset haluavat jakaa avoimesti ja tieten tahtoen esimerkiksi dokumenttimateriaalia itsestään pettämässä kumppaniaan. Tai valehtelemassa puhelimessa petetylle osapuolelle. Joko Viktoria on lapsenomaisen avoin tai hän ei häpeile valintojaan. Ehkä hänelle on ihan ok vedättää vastakkaista sukupuolta. Ainakaan oma äiti ei kannusta sitoutumaan. Hänen nostamiensa tarot-korttien mukaan Artjom on Viktorialle liian vetämätön kumppani.

Äitiä on tässä asiassa helppo ymmärtää. En ole koskaan nähnyt niin uneliasta ihmistä kuin tämä Artjom. Mietin aina hänet elokuvassa nähdessäni onko hän kroonisesti väsynyt, doupattu, humalassa vai mikä ihme häntä riivaa?

Ei ehkä kauhean dynaamista seuraa helposti tylsistyvälle Viktorialle, joka tuntuu salaa toivovan, että jokin hänestä riippumaton taho tulisi viemään hänet makeaan elämään samalla, kun hän itse vain hyräilisi ja lakkaisi sormenkynsiään. Viktoria haaveilee eläinlaumasta ja merkkiautoista.

Kostomarov uskoo, että hän on kollegoineen löytänyt paikkansa venäläisessä elokuvateollisuudessa. Hän kertoo tuntevansa paljon kiinnostavia venäläisohjaajia ja kuvaajia, jotka etsivät hänen tapaansa jatkuvasti halukkaita kuvattavia, jotka ovat valmiita avaamaan tekijöille koko maailmansa.

”Olemme kiinnostuneet kaikesta mielenkiintoisesta, luovasta, asioista, jotka ehkä järkyttävätkin katsojaa. Tärkeintä on, että elokuva saa katsojan tuntemaan jotain, että se koskettaa. Haluamme tarjota vastapainoa ’vanhalle kuolleelle venäläiselle elokuvalle’.”

Ya tebya ne lyublyu -elokuvalla on Kostomarovin mukaan vanhan venäläiselokuvan haastamisen lisäksi myös toinen viesti. Se on hieman yllättävästi: Naiset, pitäkää huolta miehistänne. Kostomarovin mukaan miestä on pidettävä kuin kukkaa kämmenellä, eli venäläisen sananlaskun mukaan ”kantaa käsissä”. Kunnioittaa. Oli kumppani sitten vetämätön vätys tahi ei.

Tällä hetkellä Kostomarov kertoo haaveilevansa rahasta, aivan kuin hänen dokumenttinsa päähenkilökin. Luksusautojen sijaan Kostomarov käyttäisi rahat uusien elokuvaprojektiensa rahoittamiseen. Uusia ideoita on, mutta rahaa niiden toteuttamiseksi ei.

Kino Lokakuu – Venäläisen nykyelokuvan festivaali 7.–9.6. Turun Logomossa, www.venajaseura.com.

Festivaalin iltaklubi Kortteliravintola Kertussa 8.6. kello 22.30. Turkulainen Ritm-G soittaa Vladimir Vysotskia ja venäläistä rockia.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä