Taide

Värikkäitä vallanpitäjiä erityisessä, tavanomaisessa galleriassa

Lukuaika: 2 minuuttia

Värikkäitä vallanpitäjiä erityisessä, tavanomaisessa galleriassa

Teksti Riikka Aresalo

Kuvataiteilija Mikael Valjakan teoksien Poliitikko & Johtajamies eivät näytä kynsiänsä, vaan terävät hampaat galleria Art Kaarisillassa.

Art Kaarisillan yhteisnäyttelyssä Miehiä ja mandariineja on esillä Mikael Valjakan (s. 1995) ja Sonja Salakan (s. 1993) teoksia. Erityisesti Valjakan kirkkailla väreillä maalatut kuvat pysäyttivät. Valjakka kuvaa miehiä, kuten näyttelyn nimikin jo kertoo. Teoksia häneltä on esillä kaiken kaikkiaan yhdeksän, tekniikkana akryyli ja puuvärit. Valjakan työskentelyn lähtökohtana on usein lehtikuvat, joita tutkimalla hän toteuttaa teoksensa maalaten niistä oman näkemyksensä. Teokset ovat syntyneet vuosina 2009–2011.

Salakalta on esillä viisi teosta, maalari hänkin ja teokset ovat vuosilta 2010–2011. Salakan teokset eivät aihepiiriltään ehkä vielä muodosta vahvaa linjaa, mutta Mandariiniasetelman oranssi hehkuu vihreän sinisävyisellä taustalla kuin hedelmiä sataisi taivaalta. Ja taivaan kautta ne kai Suomeen tulevatkin, lentorahtina.

Valjakan miehet on kuvattu karkein ottein, teokset tuovat mieleeni nykykansantaiteen ja niissä on ITE-taiteesta tuttua omaperäistä luovuutta, lapsenomaisuutta ja leikkisyyttä. Teosten aiheena on aina mies joko kokonaan tai rintakuvana, perinteisen muotokuvan kaltaisena. Ääriviivat piirtävät selkeästi esiin nenän, silmät, suun ja korvat. Miesten kasvoilla näkyy uurteita, otsalla, silmäkulmissa ja suunpielissä.

Miehiä, maskuliineja vahvoine miehisine merkkeineen. On liituraitapukuun, paitaan ja solmioon pukeutunut Johtajamies, on Viikinki ja miekka, on Voimamies, lihakset ja tatuointeja sekä Mäkihyppääjä urheiluvaatteissa. Etsivä mies tuntuu olevan aidosti elämässään eksyksissä. Maakuntajohtajan katse on pelottavan välinpitämätön.

Valjakka on tarkkanäköinen, hän tuntuu näkevän syvälle lähtökohtana käyttämiensä lehtikuvien sisään. Teoksessa Poliitikko hahmolle on piirretty terävät hampaat. Ei ole mitään pelättävää, presidenttiehdokas totesi vaalimainoksessaan. Mutta vallankäyttäjien epäoikeudenmukaisia päätöksiä moni pelkää. Tämän pelon ilmapiirin ja etäisyyden päättäjien ja reaalimaailman välillä tuntuu Valjakka tavoittaneen. Valjakan Miehiä-sarja on vaikuttavaa ja kadehdittavan suoraa havainnointia tästä päivästä.

Mielessäni herää kutkuttava ajatus, löytyisikö sellainen johtaja tai poliitikko, joka uskaltaisi tilata Valjakalta muotokuvan.

Tämä näyttely saa minut miettimään taiteilijuutta. Nämä nuoret, sekä Valjakka että Salakka opiskelevat taidetta erityistä tukea tarvitseville suunnatussa opetuksessa. Kenelle taiteen kenttä on avoinna? Onko sokealle laulajalle, jalattomalle piirtäjälle tai autistiselle maalarille eri kriteerit kuin tavallisille taiteilijoille?

Mielestäni meidän kaikkien tulisi seistä samalla lähtöviivalla tasavertaisina, olipa näkevä, jalallinen tai neurotyypillinen. Jos ihmisellä on oma halu ja taiteellinen kyky toimia ammattimaisesti taiteilijana, sen pitää riittää taiteen kentällä toimimiseen, tarvitsi siihen sitten tukea tai ei. Kuka taiteilija ei haluasi muuta kuin mahdollisuuden keskittyä vain taiteensa tekemiseen ja kukapa nuori ei kaipaisi tukea miettiessään elämänsä suuria ja pienempiäkin ratkaisuja?

Helsingin Sanomatalossa on ollut Galleria Art Kaarisilta lähes kolme vuotta, ulkoisesti aivan kuin mikä tahansa galleria. Ainoana poikkeuksena tavanomaisesta galleriatoiminnasta on sen tarkoitus tehdä erityistukea tarvitsevia taiteilijoita tunnetuksi tasaveroisesti muiden taiteilijoiden rinnalla. Ja se, että galleristi kertoi taiteilijoista käyttäen heidän etunimiään.

Omien teostensa julkinen esittäminen on yksi niistä kriteereistä, joka ammattitaiteilijan kuuluu täyttää. Näyttelyyn osallistuminen on motiivi ja päämäärä, joka kannustaa työskentelemään myös niinä päivinä, kun ei oikein huvittaisi. Etenkin nuoren vielä nimettömän taiteilijan tie on kivikkoinen ja oman näyttelyn saaminen nimekkääseen galleriaan on jo taloudellisestikin lähes mahdotonta.

Tässä kohtaa Art Kaarisilta tasoittaa erityistukea tarvitsevien kulkua, galleriaan on avoin haku ja se on jurytetty galleria, mutta etusija näyttelyehdotuksissa on kuitenkin Kaarisilta ry:n taiteilijoilla ja muilla erityistä tukea tarvitsevilla taiteilijoilla. Vertaisin galleria Art Kaarisiltaa taidekoulujen omiin gallerioihin. Näyttelytoiminta voi olla kokeilevampaa, se antaa tärkeää kokemusta itse taiteilijalle ja voi toimia lähtöalustana laajempaan taiteilijan ja hänen teostensa esilletuloon.

Miehiä ja mandariineja -näyttely 29.1. asti galleria Art Kaarisillassa, Helsingin Sanomatalossa, ti–pe 11–18, la–su 12–16.

Kirjoittaja opiskelee Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa ympäristötaiteen maisteriohjelmassa.

  • 20.1.2012