Artikkeli on aiemmin julkaistu Voimassa 10/2011.

Jari Salo aka James Spectrum hääräilee Sanctum Sanctorum -studiollaan Punavuoressa, ritarihaarniskan varjossa ja analogisten vahvistimien sekä efektilaitteiden puristuksissa. Pepe Deluxén neljäs albumi on valmis ja julkaisua vaille. Valmis se on ollut oikeastaan melkein kahden vuoden ajan, mutta brittiläisen levy-yhtiön vetäjäkaksikko on ollut kiireinen muiden puuhien kanssa.

Mutta ei se mitään, kiireinen on ollut Salokin. Hän on haalinut arkistojen uumenista levyn myötä julkaistavaa rajatietoa sekä tuottanut Von Hertzen Brothersin levyn. Ja saanut viime tingassa levylle mukaan maailman suurimman instrumentin. Nyt tähtien asento on kuitenkin oikea, ja levy pääsee kauppoihin asti.

Sukellus omituisuuteen, pää edellä. Queen of the Wave -levyn esittelyvideo.

Pepe Deluxé tuli suurelle yleisölle tutuksi vuonna 2001 Levi’s-mainoksessa käytetystä Before You Leave -kappaleesta. Sittemmin on tapahtunut monenlaista, tuolloisesta kokoonpanosta on jäljellä ainoastaan Salo.

Nykyään Pepe Deluxén levyillä vierailevat muusikot soittavat Salon visioihin sopivia pätkiä, joita hän sitten leikkailee ja liimailee studiossaan. Valmista levyä voisi kuvailla äänikollaasiksi. Omaa rooliaan levytysprosessissa hän kuvaa vuoroin kuraattoriksi ja ohjaajaksi. Vaikka Salo ei ole säveltänyt levylle yhtään kappaletta ja soittaa sillä vain paria instrumenttia, on lopputulos kuitenkin hänen visionsa tuotos. Ja vastaahan hän kappaleiden sanoituksista.

”Studiolaitteet ovat kaltaiselleni hiphop-kulttuurin kasvatille instrumentteja. Samoin muusikot ovat minulle nykyään instrumentteja, ja tehtäväni on soittaa niitä. Ero vinyyliltä sämpläämisen ja muusikoiden käyttämisen välillä on lopulta aika pieni.”

Levyn varsinaisesta sävellystyöstä vastaa Paul Malmström. Muusikoita levyllä vierailee toista kymmentä, rumpali Teppo Mäkysestä ja multi-instrumentalisti Jarmo Saaresta a cappella -yhtye Club for Fiveen.

Omituiset ja eri puolilta maailmaa haalitut työkalut ovat muodostuneet Pepen Deluxén tavaramerkiksi. Äänimaisemaa ei ole luotu tietokonein vaan analogisin keinoin, ja sopivat laitteet on pitänyt usein joko kunnostaa tai rakentaa itse.

”Ensimmäisen levyn jälkeen aloin etsiä ensin hyviä ja sitten erikoisempia analogivehkeitä. Tokan levyn jälkeen tajusin, että on pakko ruveta kustomoimaan ja suunnittelemaan omia työkaluja”, Salo kuvailee. ”Tällä hetkellä hakusessa on viktoriaanisen ajan studiotekniikka, asia jota ei oikeasti koskaan ole ollut olemassa.”

Käytetyn laitteiston kategorisoiminen on haastavaa. Levyä tehdessä kehitettiin esimerkiksi mekaanis-sähkömagneettista ääniprosessoria, jonka pohjana toimii alkujaan henkien kuuntelemiseen tarkoitettu laite.

”Itse Thomas Edison yritti aikoinaan metsästää henkiä elektroniikan avulla”, Salo jatkaa ja vakuuttaa täysipäisyyttään naurun säestämänä.

Ehkä vaarallisin levyllä kuultava soitin on matalaa pörinää tuottava tesla-urku. Sen metrien mittaisten valokaarien jännite pyörii puolen miljoonan voltin tietämillä.

”Nykytekniikalla on helppo tehdä perushyvää musiikkia, mutta tällä kalustolla voi luoda jotain uutta ja yllättävää”, Salo järkeilee obskuurien laitteiden hamstraamisen.

Sulkana hatussaan Salo pitää The Great Stalacpipe Organ -urkua. Virginialaiseen tippukiviluolaan 1950-luvulla rakennettu jättimäinen urku käyttää äänen tuottamiseen stalaktiitteja, kaikukoppanaan koko luola.

Luola soikoon, soitinesittely.

”Yli kuuden vuoden odotuksen ja hillittömän säädön jälkeen pääsimme äänittämään about kaksi minuuttia musiikkia, mutta nyt on plakkarissa kappale In The Cave. Ensimmäinen sävellys tunnetun maailmankaikkeuden suurimmalle instrumentille”, Salo hehkuttaa työvoittoa.

Urkujen rakentajan Leland Sprinklen kuoltua ne ovat rapistuneet vaikeissa ja kosteissa olosuhteissa. Soitinta on viime vuosina kunnostettu, mutta amatöörivoimin syntynyt jälki ei ole kummoista.

”Hitaasti luolasto syö tuon instrumentin ja huonoimmassa tapauksessa me olemme ensimmäiset ja viimeiset muusikot, jotka sillä äänittävät. Ei se ainakaan parempaan kuntoon mene.”

Mutta ei hätää, kyllä Salo jatkossakin omituisia laitteita soitettavaksi maailman ääristä löytää. Siitä voi olla varma.

A Night and a Day -musiikkivideo saattaa ennemminkin herättää kysymyksiä kuin vastata sellaisiin. Huomiota ei tietenkään tule tulkita kritiikiksi.

_______________

Atlantis vajoaa

Toisinaan hullun hömpän sekaan voi piilottaa vakaviakin viestejä.

Pepe Deluxén uusi levy, Queen of the Wave, on konseptialbumi joka perustuu Frederic S. Oliverin 1800-luvun loppupuolella automaattikirjoittamiin kirjoihin A Dweller on Two Planets ja An Earth Dweller’s Return. Niissä kuvataan tarujen Atlantiksen 12 000 vuoden takaista sivilisaatiota, sukellellaan merten syvyyksissä, seikkaillaan virtuaalitodellisuustaivaassa ja leijutaan astraalitasolla Venus-planeetalle. Ja Oliver oli siis ihan tosissaan kirjansa kanssa.

Jottei aihevalinta kuitenkaan menisi pelkästään huumorin piikkiin, Salo linkittää tarujen Atlantiksen tuhon parhaillaan käytävään ilmastonmuutoskeskusteluun. Tämä ei suinkaan ollut kirjan kirjoittajan tavoite, mutta melko utuinen tarina istuu varsin hyvin nykyiseen kehityskulkuun.

”Kirjoissa Atlantis hukkui ihmisten välinpitämättömyyden ja itsekkyyden takia. Pikkaisen kylmää hikeä pukkaa, kun viimeisten tietojen mukaan planeetan lämpötila nousee vielä odotettuakin nopeammin. Me ollaan tehty sopimus John Nurmisen Säätiön kanssa ja kaikki voitto, mitä albumin myynnistä saadaan, menee niiden Puhdas Itämeri -kampanjaan.”

Myös kulttuurillisesti Oliverin kirjat kertovat paljon. Yhteiskunnista voidaan tehdä monenlaisia päätelmiä niiden syytämän kulttuurin perusteella.

”Nämä uskonto-scifi-harlekiini-tarinat ovat synnyttäneet Yhdysvalloissa monenlaista liikehdintää. Sikäläisen luovan uskontomeiningin luonne on se, että otetaan sumeilematta kaikkia siistejä juttuja ja leivotaan niistä jotain uutta. Kun väestöä on tarpeeksi ja markkinatalouden säännöillä mennään, seuraukset ovat jännittäviä.”

Oliverin tekstien ympärille muodostunut Lemurian Society on edelleen olemassa, tosin ei varsinaisena uskontona.

”Se on aina ollut enemmänkin uskonnollinen salaseura kuin varsinainen uskonto.”

Pepe Deluxé: Queen of the Wave. Catskills & Asthmatic Kitty Records 2012.

Lue myös Jari Tammisen artikkeli Ihanan omituinen elämä Voimasta 5–6/2012. Siinä Tamminen arvioi Pepe Deluxén Queen of the Wave – Album Companion -lehden.

Pepe Deluxé esiintyy sunnuntaina 12.8. Helsingissä Flow-festivaaleilla.