Unikielen aakkoset

Teksti Sanna Uuttu

Nuori mies puuterinruskeassa trenssissä kävelee näyttämön poikki ja alkaa riisuutua. Helsinki International Theatren esityksessä uni tulee katkeillen ja hitaasti.

Metronomin ääni muuttuu veden tippumiseksi. Valot sammuvat hitaasti ja toispuoleisesti, hetken aikaa vasemmanpuoleinen yleisö katsoo vastapäistä, lavan toisella puolella istuvaa yleisöä. Mitään ei vielä tapahdu. Näyttämöllä on valkoinen lakanaton vuode ja vanulla peitetty lattia.

Musta, valotekniikan peittämä katto tuntuu Avoimet Ovet -teatterin matalassa salissa olevan tavallista matalammalla.

Käsiohjelmassa kerrotaan työryhmän unitottumuksista sekä uneen liittyvistä tavanomaisista häiriötiloista: uniapneasta, kauhukohtauksista ja halvauksista.

Nuori mies, Anton (Ilja Mäkelä) puuterinruskeassa trenssissä kävelee näyttämön poikki vuoteelle ja kohtaa epäillen kaikki ne katseet, jotka osuvat häneen. Hän empii riisuessaan ja antaa toiminnan hiipua aina, kun katsojien läsnäolo alkaa tuntua liialliselta.

Äänet ovat vaimeita ja vuoteen yllä riippuu palava hehkulamppu. Peitto on liian lyhyt, se asettuu vastustamaan nukahtajan mukavuutta. Uni tulee katkeillen ja hitaasti.

Anna Jaanisoon Helsinki International Theatre:lle ohjaama Place of Dream and Nightmare on unikielinen teos, jossa puhe purkautuu tarpeettomana. Jäljelle jää ruumiillista kieltä ja ilmein artikuloitua äänetöntä huutoa, sirkusvälähdyksiä ja hävettävä huonokäytöksinen äiti.

Toimistotyöntekijä Antonin unessa hänen turhautumisensa rahaan ja rakkauteen saavat näkyvän, toiminnallisen ja koomisen muodon. Unessa käsitteellinen ajattelu löyhtyy ja antaa tilaa havainnolliselle, hallusinaationomaiselle toiminnalle. Uni dramatisoi Antonin rakkaudesta, häpeääntunteesta ja pikkutuhmista ajatuksista yhä uusia tapahtumia, joista osa on visuaalisesti nokkelia ja herkästi toteutettuja.

Näytelmän surrealistisimmat kohdat paljastavat tarinan suunnan. Koreografinen kohtaus, jossa Antonin rakastettu (Inga Björn) kiertyy akrobaattisesti neuroottisen yksineläjän (Tuukka Jukola) ruumiin ympärille, enteilee toimistotyöntekijän epäilyksiä, turhautuneen unitoiston alkua.

Aika on toisteista ja hidasta, tapahtumat varioivat aivan kuin unennäkijällä olisi mahdollisuus toisella puoliajalla saavuttaa mieleisensä lopputulos. Vähät esineet, kuten vihkisormus tai paperiarkit, saavat ylikoodattuja merkityksiä.

Näytelmän edetessä kerronta sakkaantuu. Lyhyistä kohtauksista alkaa kasaantua kokonainen tarina. Se pakottaa lavalle lisää kohtauksia; toistuvaa kävelyä näyttämön laitoja myöten, lisää poistumisia ja sisääntuloja, vaihtuvia valoja ja äänimaisemia.

Esitys jää kiinni oman tarinansa verkkoon siinä, missä se olisi voinut näyttää vain unen yltäkylläisyyden, surrealistisen johdonmukaisuuden ja esiintyjien kasvojen kauneuden.

Helsinki International Theatre on vuonna 2009 perustettu ryhmä, jolla ei ole omaa näyttämöä tai toimitilaa. Työryhmät kootaan produktiokohtaisesti. Anna Jaanisoo on yksi HIT:n kolmesta perustajajäsenestä.

Place of Dream and Nightmare Helsingin Teatteri Avoimissa Ovissa 8.-10.5. klo 19.

Kommentoi Facebookissa
Querelle 2019
Route Couture