ElokuvaKirjoittanut anna-sofia joro

Miltä Nepal näyttää?

Lukuaika: 2 minuuttia

Miltä Nepal näyttää?

Teksti Anna-Sofia Joro

Harvalle on päässyt muodostumaan kuvaa nepalilaisesta elokuvasta, eihän sitä Suomessa juuri näe. Tampereen lyhytelokuvajuhlat tarjoaa harvinaisen tilaisuuden tutustua etenkin nepalilaisiin dokumenttielokuviin.

”Nousevaa, kesytöntä, aitoa, värikästä, teknisesti vajavaista”, Katmandun kansainvälisen elokuvafestivaalin johtaja Ramyata Limbu luettelee, kun pyydän viiden sanan luonnehdintaa nepalilaisesta elokuvasta.

Myös Ramyata Limbu matkustaa Tampereelle liittyäkseen festivaalin kansainväliseen tuomaristoon.

”Nepal on tarinoiden kultakaivos kenelle tahansa tarkkanäköiselle elokuvantekijälle”, hän sanoo.

Tänä vuonna elokuvajuhlien pääteemana ovat ihmisoikeudet, joihin myös valtaosa nepalilaisohjelmistosta pureutuu. Dokumentit piirtävät kiinnostavaa ja ristiriitaista kuvaa murroksen keskellä elävän maan arjesta, ihmisistä ja ilmiöistä. Uudet arvot ja tiukat perinteet törmäävät välillä rajusti. Kamera viipyilee ensin idyllisissä vuoristokylissä ja läväyttää sitten ongelmavyyhdin vasten kasvoja.

Struggle Within -dokumentissa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret kertovat kohtaamastaan syrjinnästä. Obstacles Yet to Overcome taas kuvaa arastelematta naisten sairauksia maaseudun köyhissä kolkissa, joissa lääkäreistä on huutava pula ja naisen asema edelleen kurja. Raskaaseen työhön on pakko palata lähes suoraan synnytyksestä. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat dalitit, kastittomat.

Leffanamu juuttuu kurkkuun myös eläinten uhraamiskulttuuria havainnollistavan Darka aasuharun aikana. Eläinten oikeuksien puolustajat esimerkiksi kertovat – ja näyttävät, kuinka Gadimai Mela -festivaalilla viilletään kurkku auki tuhansilta buffaloilta. Viiden vuoden välein toistuva eläinten massamurha lienee maailman suurin.

Limbun mukaan rankat kuvaukset eivät silti ole nepalilaisen elokuvan tavaramerkki. Kauheuskin on pitkälti katsojan silmässä ja kulttuuri määrittää, mitä sopii näyttää.

”Eläinten uhraaminen on Nepalissa tavallista, osa päivittäistä elämää ja uskonnollisia rituaaleja. Myöskään yksityisen ja julkisen tilan käsitettä ei juuri ole Etelä-Aasian kulttuureissa, mikä heijastuu elokuvissa.”

Eivätkä kaikki dokumentit ole yhtä rankkoja. Twisin… a Reality Not Far Away kuvaa sympaattisesti maaseudun ja urbaanin elämän kohtaamista ja Secrets of Dhaulagiri sekä Journey to Jarsa esittelevät arkea Himalajan rinteillä.

Secrets of Dhaulagiri -traileri

Pitkässä The Sari Soldiers -dokumentissa tutustutaan kuuteen erilaiseen naiseen, joita yhdistää suuri rohkeus ja palo uudistaa kotimaataan. Dokumentti keskittyy ihmisoikeusrikoksiin, joita tapahtui monarkistisen hallituksen ja kommunististen maolaississien välillä käydyn, vuonna 2006 päättyneen sisällissodan aikana.

The Sari Soldiers -traileri

”Nepalilaisia elokuvia ei voi ympätä yhteen kategoriaan. Dokumentit keskittyvät sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen, kun taas kaupalliset valtavirtaelokuvat saavat paljon vaikutteita Bollywoodista”, Ramayata Limbu kertoo.

”Nepalin elokuvan nostavat kukoistukseen nuoret, luovat ohjaajat, jotka löytävät keskitien viihteen ja epäkohtien esittämisen välillä.”

Valtiolta ei juuri heru tukea elokuvalle, mutta asiat kehittyvät.

”Tärkeintä on intohimo ja luovuus, jota näkee paljon nuoren sukupolven ohjaajissa. He ovat energisiä, kokeilunhaluisia ja entistä markkinatietoisempia”, Ramayata Limbu kuvailee.

_______________

Vuorille pyhitetty elokuvafestivaali

Ramyata Limbu on työskennellyt Katmandun kansainvälisen vuorielokuvafestivaalin johtajana alusta eli vuodesta 2000 asti.

Vuoristo-teema kuulostaa todella erityiseltä. Miten festivaali syntyi?

”Järjestimme 1990-luvulla Film Himalaya -festivaalia, jossa esitimme elokuvia Himalajan alueelta. Vuorielokuvafestivaaleja oli tuolloin Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja mietimme, miksei myös vuoristoisessa Nepalissa.”

KIMFF (Kathmandu International Mountain Film Festival) kuuluu parinkymmenen kaltaisensa festivaalin liittoon, jonka kautta saadaan elokuvia maailmalta. Festivaaliin kuuluu myös vuoriaiheisia keskusteluja sekä kirja- ja valokuvanäyttelyitä.

Teeman alle mahtuu melkein mitä vain. Ihmisillä ja vuorilla on valtavasti yhteyksiä, jotka liittyvät elinkeinoihin, perinteisiin, uskontoon – ja tietenkin seikkailuun.

Festivaali herättelee ihmisissä syvempää ymmärrystä vuoristoseutuja kohtaan, ja uskoo vahvasti yhteisön ja audiovisuaalisen median voimaan saada aikaan sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia. Samalla raotetaan uusia ovia Nepalin elokuvaväelle.

”Yleisömme kasvaa vuosittain, etenkin nuori väki, eivätkä he etsi valtavirtaa, kaupallisuutta tai viihdettä. Festivaalin ansiosta monet ovat itsekin alkaneet tehdä elokuvia”, Limbu hehkuttaa.

_______________

Tampereen elokuvajuhlat 7.–11.3. www.tamperefilmfestival.fi/site/.