Perinnemusiikin ja avantgarden välimaastossa liikkuva viisikielisen viulun soittaja Suvi Oskala julkaisee tänä keväänä peräti neljä levyä eri kokoonpanojen kanssa. Aiemmin muun muassa Polka Chicks – ja The Auvo Quartet -yhtyeissä loistavia arvosteluja saanut Oskala on yhtä väsymätön kuin peloton musiikillinen tutkimusmatkailija. Nyt hän on ajankohtainen paitsi sooloartistina ja loistavan ruotsalais-suomalaisen Pelios-yhtyeen jäsenenä myös osana Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala ja Piia Kleemola & co -kokoonpanoja. Modernin kansanmuusikon arkeen kuuluu netti yhtälailla kuin vanhojen perinnearkistojen penkominen.

Brittiläisissä folk-lehdissä on monesti kauhisteltu akateemisten folkmuusikkojen kankeutta. Samoissa lehdissä on kuitenkin ihasteltu Värttinän, Gjallarhornin ja muitten pitkälti Sibelius-Akatemiasta lähtöisin olevien suomalaisartistien raikkautta ja ammattitaitoa. Miksi Sibelius-Akatemiassa onnistutaan siinä, missä muualla monesti ei?

Sanoisin, että suurin ero Sibelius-Akatemian ja muiden akateemisten kansanmusiikkioppilaitosten välillä on se, että Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston koulutusohjelmaan kuuluu olennaisena osana valtaisa määrä improvisaatiota, monitaiteellisia projekteja, kokeilemista, itsensä etsimistä ja haastamista. Kansanmusiikin osastolla on alusta lähtien panostettu siihen, että jokainen saa ja jokaisen täytyy luoda omaa taidetta, ja siellä kannustetaan jatkuvasti etsimään sitä ”omaa ääntä”. Osastolta valmistuukin monipuolisia muusikoita, joilla on uskallusta kokeilla omia rajojaan yli genrerajojen.

Suomessa kansanmusiikki ehti kuolla elävänä perinteenä aika täysin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, joten täällä on saatu vapaammin elvyttää musiikkia nykytekijöiden näköiseksi kuin muualla. Meillä on myös ollut osaston johdossa jatkuvasti visionaareja kuten Heikki Laitinen, jotka ovat perinnetietouden lisäksi ymmärtäneet kansanmusiikin improvisatorisen luonteen.

Luultavasti entisajan pelimanneilla sävelmät eivät olleet yhtä tarkasti sovittuja kokonaisuuksia kuin nykyään. Usein pelimannit soittivat usean päivän hääjuhlien musiikit yksin, jolloin oli kai miltei pakko välillä improvisoida.

Sinulta ilmestyy tänä keväänä kolme eri levyä eri kokoonpanojen kanssa. Onko sinulla lainkaan pääprojektia ja sivuprojekteja, vai onko kaikki yhtä ja samaa musiikillista tutkimusmatkaa?

Itse asiassa minulta julkaistaan tänä keväänä neljä eri levyä. Soololevyni tuli ulos nyt helmikuun alussa, Pelioksen ja Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskalan levyt taas tulevat huhtikuussa. Ja toukokuussa ilmestyy vuonna 2010 äänitetty Piia Kleemola & co:n Fiddle feast -levy.

Tärkein projekti on se, jota teen kullakin hetkellä. Pääsen eri bändeissä ja projekteissa toteuttamaan eri puolia itsestäni: soolona soitan omia sävellyksiäni ja olen samalla säestäjä, laulaja, esiintyjä. Soolomateriaalissani on hyvin paljon improvisaatiota – sitä pystyy toteuttamaan vapaasti kun yksinään soittaa.

Emilian kanssa taas soitamme trad-biisejä omina sovituksina. Duotyöskentelyssä haastavinta on se, että molemmat ovat tavallaan aina solisteja, oli kullakin hetkellä missä roolissa tahansa. Ja duossa on vielä normaaliyhtyettä enemmän vastuussa toisen soittajan tukemisesta kuin isommissa yhtyeissä. Materiaalia olemme kaivaneet niin arkistonauhoilta kuin nuottikirjoista.

Pelioksen kanssa pääsen haastamaan itseni säestyssoittajana, välillä sointusoittajana, välillä rytmisenä elementtinä. Pääsen myös käyttämään molempia instrumenttejani, viulua ja laulua. Käytämme kaikki omia vahvuuksiamme toistemme tukemiseen.

Piia Kleemola & co taas on yksi jännittävimmistä viuluyhtyeistä. Piian visiona oli luoda suomalaisesta pelimanniviulismista kumpuavaa musiikkia, joka esittelee viulun monipuolisuutta ja sen hienoa sointimaailmaa.

Sanoisin, että kaikki projektini ovat saman musiikillisen tutkimusmatkan eri kääntöpuolia.

Mitkä yhtyeet, artistit ja säveltäjät ovat vaikuttaneet sinuun?

Yritän kuunnella eri musiikinlajeja mahdollisimman laajasti. Kansanmusiikin kentältä voisin mainita Väsen, Iva Bittova, Hedningarna, Groupa, Eileen Ivers ja Casey Driessen.

Auvo Quartetille säveltämäsi ja laulamasi kappale Mieletön mies on aivan hulvaton ja upea, vaikken oikein saanut selkoa tekstistä, joka ilmeisesti on vanhaa kansanrunoutta. Mistä se oikein kertoo?

Mielettömän miehen teksti on usein käytetty tekstinpätkä kalevalamittaista lyriikkaa. Teksti kertoo miehestä, jota on kyllä kaunis katsoa, mutta joka on tyhmä kuin saapas ja syö tämän lisäksi myös sanansa. Ei siis kovin imarteleva teksti miehistä.

Mieletön mies / Miesi miulle annettiin / miehen mitta miehen varsi / Ei oo miehen mieltä päässä / Miel on viety pää jätetty / aivot otsasta otettu / kamara on kasvatettu / Ei pitäisi nuoren neien / vastakasvavan kanasen / uskoa uron sanoja / miehen valskin vannoloita / Pettävi uro sanansa / mies valski valansa syöpi / syö kuin koira oksentonsa

Miten onnistuu harjoittelu Pelioksen kanssa, kun asutte eri maissa? Onnistuuko jammailu Skypen kautta?

Skype on mahtava apuväline monessa maassa asuvalle yhtyeelle, mutta jammailu sen kautta ei valitettavasti onnistu kovin hyvin viiveiden takia. Pelioksen kanssa panostammekin intensiiviharjoitusviikonloppuihin, joiden aikana saamme huiman paljon aikaiseksi. Kaikki treeneissä tehdyt sovitukset äänitetään, ja niitä sitten kuunnellaan ennen seuraavaa harjoituskertaa, ja kun se koittaa niin ovat ideat luultavasti muhineet kypsemmiksi. Koen periodityöskentelyn hyvin hedelmälliseksi.

Mitä neuvoja antaisit turhautuneelle isälle, joka yrittää saada 8-vuotiasta tytärtään ylipuhuttua lähtemään musiikkikoulun tunnille, kun tytär lukisi mieluummin Aku Ankkaa?

Sanoisin, että 8-vuotiasta ei ehkä kannata suostutella soittotunneille, vaan lapsi viedään musiikkikoululle.

Opettajan kanssa voisi mahdollisesti puhua siitä, että miten soittamisesta voisi tehdä mielekkäämpää, vaikkapa soittamalla tuttuja lauluja tai tekemällä rytmiharjoituksia. Usein lapset innostuvat kun pääsevät soittamaan säestystä tai muuta sellaista, jota isommat soittajat yleensä tekevät.

Myös omien sävellysten tekeminen ja soittaminen on ainakin minun oppilaitteni lempihommia. Olemme tehneet sävellyksiä rytmilappujen avulla. Laput ovat vähän kuin muistipeli, josta nostetaan sokkona ennalta sovittu määrä lappuja. Sitten ne järjestellään palapelin lailla kivaan järjestykseen, ja sitten niihin lisätään soivat äänet. Omia sävellyksiä syntyy tällä tekniikalla ihan huimaa vauhtia, ja niistä tulee myös todella upeita!

Yhteissoitto, etenkin samanikäisten kanssa, tekee lasten soittoinnolle useimmiten ihmeitä. Silloin sosiaalinen konteksti tuo soittamiseen lisäarvon, jota yksikään opettaja ei pysty luomaan.

Ja Aku Ankan voi antaa palkintona tunnin jälkeen.

Suvi Oskalan soololevyn julkaisukeikka 23.2. kello 20 Helsingin Musiikkitalon klubilla. Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala 21.3. levynjulkaisukonsertti Helsingin Musiikkitalossa.

www.suvioskala.net, www.pelios.se