Pakettiautoon lastataan generaattori, projektori, äänentoistolaite ja varusteista luovin: seitsemänmetrinen puhallettava valkokangas. Voilà! Elokuva on valmis matkaamaan sinne, missä se ei ole ikinä käynyt.

Perulais-espanjalainen Nómadas-yhdistys vie elokuvan lumoa Perun kaukaisimpiin kolkkiin sekä naapurimaiden Bolivian, Kolumbian, Ecuadorin ja Paraguayn rajaseutujen pikkukyliin.

Valkokangas, tai sen virkaa toimittava pöytäliina, kyhätään pystyyn minne voidaan – merenrannalle tähtitaivaan alle tai palmupuiden katveeseen viidakkoon. Ilmaisnäytökseen ilmestyy yleensä koko kyläyhteisö, ja 70 prosenttia heistä näkee elämänsä ensimmäisen elokuvan. Lapset lumoutuvat. Ekoja kertoja riittää, sillä Nómadan aktiivit kiertävät noin sata kylää vuodessa.

Nómadas-yhdistyksen toinen perustaja ja projektijohtaja Teresa del Castillo Rovira vierailee Helsingissä kertomassa elokuvanteosta alkuperäiskansojen parissa ja vetämässä työpajoja suomalaisnuorille.

Vierailu on osa TransformArte-hanketta Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaalin Cinemaissín yhteydessä. Tarkoitus on herätellä keskustelua taiteen mahdollisuuksista sosiaalisen muutoksen välineenä Latinalaisessa Amerikassa – ja koko maailmassa.

Yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävillä yhteisötaideprojekteilla on vahvat perinteet Latinalaisessa Amerikassa, myös Perussa. Suomessakin on herätty pohtimaan taiteen ja hyvinvoinnin yhteyksiä ja maailmanparannusta taiteen keinoin.

”Etsimme kulttuurisen integraation muotoja maalais- ja alkuperäisyhteisöjen välillä näyttämällä elokuvia paikoissa, joissa ei ole teattereita eikä aina edes sähköä”, del Castillo Rovira selittää.

”Kohtaamme köyhyyttä, mutta paljon enemmän iloa.”

Nómadasin kiertävään ohjelmistoon kuuluu sekä dokumentteja että fiktiota. Suuri osa elokuvista on Perun alkuperäisväestön tekemiä. Lisäksi naapurimaiden suurlähetystöt, etenkin Brasilia ja Argentiina, lahjoittavat auliisti elokuvia järjestölle.

Olennaista on tarjota paikallisia tarinoita Hollywoodin sijaan ja vahvistaa monia tärkeitä asioita, kuten alkuperäisväestön identiteettiä, vuorovaikutusta kulttuurien ja kylien välillä, tasa-arvoa ja tietoisuutta ympäristökysymyksistä.

Elokuvia rajaseuduilla -näytöksissä Helsingin koululaisilla on tilaisuus nähdä Nómadasin kiertävissä dokumenttityöpajoissa toteutettuja, latinalaisamerikkalaisten nuorten lyhytelokuvia.

Toisinaan nómadalaiset pystyttää kiertävän elokuvateatterinsa kylään pariksi viikoksi ja järjestävät työpajoja, joissa nuoret oppivat tekemään oman elokuvansa käsikirjoituksesta leikkaamiseen.

”Elokuvat esitetään koko kyläyhteisölle, mikä usein synnyttää keskustelua sosiaalisista kysymyksistä. Elokuvia otetaan myös kiertueen ohjelmistoon”, del Castillo Rovira kertoo.

Näin muiden kylien väki huomaa, etteivät kaukaistenkaan naapurien perinteet nyt niin outoja ole.

”Ohjelmistoon kuuluu lyhytelokuva, jossa pohditaan, miten kävisi ilman vettä. Se herättää aina paljon ajatuksia, vaikka kertoo kaukaisemmasta paikasta.”

Nómadasin Fronteras-projektin työpajat yhdistävät ihmisiä yli rajojen.

”Peru ja Ecuador ovat sotineet keskenään, joten koimme tärkeäksi tuoda yhteen maiden nuoria. Río Santiago -joen rajakylien nuoret tekivät dokumentteja yhdessä”, del Castillo Rovira kertoo.

Teinien elokuvien voisi luulla taipuvan hollywoodmaisuuteen. Mitä vielä. Aiheiden tiedostavuus yllättää.

”Eräs nuori kertoi isänsä moniavioisuudesta, jota hän ei hyväksy. Elokuvassa neljä vaimoa kertoo kokemuksistaan, jotka muuttuvat kriittisemmiksi sukupolvesta nuorempaan”, del Castillo Rovira kuvailee.

”Nuoret haluavat kuvata katoavia perinteitä, kuten vanhoja metsästystapoja, ponchon neulontaa, takkatulen ääressä tarinointia ja alkuperäiskieliään, kuten quechuaa.”

Usein elokuvat käsittelevät ympäristökysymyksiä. Ilmastonmuutos ja hallitsematon kaivosteollisuus aiheuttavat tuskaa – eniten kaikkein köyhimmille.

Kiertäessään kyliä nómadalaiset pitävät kameran käynnissä ja kuvaavat paikallisia arjen keskellä. Illalla kyläläiset kokoontuvat katsomaan itseään valkokankaalta – ja nauru remahtelee.

Myös helsinkiläisnuoret pääsevät tekemään leffoja Teresa del Castillo Roviran työpajoissa, joissa vastataan elokuvan keinoin perulaisten ikätoverien lähettämiin kysymyksiin. Vastavuoroisesti kysymyksiä lähtee Peruun. Del Castillo Rovira on juuri vetänyt työpajan Vuosaaressa.

”Maailmojen eroista sikiää huvittaviakin kysymyksiä, kuten ’onko teillä jalkapallostadionia?’ No, onhan kylässä hiekkakenttä.”

Talouskriisi vaikeuttaa Nómadas-yhdistyksen työtä. Esimerkiksi Espanja leikkasi puolet kehitysyhteistyötuestaan. Rahoitusta on saatu myös EU:lta, suurlähetystöiltä ja yrityksiltä, joilla tosin voi olla näkemyksensä siitä, mihin kyliin projekti tulisi suunnata.

”Yritämme silti viritellä yhteistyötä yritysten kanssa. Elokuvien valintaan ne eivät saa puuttua”, del Castillo Rovira vakuuttaa.

Talous horjuu, mutta tärkeintä on saada toteuttaa intohimoaan. Peru on vienyt entisessä kotikaupungissaan Barcelonassa toimittajaksi opiskelleen naisen sydämen.

Unelma Nómadan suhteen on selvä.

”On aina surullista lähteä kylistä, kun emme tiedä koska palaamme. Haluaisin, että joka alueella olisi liikkuva yksikkönsä, verkosto jota pyörittäisivät paikalliset.”

Toinen unelma on laajentaa lattarielokuvista Afrikkaan ja vahvistaa Etelän välistä yhteistyötä.

Ydin on siinä: taiteesta sikiävä sosiaalinen muutos, joka leviää kylästä kylään ja ihmiseltä toiselle.

TransformArte-ympäristötaidetapahtuma 12.–22.10. Helsingissä. Teresa del Castillo Rovira keskustelemassa Helsingin Tiedekulmassa 12.10. kello 17–19, Nómadas – elokuvaa liikkeellä Latinalaisessa Amerikassa -luento tiistaina 16.10. Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 7ja Community Art: When Minds, Bodies and Cultures meet -seminaari keskiviikkona 17.10. Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 10. Perjantaina 19.10. ilmainen Nómadas: Cinema in the Borders -elokuvanäytös Helsingin Dubrovnikissa kello 16. Tapahtumat ovat osa Cinemaissi-festivaalia.